Wikipedia

Touko Aalto

suomalainen poliitikko

Touko Juhani Aalto (s. 1. huhtikuuta 1984 Savonlinna)[1] on entinen suomalainen poliitikko ja Vihreän liiton entinen kansanedustaja. Hän oli puolueensa puheenjohtaja kesäkuusta 2017 lokakuuhun 2018.[2] Aikaisemmin hän toimi vihreiden varapuheenjohtajana 2013–2017.

Touko Aalto
Aalto aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa vuonna 2018.
Aalto aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa vuonna 2018.
Vihreiden puheenjohtaja
17.6.2017–3.11.2018
Edeltäjä Ville Niinistö
Seuraaja Pekka Haavisto
Kansanedustaja
22.4.2015–16.4.2019
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Keski-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt1. huhtikuuta 1984 (ikä 40)
Savonlinna
Tiedot
Puolue Vihreä liitto
Koulutus yhteiskuntatieteiden kandidaatti (2008)
Aiheesta muualla
toukoaalto.fi

Aalto nousi kansanedustajaksi vuoden 2015 vaaleissa Keski-Suomen vaalipiiristä. Ennen valintaansa eduskuntaan hän työskenteli silloisen vihreiden kansanedustaja Jani Toivolan eduskunta-avustajana. Hän putosi eduskunnasta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Aalto on myös toiminut Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsenenä vuodesta 2008 lähtien ja Keski-Suomen maakuntahallituksen jäsenenä vuosina 2013–2015.

Tausta muokkaa

Aalto syntyi Savonlinnassa, mutta varttui Joensuussa. Hän valmistui ylioppilaaksi Joensuun lyseon lukiosta vuonna 2003. Vuonna 2004 Aalto muutti Jyväskylään opiskelemaan valtio-oppia Jyväskylän yliopistoon.[3] Hän valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2008.[1]

Poliittinen ura muokkaa

Peruskoulun ja lukion välillä Aalto osallistui Kommunistisen nuorisoliiton opintokerhoihin, mutta kertoo vieraantuneensa kommunismista nopeasti.[4][5]

Aalto toimi vuosina 2007–2011 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsenenä edustajistoryhmä Grönionin listalta.[6][7] Vuonna 2009 hän oli ylioppilaskunnan hallituksen jäsen vastuualueenaan kehitysyhteistyö ja ympäristö,[8] ja samana vuonna hän vaikutti myös Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton hallituksessa.[9]

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Aalto valittiin Jyväskylän kaupunginvaltuustoon 493 äänellä vihreiden kolmanneksi suosituimpana ehdokkaana.[10] Kaudella 2008–2012 hän oli perusturvalautakunnan jäsen.[11] Hänet valittiin uudelleen kaupunginvaltuustoon vuoden 2012 vaaleissa, joissa hän oli 863 äänellä vihreiden suosituin ja kaupungin kymmenenneksi äänestetyin ehdokas.[12] Hänet valittiin kaupunginvaltuustoon myös vuoden 2017 kuntavaaleissa, joissa hän sai 2 371 ääntä[13] ja oli koko Jyväskylän ääniharava.[14]

Aalto oli ehdolla vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa saaden 2 095 ääntä.[15] Eduskuntavaaleissa 2011 hän oli Keski-Suomen Vihreiden ääniharava 1 721 äänellä, mikä ei kuitenkaan riittänyt kansanedustajan paikkaan.[16] Hän oli ehdolla myös europarlamenttivaaleissa 2014 saaden 2 681 ääntä.[17]

Kaudella 2009–2011[18] Aalto oli vihreiden puoluehallituksen ja kaudella 2011–2013[19] puoluevaltuuskunnan jäsen. Toukokuun 2013 puoluekokouksessa Aalto valittiin kaksivuotiskaudelle vihreiden varapuheenjohtajaksi.[20]

Vuosina 2011–2015 Aalto työskenteli vihreiden kansanedustaja Jani Toivolan eduskunta-avustajana,[21][22] ja hän toimi kaudella 2013–2016 Keski-Suomen maakuntahallituksen jäsenenä.[23] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Keski-Suomen vaalipiiristä.[24] Aalto oli valtiovarainvaliokunnan sekä sen verojaoston ja maatalousjaoston jäsen[1] vuosina 2015–2017.

