Tommy Morrison

yhdysvaltalainen nyrkkeilijä

Tommy David Morrison (2. tammikuuta 1969 Oklahoma1. syyskuuta 2013[1]) oli yhdysvaltalainen raskaan sarjan nyrkkeilijä ja entinen WBO-liiton maailmanmestari. Lempinimensä ”The Duke” Morrison sai Hollywood-tähti John Waynen mukaan, jonka väitetään olevan hänen isosetänsä. Vuonna 1990 Morrison esitti Tommy Gunn -nimistä nyrkkeilijää elokuvassa Rocky V.

Tommy Morrison
Henkilötiedot
Koko nimi Tommy David Morrison
Syntynyt2. tammikuuta 1969
Oklahoma
Kuollut1. syyskuuta 2013 (44 vuotta)
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Nyrkkeilijä
Lempinimi The Duke
Pituus 188 cm
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 52
Voitot 48
– tyrmäysvoitot 42
Tappiot 3
Ratkaisemattomat 1

Nyrkkeilyura

muokkaa

Amatööriura

muokkaa

Morrison osallistui 13–19-vuotiaana kaikkiin mahdollisiin nyrkkeilykilpailuihin. Kilpailut myös sujuivat hyvin, sillä hän voitti 50 ottelustaan 49. Hän ryhtyi joulukuussa 1976 nyrkkeilemään amatöörinyrkkeilyotteluita. Hän voitti 1980 junioriolympialaiset. Morrison jatkoi amatööriuraansa aina vuoteen 1988 asti, jolloin hän oli voittanut amatööriuransa 242 ottelusta 222. Myöhemmin vuonna 1988 hän osallistui olympiakarsintoihin, joissa hän hävisi Ray Mercerille.

Siirtyminen ammattikehiin

muokkaa

Morrison aloitti ammattilaisuransa 10. marraskuuta 1988 New Yorkissa voittaen ensimmäisessä erässä William Muhammedin.

Vuonna 1989 Morrison sai yhteensä 19 voittoa, joista 15 tyrmäyksellä. Monet hänen vastustajistaan olivat silloisen mestarin Mike Tysoninkin voittamia, kuten Lorenzo Boyd, Dan Maloney, Dave Jaco, Lorenzo Canady ja entisen maailmanmestari George Foremanin vastustajista Steve Zouski ja Ken Lakusta.

Vuonna 1991 Morrisonin otteluita televisioitiin paljon. Hän voitti Tysoninkin kohdanneen James Quick Tillisin sekä entisen maailmanmestarin Pinklon Thomasin, joka muistetaan parhaiten ottelustaan Evander Holyfieldiä vastaan. Voittojensa ansiosta Morrison pääsi ottelemaan voittamatonta Ray Merceriä vastaan WBO-liiton mestaruudesta. Tulos oli sama kuin heidän kohdatessaan amatööriaikoina: Morrison hävisi Mercerille, vaikka oli ottelun alussa kyennytkin hallitsemaan ottelua miltei koko ajan. Morrison hävisi lopulta ottelun brutaalilla tyrmäyksellä sen vanhettua viidenteen eräänsä.

Morrison palasi kehiin vuonna 1992. Voittoja kertyi kuusi sisältäen Riddick Boweakin tiukoilla pitäneen voiton Art Tuckerista sekä Joe Hippistä. Vuonna 1993 Morrison voitti ex-mestari Carl "The Truth" Williamsin. Morrison otteli myöhemmin WBO-liiton tittelistä uudelleen, tällä kertaa "Big" George Foremania vastaan. Voitettuaan Foremanin Morrisonin tavoitteena oli päästä kamppailemaan kiistattomasta maailmanmestaruudesta Ison-Britannian Lennox Lewisin kanssa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Morrison hävisi ennestään tuntemattomalle Michael Benttille.

Morrison voitti kolme ottelua vuonna 1995 ennen kohtaamistaan Donovan Ruddockin kanssa IBF-liiton mestaruudesta. Toisessa ottelussa hän tuli tyrmätyksi kuudennessa erässä.

Uran loppu

muokkaa

Pian Lewis-ottelun jälkeen Morrison todettiin HIV-positiiviseksi. Hänen talonsa poltettiin pian tämän jälkeen. Morrison muutti Fayetevilleen, jossa hän ajautui huumeiden välittämiseen. Morrisonin vaimo erosi hänestä vuoden 2000 aikoihin. Tammikuussa 2000 Morrison istui syytettyjen penkillä muun muassa pahoinpitelyistä. Tapauksesta Morrison istui vankilassa 14 kuukautta.

Morrisonin ura ei ollut lopullisesti ohi: hän teki vuonna 2007 paluun nyrkkeilykehään ja kukisti tuntemattoman John Castlen ottelun 2. erässä. Vuonna 2008 Morrison otteli yhden kerran, kukistaen kolmieräisessä ottelussa Matt Weishaarin. Castle-ottelun jälkeen Morrison kävi myös muutamia showpainiotteluita nyrkkeilysäännöin.

Lähteet

muokkaa
  1. Raskaan sarjan ex-mestari Morrison kuoli ts.fi. 2.9.2013. Turun Sanomat. Viitattu 2.9.2013.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

muokkaa