Toscana

Italian hallinnollinen alue
(Ohjattu sivulta Toskana)

Toscana on alue Keski-Italiassa, entinen suurherttuakunta. Sen naapureina ovat etelässä Latium, idässä Umbria ja Marche sekä pohjoisessa Emilia-Romagna ja Liguria. Toscanan länsipuolella on Ligurianmeri. Toscanassa on 3 600 000 asukasta, ja sen pääkaupunki on Firenze.

Toscana
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Sijainti
Sijainti
Valtio Italia
Maakuntia ja metropolikaupunkeja 9 + 1
Kuntia 280[1]
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Firenze
 – Presidentti Enrico Rossi
Pinta-ala 22 990 km²
Väkiluku (31.12.2015) 3 744 398[2] (9.)
 – väestötiheys 163 as./km²
BKT (2016) 112 mrd. € (6.) [3]
 – asukasta kohti 30 000 € (9.) [3]
Alueen kotisivut

Maantiede muokkaa

 
Tyypillistä toscanalaista maaseutua.

Toscana on suunnilleen kolmionmuotoinen alue Ligurianmeren ja Apenniinien välissä. Suurin osa alueesta on kumpuilevaa maatalousmaata, jolla viljellään viinirypäleitä, maissia ja ohraa sekä kasvatetaan oliivipuita.[4] Maaperä on erityisen hedelmällistä Arnojoen laaksossa ja kapealla rannikkokaistaleella. Apenniineilta louhitaan kuuluisaa Carraran marmoria. Toscanan eteläosan vuorilla on rauta-, magnesium- ja elohopeakaivoksia.[5]

Firenzessä lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin päivän ylin lämpötila on keskimäärin 31 astetta, ja kylmin tammikuu, jolloin päivän ylin on 10 ja yön alin +1 astetta.[6] Toscana on melko vähäsateista aluetta. Heinäkuu on vuoden kuivin kuukausi, ja eniten sateita saadaan loka-marraskuussa.[7]

Historia muokkaa

Toscanassa on säilynyt runsaasti muistomerkkejä, jotka kertovat alueen pitkästä historiasta: etruskien rakentamia muureja, keskiaikaisia linnoja ja etenkin Medicien aikaisia renessanssipalatseja.[8]

Etruskien ja roomalaisten aika muokkaa

800-luvun eaa. paikkeilla etruskit vaelsivat Toscanaan Vähästä-Aasiasta. He alkoivat käydä kauppaa Kreikan ja Lähi-idän asukkaiden kanssa meritse ja loivat alueelle kulttuurin, josta on jäänyt jälkiä meidänkin aikoihimme. Vuonna 395 eaa. roomalaiset alistivat etruskit valtansa alle. Roomalaiset omaksuivat itselleen aineksia etruskien uskonnosta.[9]

Roomalaiset ottivat koko Toscanan alueen hallintaansa vuoteen 205 eaa. mennessä, ja etruskien kulttuuri sulautui lopulta roomalaiseen vuonna 90 eaa. etruskien saatua Rooman kansalaisuuden. Roomalaiset perustivat Firenzen 59 eaa. ja Sienan varuskunnaksi 20 eaa. Kristinusko saapui alueelle vuonna 250 jaa.[9]

Keskiaika muokkaa

Varhaiskeskiaikana gootit, langobardit ja muut germaaniheimot hyökkäilivät Toscanaan, kunnes Kaarle Suuri karkotti langobardit 700-luvulla. Vuonna 1062 Pisa valloitti Sisilian ja siitä tuli Välimeren johtava satamakaupunki. Varhaiskeskiaikaisia kirkkoja on säilynyt hyvin eri puolilla Toscanaa.[10]

Toscana alkoi vaurastua 1200-luvulla tekstiilin valmistuksella ja kaupalla. Toscanalainen tiede, pankkitoiminta ja arkkitehtuuri kehittyivät. Tunnetut taiteilijat kuten Dante ja Boccaccio loivat tunnetuimmat teoksensa. Ajalle oli tunnusomaista jatkuvat selkkaukset kaupunkien välillä, ja 1300-luvulla musta surma vei puolet alueen väestöstä.[11]

Medicien aika muokkaa

Medicien suku hallitsi Firenzeä 1400-luvulta 1700-luvulle. Sen aikana Firenzessä alkoi renessanssi, kaupungin kukoistuskausi taiteissa, tieteissä ja arkkitehtuurissa. Toscanassa vaikuttivat tuolloin muun muassa Leonardo da Vinci, Michelangelo, Rafael ja Galileo Galilei. Firenze nousi alueen ja koko Italian hallitsevaksi kaupungiksi.[12]

Italian yhdistyminen muokkaa

Toscana yhdistyi poliittisesti vuonna 1570. Medicien valta sammui 1700-luvulla, ja Toscanan suurherttuakunta siirtyi Lothringenin herttuoiden haltuun. Vuoden 1860 jälkeen Italia yhdistyi, ja Firenze toimi Italian pääkaupunkina 1865–1870.[13]

Toisessa maailmansodassa ja vuoden 1966 tulvissa Firenze kärsi vaurioita, mutta kaupungin vanhassa keskustassa on edelleen Firenzen kulta-ajoista kertovaa rakennuskantaa ja taidetta.[14]