Kesäkuussa 2017 Aalto valittiin vihreiden puheenjohtajaksi puoluekokouksessa Tampereella.[25] Aalto ilmoitti syyskuussa 2018 jäävänsä kuukauden mittaiselle sairauslomalle uupumuksen vuoksi.[26] Lokakuun 24. päivänä hän ilmoitti vetäytyvänsä puolueen johdosta.[27] Aalto kertoi sairastuneensa masennukseen vuotta aikaisemmin ja että lääkärin määräämä sairausloma kestää vuoden 2018 loppuun asti.[28]

Aalto oli vielä ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2019 Keski-Suomen vaalipiiristä, mutta jäi varasijalle.[29]

Työura muokkaa

Aalto aloitti 3. elokuuta 2020 Apteekkariliitossa työt yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana.[30] Hänet valittiin Toivakan kunnanjohtajaksi kesäkuussa 2023.[31]

Poliittiset näkemykset muokkaa

Touko Aalto puhui Vihreiden Oulun puoluekokouksessa vuonna 2015.

Aalto kuvaa itseään sosiaaliliberaaliksi markkinatalouden kannattajaksi. Hän kannattaa vahvaa hyvinvointivaltiota, ”jonka pitää olla renki eikä isäntä”. Hän pitää itseään myös arvoliberaalina ja suvaitsevaisena moneen suuntaan.[32]

Sanomalehti Keskisuomalaisen vaalikoneessa 2017 Aalto piti veronkorotuksia parempana vaihtoehtona kuin palveluiden ja sosiaalietuuksien leikkaamista, mutta muistutti, ettei juoksevia menoja voi aina paikata veronkorotuksilla. Lisäksi Aalto oli eri mieltä väitteen kanssa, että työttömien ja kotona olevien lapsille pitäisi tarjota vain osapäivähoitoa. Aalto pitää tärkeänä demokratiakasvatusta ja sitä, että politiikkaan liittyvät aiheet olisivat enemmän esillä esimerkiksi koulujen historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.[32]

Syyskuussa 2017 Aalto esitti Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa, että erilaisia yritysten ja teollisuuden tukia, kuten päästökaupan kompensaatiotuki, voitaisiin lopettaa ja suunnata rahoitusta koulutukseen, kuten ammatilliseen koulutukseen, peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen ja yliopistojen indeksikorotusten palauttamiseen. Sote- ja aluehallintouudistuksessa tulisi Aallon mukaan välttää niputtamasta jo etukäteen maakuntia yhteen, koska kaikki kahdeksantoista maakuntaa eivät pysty huolehtimaan ihmisten perusturvasta.[33]

Aallon mukaan kansalaistottelemattomuus on omaa harkintaa käyttäen hyväksyttävää.[33] Myöhemmin hän täsmensi tarkoittavansa väkivallatonta ja rauhanomaista virkavallan vastustamista.[34] Heinäkuussa 2018 vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen poistettiin Finnairin Berliinin-lennolta, kun tämä oli ennen lähtöä kieltäytynyt istumasta paikalleen protestina pakkopalautukselle.[35] Touko Aalto piti Pennasen toimintaa perusteltuna ja kuvasi sitä ”kunnioitettavaksi rohkeudeksi”.[36] Kommentti nostatti kohun: Lainsäätäjänä toimivaa Aaltoa arvosteltiin siitä, että hänen katsottiin asettaneen itsensä Suomen lain yläpuolelle puolustaessaan puolueensa jäsentä, vaikka karkotetun taustoista ei ollut tietoa.[26] Aalto sanoi, että ”asioilla ei ole suoraa yhteyttä, mutta natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia”. Aallon mukaan suomalainen turvapaikkalainsäädäntö on rikki ja ”koko ajan on riski siitä, että ihmisiä käännytetään väärin perustein ja maihin, joissa heidän turvallisuuttaan ei voida taata”.[37] Kuitenkin vuonna 2013 Aalto piti pelottavana ajatusta, että ihmiset ryhtyisivät rikkomaan lakeja esimerkiksi uskonnon tai poliittisten mielipiteiden vuoksi.[38]

Aalto uudistaisi liikenteen verotusta esimerkiksi ruuhkamaksujen avulla siten, että autoilu olisi maakunnissa halvempaa kuin kaupungeissa. Aallon mukaan on ristiriitaista, että halutaan helpottaa työn perässä liikkumista, mutta samalla yksityisautoilun tuet menevät sinne, missä niitä vähiten tarvitaan.[39]

