Tribhuwanatunggadewi

Tribhuwanatunggadewi oli Jaavalla sijaitseneen Majapahitin hindulais-buddhalaisen kuningaskunnan kuningatar tai oikeammin muodollisesti sijaishallitsija vuodesta 1329 vuoteen 1350.

Tribhuwanatunggadewi
Joskus Tribhuwanatunggadewiä esittäväksi tulkittu Parvati patsas Candi Ngrimbin raunioilta.
Majapahitin sijaishallitsija
Valtakausi 13291350
Edeltäjä Jayanagar
Seuraaja Hayam Vuruk
Syntynyt n. 1309
Kuollut 1372
Puoliso Cakradhara
Lapset Hayam Vuruk
Suku Rajasa
Isä Raden Wijaya
Äiti Rajapatni
Uskonto hindulaisuus

Elämäkerta muokkaa

Majapahitin kuningas Jayanagar oli valtaan noustessaan vuonna 1309 vaikeuksien edessä. Valtakunta oli hajanainen, mutta hänen onnistui etenkin pääministerinsä Gajah Madan avulla vakiinnuttaa Majapahitin valta-asema Kaakkois-Aasian saarilla ja Malakan niemimaalla. Hänen kuollessaan hänellä ei kuitenkaan ollut miespuolista perillistä. Vallanperimysjärjestyksessä seuraavana oli periaatteessa hänen isänsä leski Rajapatni. Rajapatni oli kuitenkin vetäytynyt buddhalaiseen luostariin.[1] Valtaan nuosi vuonna 1329 muodollisesti sijaishallitsijana Rajapatnin tytär Tribhuwanatunggadewi.[2]

Tribhuwanatunggadewin valtakaudella todellista valtaa valtakunnassa käytti pääministeri Gajah Madan.[1] Majapahit laajeni huomattavasti Tribhuwanatunggadewin valtakaudella, mutta suurin vaikuttava tekijä tälle oli pääministeri. Esimerkiksi Bali vallattiin vuonna 1343, mikä merkitsi paikallisen hallitsijasuvun sammumista ja jaavalaisten vaikutteiden saapumista. Tribhuwanatunggadewi itse oli vakaumuksellinen buddhisti. Tribhuwanatunggadewin asema sijaishallitsijana päättyi Rajapatnin kuollessa vuonna 1350.[2] Valtaan nousi Tribhuwanatunggadewin poika Hayam Vuruk, jota pidetään myös viimeisenä loistokkaana Jaavan hindulais-buddhalaisena hallitsijana. Myöhemmin alueelle levisi islam.[1] Tribhuwanatunggadewi itse kuoli vuonna 1372.[2]

Itä-Jaavalla Mojowarnossa lähellä Majapahitin historiallista pääkaupunkia Trowulania sijaitsee Candi Ngrimbin rauniot, jolta löydettyä Shivan vaimoa Parvatia esittävän naishahmoisen patsaan on joskus tulkittu esittävän Tribhuwanatunggadewiä.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Marja-Leena Heikkilä-Horn: ”Singhasari ja Majapahit”, Kaakkois-Aasian historia. Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-605-1.
  2. a b c d John N. Miksic: Historical Dictionary of Ancient Southeast Asia, s. 395. The Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-5522-9. (englanniksi)