 
Castiglioncello Toscana

Hallinto ja politiikka muokkaa

Toscanan pääkaupunki on Firenze, ja alue on jaettu kymmeneen maakuntatason alueeseen. Poliittisesti alue on perinteisesti ollut vasemmistolainen. Keskustavasemmistolainen demokraattinen puolue on saanut kannatusta 2000-luvulla.[15]

Talous muokkaa

Toscana on vaurasta aluetta. Sen bruttokansantuote asukasta kohden on Italian alueista yhdeksänneksi korkein[3], ja alueen työttömyysaste on pienempi kuin valtion keskiarvo. Toscanan talous on monipuolinen, ja siihen vaikuttavat muun muassa tekstiili-, koru- ja petrokemian teollisuus sekä maanviljely ja matkailu. Kemianteollisuutta ja terästeollisuutta on rannikon kaupungeissa, kuten Livornossa ja Piombinossa. Toscana on tunnettu erityisesti oliivien ja viinin tuotannosta. Lisäksi alue on Italian matkailun keskus.[15] Merkittävimmät vierailukohteet ovat Firenze, Pisa, Siena, Lucca, Cortona, Chianti, Maremma ja Crete Senesi. Muita kohteita ovat muun muassa maatilamatkailu sekä runsaat 120 luonnonsuojelualuetta. Toscanan kukkaloisto on parhaimmillaan keväällä, ja syksyisin pyökki- ja kastanjametsät hehkuvat punaisena ja keltaisena.[16]

Viinin tuotanto muokkaa

Toscana on tunnettua viinialuetta, ei niinkään tuotannon määrän, vaan laadun perusteella. Toscanassa tuotetaan viiniä vuosittain noin 200 miljoonaa litraa. Lähes 90 prosenttia tuotannosta on punaviinejä ja DOCG- tai DOC-luokiteltuja viinejä, joita on yhteensä 52 erilaista. Sangiovese on viljellyin rypälelajike, josta valmistetaan muun muassa Chianti- ja Brunello di Montalcino -viinejä.[17][18]

Energia muokkaa

Vuonna 2010 Toscanan alueen energiasta 28 prosenttia tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä, 47 prosenttia fossiilisilla polttoaineilla ja 25 prosenttia tuotiin alueen ulkopuolelta.[19] Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden (2011) jälkeen koko Toscanan alueella jäädytettiin suunnitelmat ydinvoiman lisärakentamiseksi.[20]

Väestö muokkaa

Toscanassa oli vuonna 2015 noin 3,7 miljoonaa asukasta[2]. Firenzen alue on asukasluvultaan selvästi suurin, ja siellä asuu lähes kolmannes toscanalaisista. Asukkaista noin kahdeksan prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.[21]

Kulttuuri muokkaa

Italian renessanssi sai alkunsa Toscanasta. Toscanan ainutlaatuinen taideperinne sisältää arkkitehtuuria, maalaustaidetta ja kuvanveistoa, ja teoksia on kerätty kymmeniin kuuluisiin museoihin, kuten Uffizi-galleriaan Firenzessä.

Alue on kuuluisa myös viineistään, joista kuuluisimmat lienevät Chianti, Morellino di Scansano, Vin Santo ja Brunello di Montalcino.

Jalkapallo on Toscanan alueen suosituin urheilulaji, ja jokaisessa suuressa kaupungissa on oma joukkueensa. Italian Serie A:ssa alueen joukkueista ovat säännöllisesti esiintyneet ACF Fiorentina, AS Livorno Calcio ja Empoli FC.[21]

Lähteet muokkaa

  • Catling, Christopher: Kaupunkikirjat: Firenze ja Toscana. WSOY, 2010.
  • Tuscany. New Holland Publishers, 2006. ISBN 9781860113178. Google-kirjat (viitattu 8.5.2012).

Viitteet muokkaa

  1. [1] Toscana
  2. a b Istat - Istituto Nazionale di Statistica: Demographic Balance for the year 2015 and Resident Population from on 31st December Italian tilastokeskuksen väestötilasto alueittain, maakunnittain ja kunnittain. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)
  3. a b c Gross domestic product (GDP) at current market prices by NUTS 2 regions (Eurostatin bkt-tilasto 2007–2016 alueittain (taso NUTS2), nimelliset hinnat) 9.4.2018. Eurostat. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
  4. Catling, s.32–33
  5. Tuscany geography (Arkistoitu – Internet Archive) Authentic Italy
  6. Climatological Information Firenze WMO
  7. Catling, s. 36
  8. Catling, s. 41
  9. a b Catling, s. 42–43
  10. Catling, s. 44–45
  11. Catling, s. 46–47
  12. Catling, s. 48–53
  13. Catling, s. 54–55
  14. Catling, s. 56–57
  15. a b Tuscany, s. 47.
  16. Catling s. 34
  17. Toscana (Alueen viinintuotannon esittely Italian Wine Central -viinitietosivustolla) italianwinecentral.com. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)
  18. Wine Production in Italy by Color and Quality Level (Viinin tuotanto tyypeittäin ja laatuluokittain vuonna 2019 Italian Wine Central -viinitietosivustolla) italianwinecentral.com. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)
  19. Renewable Tuscany Florentine.net.
  20. Tuscany says 'no nuclear' The Florentine
  21. a b Tuscany, s. 46.

Aiheesta muualla muokkaa