Vaalikonevastauksissaan keväällä 2015 Aalto kannatti vahvojen oluiden tuomista kauppaan, mutta joulukuussa 2017 äänesti eduskunnassa asiaa vastaan. Aalto selitti äänestyksen jälkeen, ettei ”sinänsä vastusta vahvempien oluiden tuomista kauppoihin, mutta ei hyväksy mitä tahansa tapaa tehdä se”. Aallon mielestä alkoholilainsäädännön vapauttaminen kannattaisi aloittaa ravintoloista, ei panimoteollisuuden lobbauksen pohjalta vähittäismyynnistä. Aallon mukaan esitys prosenttirajan korottamisesta lisää absoluuttista alkoholinkulutusta ja sen myötä kansanterveydellisiä ja kansantaloudellisia haittoja. Lisäksi 5,5-prosenttisten juomien hinta laskisi, jolloin niiden tarjonta lisääntyisi merkittävästi. Hän myös toteaa, että alkoholi on merkittävä tekijä perhe- ja lähisuhdeväkivallan, lastensuojelutapausten sekä järjestyshäiriöiden taustalla.[40]

2000-luvun alussa 19-vuotias Aalto sanoi Kommunistisen nuorisoliiton lehdessä, että ”kommunistien aatteet vastaa omaakin ajatusmaailmaa, eli kansan enemmistö ja luonto ovat tärkeämpi kuin markkinat.” Vuonna 2017 Aalto sanoi, että hänen vuosien takainen osallistumisensa Kommunistisen nuorisoliiton opintokerhoon oli sopivaan aikaan eteen tullut paikka ”kanavoida nuoren miehen maailmantuskaa”.[32] Hän kuitenkin vieraantui kommunismista nopeasti perehdyttyään Neuvostoliiton poliittiseen historiaan. Huhtikuussa 2018 Aalto sanoi, että kommunismin aate ja utopia ovat kauniita, mutta Neuvostoliitossa harjoitettu reaalisosialismi oli sellaista totalitarismia ja sortoa, mistä hän halusi sanoutua irti.[41] Aallon mukaan hänen ajatusmaailmansa alkoi muuttua lukion lopulla sekä varsinkin yliopistossa.[32] Ensikosketuksen vihreisiin hän sai Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa vuonna 2007.[41]

Vuonna 2020 julkaistussa teoksessa Kertomuksen vaarat – Kriittisiä ääniä tarinataloudesta ja lokakuussa 2020 Aalto kritisoi Vihreää puoluetta viestinnällisestä lähestymistavasta politiikantekoon, missä sisällöt eli asiakysymykset ovat toissijaisia ja ensisijaisesti tavoitellaan mahdollisimman suurta suosiota ihmisten kiinnostuksenkohteita luotaavilla segmenttianalyyseillä ja lifestyle-viestinnällä. Aallon mielestä järjestys on nurinkurinen.[42][43]

Muu toiminta muokkaa

Aalto oli kaudella 2014–2017 Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liittovaltuuston jäsen.[44]

Aalto juonsi syksyllä 2014 viikoittaista ”Kuuma peruna” -keskusteluohjelmaa Radio Rapu -kanavalla.[45]

Vaalimenestys muokkaa

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2011 Keski-Suomi 1 721 ei valittu [16]
2015 Keski-Suomi 4 326 valittiin [46]
2019 Keski-Suomi 3 075 varasijalla [47]
   
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2008 Jyväskylä 493 valittiin [10]
2012 Jyväskylä 863 valittiin [12]
2017 Jyväskylä 2 371 valittiin [13]
   
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
2009 2 095 ei valittu [48]
2014 2 681 ei valittu [49]

