Tukiasema yhdistää langattomassa tietoliikenteessä päätelaitteen (matkapuhelin, tietokone) radioteitse kiinteään verkkoon. Tiedonsiirtoverkon päätelaitteet muodostavat radioyhteyden tukiasemaan ja ovat sen kautta yhteydessä muihin langattoman tai langallisen verkon laitteisiin. Tukiasema toimii lähettimenä ja vastaanottimena tietyllä alueella. Langatonta lähiverkkoa kutsutaan WLANiksi (Wireless Local Area Network). WLAN tukiasemalle annetaan SSID-tunnus.

Langattoman lähiverkon IEEE 802.11 tukiasemissa on yleensä silta ja reititin. Langattoman lähiverkon tukiasemat ovat yleistyneet huimasti muutaman viime vuoden aikana.

Matkapuhelinverkon tukiasema muokkaa

 
Aurinkovoimainen Soneran GSM-tukiasema lähellä Sokostin huippua UK-kansallispuistossa

Matkapuhelinverkon tukiaseman (BTS, Node B) kautta matkapuhelinverkon päätelaitteet muodostavat radioteitse puhe- tai datayhteyden matkapuhelinkeskukseen tai kiinteään verkkoon.

Jokainen tukiasema on yhdistetty oman maantieteellisen alueensa eli solunsa puhelimiin ja kaikki solun alueella olevat puhelimet lähettävät signaalinsa sille. Tukiasemassa on tietokone ja lähetin-vastaanotin yhdistettynä antenniin. Jokainen tukiasema on alainen jollekin matkapuhelinverkon kytkentäkeskukselle. Kytkentäkeskukset muodostavat yleensä laajemman verkoston, joka on yhteydessä myös kantapuhelinverkkoon.

Jokainen matkapuhelinverkossa oleva puhelin on aina yhdistyneenä johonkin tukiasemaan. Kun tukiasema huomaa kännykän signaalin heikkenevän sen poistuessa fyysisesti tukiaseman alueelta, se kysyy viereisiltä tukiasemilta, millä niistä on vahvin signaali tästä kännykästä ja siirtää tuon kännykän hallinnoinnin sille tukiasemalle. Puhelinta informoidaan tällöin uudesta isännästä ja jos puhelu on meneillään, se siirretään toiselle kanavalle, koska viereiset tukiasemat eivät käytä samoja tietyille taajuuksille varattuja kanavia. Koko siirtoprosessi kestää noin 300 millisekuntia. Tukiasemat itse ovat vain passiivisia radioreleitä ja kanavanvaihdoksen varsinaisesti hoitaa tukiasemien yläpuolella oleva matkapuhelinten kytkentäkeskus.

Yksi tukiasema voi käsitellä vain rajallisen määrän puheluita ja dataa samanaikaisesti[1]. Samassa lähetyspaikassa voi olla useamman eri matkapuhelinoperaattorin tukiasema-antenneja[1]. Tilapäisiä tukiasemia voidaan perustaa esimerkiksi suurten tapahtumien yhteydessä.

Tukiasematyypit muokkaa

Makrosolutukiasema on tukiasema, jota käytetään suurta maantieteellistä aluetta palveltaessa. Kaupungeissa ja taajamissa nämä asemat on sijoitettu usein talojen katoille, mutta harvaan asutuilla seuduilla käytetään enemmän tukiasemamastoja.[1]

Mikrosoluasema on tukiasematyyppi, jota käytetään kaupungeissa hoitamaan liikennettä muutamien satojen metrien säteellä. Mikrosoluasemat osoittavat alaviistoon katolta tai talon seinältä.[1]

Pikosolutukiasema on pienin tukiasematyyppi ja sitä käytetään rakennusten sisätiloissa. Ne sijoitetaan useimmiten seinälle katonrajaan parantamaan katvealueiden kuuluvuutta.[1]

Tukiasemien valmistajia muokkaa

  • Alcatel-Lucent, ranskalais-yhdysvaltalainen yhtiö, yhdistyi Nokian kanssa 2016
  • Ericsson, ruotsalainen tietoliikenneyhtiö
  • Huawei, kiinalainen tietoliikenneyhtiö
  • LG Teleom, eteläkorealainen tietoliikenneyhtiö
  • NEC Networks, japanilainen tietoliikenneyritys
  • Nokia, suomalainen tietoliikenneyritys
  • Nortel Networks, kanadalainen tietoliikenneyritys, konkurssi vuonna 2008
  • Samsung, eteläkorealainen monialayritys
  • ZTE, kiinalainen tietoliikenneyhtiö

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Matkapuhelinverkon toiminta ja tukiasemat stuk.fi. 18.12.2019. Säteilyturvakeskus. Viitattu 24.7.2021.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.