Transferaasit ovat entsyymejä, jotka katalysoivat jonkin kemiallisen ryhmän siirtoa substraatilta toiselle. Substraattia, jolta ryhmä siirretään kutsutaan ryhmän luovuttajaksi ja molekyyliä, jolle ryhmä siirtyy kutsutaan ryhmän vastaanottajaksi. Siirtyvän ryhmän luovuttajana on usein jokin koentsyymi. Transferaasien katalysoimat ryhmänsiirtoreaktiot voivat olla reversiibeleitä kuten transaminaasien reaktiot tai irreversiibeleitä kuten kinaasien katalysoimat reaktiot.[1][2] Tyypillisesti transferaasit nimetään muodossa ryhmän vastaanottaja-siirtyvä ryhmä-transferaasi tai ryhmän luovuttaja-siirtyvä ryhmä-transferaasi. Kaikkien transferaasien EC-numeroissa ensimmäinen numero on 2.[2]

Luokittelu muokkaa

Transferaasit voidaan jakaa seuraaviin alaluokkiin niiden katalysoimien ryhmänsiirtoreaktioiden mukaisesti.[2]

  • EC 2.1.x.x - Entsyymit siirtävät yhden hiiliatomin sisältäviä ryhmiä. Tähän luokkaan kuuluvat muun muassa metyyli- ja formyylitransferaasit.
  • EC 2.2.x.x - Entsyymit siirtävät aldehydi- tai ketoniryhmän. Tähän ryhmään kuuluvat transaldolaasi ja transketolaasi.
  • EC 2.3.x.x - Asyylitransferaasit siirtävät asyyliryhmän joko hydroksyyliryhmälle muodostaen esterin tai aminoryhmälle muodostaen amidin.
  • EC 2.4.x.x - Glykosyylitransferaasit siirtävät sokeriryhmiä ja muodostavat glykosidisidoksia.
  • EC 2.5.x.x - Ryhmän entsyymit siirtävät alkyyli- tai aryyliryhmiä ryhmän luovuttajalta vastaanottajamolekyylille.
  • EC 2.6.x.x - Transaminaasit eli aminotransferaasit siirtävät aminoryhmiä ja muodostuva tuote on usein aminohappo.
  • EC 2.7.x.x - Ryhmän entsyymit siirtävät fosforiatomin sisältäviä ryhmiä. Ryhmä voi olla fosfaattiryhmä, difosfaattiryhmä täi nukleotidiryhmä.
  • EC 2.8.x.x - Ryhmän entsyymit siirtävät rikkiatomin sisältäviä ryhmiä.
  • EC 2.9.x.x - Ryhmän entsyymit siirtävät seleeniatomin sisältäviä ryhmiä.
  • EC 2.10.x.x - Metallotransferaasit siirtävät molybdeeni- tai volframi-ioneja rikkiä sisältäville proteiineille.

Lähteet muokkaa

  1. Miriam D. Rosenthal, Robert H. Glew: Medical Biochemistry, s. 29–30. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-0-470-12237-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2013). (englanniksi)
  2. a b c G.P.Moss: EC 2 Introduction Queen Mary, University of London. Viitattu 27.12.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.