Yksityiselämä muokkaa

Aalto avioitui Johanna Pietiläisen kanssa elokuussa 2015.[50] Aallon vaimo haki avioeroa elokuussa 2017[51] ja kakkosvaiheen eroa helmikuussa 2018.[52] Eron taustalla oli Aallon suhde vihreiden nuorisojärjestössä toimivaan Iris Flinkkilään.[53] He asuivat kesäkuusta 2018 lähtien avoliitossa Helsingin Punavuoressa.[54] He ilmoittivat erostaan maaliskuussa 2020.[55]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Touko Aalto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Terhi Toivonen: Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vetäytyy puolueen johdosta Yle.fi, uutiset. 24.10.2018. Viitattu 24.10.2018.
  3. ↑ Aalto, Touko: Touko lyhyesti Touko Aallon verkkosivut. Arkistoitu 29.1.2019. Viitattu 26.2.2014.
  4. ↑ Maailmantuska ajoi vihreiden Touko Aallon nuorena kommunistisiin opintokerhoihin 7.4.2018. MT.fi.
  5. ↑ 19-vuotiaan Touko Aallon sanomiset kommunistinuorten lehdessä leviävät netissä – näin Aalto kommentoi menneisyyttään 19.6.2017. helsinginuutiset.
  6. ↑ Toimintakertomus 2008 (PDF) Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta. Arkistoitu 10.7.2014. Viitattu 2.3.2014.
  7. ↑ Vaalitulos 2009 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta. 5.11.2009. Arkistoitu 26.6.2014. Viitattu 2.3.2014.
  8. ↑ Toimintakertomus 2009 (PDF) Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta. Arkistoitu 10.7.2014. Viitattu 2.3.2014.
  9. ↑ Jyväskyläläinen Touko Aalto Vihreiden eurovaaliehdokkaaksi Vihreät De Gröna. 14.2.2009. Viitattu 5.5.2015.
  10. ↑ a b Kunnallisvaalit 26.10.2012: Valitut ehdokkaat Jyväskylä Vaalit.fi. 17.11.2008 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2014.
  11. ↑ Touko Aalto Jyväskylän Vihreät. Viitattu 2.3.2014.
  12. ↑ a b Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Jyväskylä Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2014.
  13. ↑ a b Kuntavaalit 2017:Jyväskylä 12.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 13.4.2017.
  14. ↑ Savela, Sanna: Vihreät yllätti Jyväskylässä kaikki – myös itsensä 10.4.2017. yle.fi. Viitattu 13.4.2017.
  15. ↑ Ehdokkaiden äänet – koko maa Vaalit. 10.6.2009. Viitattu 2.3.2014.
  16. ↑ a b Ehdokkaiden äänet – Keski-Suomi Vaalit. 13.5.2011. Viitattu 2.3.2014.
  17. ↑ Europarlamenttivaalit 2014: Ehdokkaiden äänet Vaalit.fi. 30.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 4.6.2014.
  18. ↑ Puoluekokouksessa 2009 valittu puoluehallitus ja puoluevaltuuskunta vihreat.fi. Vihreä liitto. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 2.3.2014.
  19. ↑ Puoluevaltuuskunta 2011-2013 vihreat.fi. Vihreä liitto. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 2.3.2014.
  20. ↑ Miettinen puoluesihteeriksi, Aalto varapuheenjohtajaksi 26.5.2013. Keski-Suomen Vihreät. Viitattu 5.5.2015.
  21. ↑ Kivinen, Anna: Touko Aalto ilman haastattelua Toivolan avustajaksi Keskisuomalainen. 25.5.2011. Arkistoitu 26.4.2014. Viitattu 25.4.2014.
  22. ↑ Eduskuntavaalit Toukoaalto.fi. Arkistoitu 1.8.2015. Viitattu 5.5.2015.
  23. ↑ Maakuntahallitus 2013–2016 Keski-Suomen liitto. Viitattu 2.3.2014.
  24. ↑ Vaalit 2015, Valitut ehdokkaat Keski-Suomen vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  25. ↑ Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi nousee Touko Aalto Yle Uutiset. 17.6.2017. Viitattu 17.6.2017.
  26. ↑ a b Koskinen, Mika: Näkökulma: Onko vihreiden Touko Aalto raskaiden salkkujen mies? Iltalehti. 13.9.2018. Viitattu 14.9.2018.
  27. ↑ Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vetäytyy puolueen johdosta – Puolue pitää tiedotustilaisuutta, Yle näyttää suorana Yle Uutiset. Viitattu 24.10.2018.
  28. ↑ Toivonen, Terhi: Masennusta sairastava Touko Aalto vetäytyy vihreiden johdosta: "Kiitos valosta ja myötätunnosta, kukaan meistä ei pärjää yksin" Yle Uutiset. 24.10.2018. Viitattu 25.10.2018.
  29. ↑ https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2019/a/b9055043-6dff-4688-a81b-f2a6540cd86e
  30. ↑ Vihreiden ex-puheenjohtajasta Touko Aallosta Apteekkariliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Ilta Sanomat. 27.5.2020. Viitattu 28.5.2020.
  31. ↑ Vihreiden entisestä puheenjohtajasta Touko Aallosta tulee nipin napin kunnanjohtaja Yle Uutiset. 12.6.2023. Viitattu 12.6.2023.
  32. ↑ a b c d 19-vuotiaan Touko Aallon sanomiset kommunistinuorten lehdessä leviävät netissä – näin Aalto kommentoi menneisyyttään 19.6.2017. Helsingin Uutiset. Viitattu 20.6.2017.
  33. ↑ a b Vihreiden Touko Aalto Ykkösaamussa: Hallituskumppaneiksi kelpaisivat muut paitsi perussuomalaiset 9.6.2017. Helsingin Uutiset. Viitattu 9.9.2017.
  34. ↑ Lakka, Päivi: Touko Aalto puolustaa väkivallatonta virkavallan vastustamista – ”Oikeusvaltioon kuuluu mahdollisuus omaan harkintaan” 11.9.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 11.9.2017.
  35. ↑ Latvala, Johanna & Leppänen, Mikko & Sieppi, Julia: Vihreiden lainsäädäntösihteeri vastusti pakkopalautuksia lentokoneessa: kieltäytyi istumasta ja kuvasi tilanteen livenä somessa – poliisi poisti koneesta Yle Uutiset. 31.7.2018. Viitattu 1.8.2018.
  36. ↑ Ukkonen, Elina: Vihreiden poliitikko poistettiin lentokoneesta – Touko Aalto pitää Pennasen toimintaa perusteltuna: "Kunnioitettavaa rohkeutta" MTV3.fi. 31.7.2018. MTV Internet. Arkistoitu 31.7.2018. Viitattu 1.8.2018.
  37. ↑ Lakka, Päivi: Aalto selittää vertaustaan kohulennon ja natsi-Saksan välillä: ”Jokin asia voi yhdellä hetkellä olla laillista, mutta ei oikein” Ilta-Sanomat. 1.8.2018. Viitattu 2.8.2018.
  38. ↑ Antti Kirkkala: Touko Aalto kirjoitti 2013 laeista aivan toisin kuin nyt Verkkouutiset. 1.8.2018. Viitattu 1.8.2018.
  39. ↑ Toivanen, Olli: Vihreiden Aalto haluaa keventää autoilun laskua maaseudulla 9.8.2017. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 8.4.2018.
  40. ↑ Tikka, Juha-Pekka: Vaalikoneessa hän sanoi toisin – Touko Aalto selittää olutäänestystään Verkkouutiset. 17.12.2017. Viitattu 20.12.2017.
  41. ↑ a b Koivula, Jukka: Maailmantuska ajoi vihreiden Touko Aallon nuorena kommunistisiin opintokerhoihin 8.4.2018. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 8.4.2018.
  42. ↑ https://www.is.fi/politiikka/art-2000007634755.html
  43. ↑ https://yle.fi/uutiset/3-11609906
  44. ↑ Valtuusto 2014–2017 Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 15.4.2017.
  45. ↑ Tagi arkisto: Touko Aalto Radio Rapu. Viitattu 5.5.2015.
  46. ↑ https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2015/eduskuntavaalit/?ehdokkaat_##vaalipallo
  47. ↑ https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaali2019/12/ehdokkaat/1620?lang=fi-FI
  48. ↑ https://vintti.yle.fi/yle.fi/vaalit_2009/ehdokkaat/ehdokas_ehdno222.html
  49. ↑ https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2014/eurovaalit/ehdokkaat/ehdokas_152.html
  50. ↑ Kansanedustaja vihittiin – hääateria rennosti grillillä MTV.fi. 8.8.2015. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 1.11.2016.
  51. ↑ Särkkä, Heini: Touko Aalto myöntää avioeron – taustalla suhde toiseen naiseen Ilta-Sanomat. 8.8.2017. Viitattu 9.8.2017.
  52. ↑ Touko Aallon avioero voimaan - ex-vaimo juhli Instagramissa: ”Rairai” iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2018.
  53. ↑ Touko Aalto paljastaa uuden naisystävänsä nimen – avioero yhä vireillä MTV.fi. 9.8.2017. Arkistoitu 8.10.2017. Viitattu 9.8.2017.
  54. ↑ Saman katon alle muuttanut politiikan kohupari Iris Flinkkilä ja Touko Aalto ensimmäisessä yhteishaastattelussa: ”Tästä tulee urbaanien tupailtojen olohuone!” iltalehti.fi. Viitattu 25.6.2018.
  55. ↑ Lempinen, Jenna: Touko Aalto ja Iris Flinkkilä ovat eronneet Ilta-Sanomat. 31.3.2020. Viitattu 31.3.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Touko Aalto.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Touko Aalto.
Edeltäjä:
Ville Niinistö 		Vihreän liiton puheenjohtaja
2017–2018 		Seuraaja:
Pekka Haavisto
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Touko_Aalto&oldid=22313573”