Toivo Elomaa
Toivo Mikael Elomaa (10. joulukuuta 1893 Kälviä – 5. heinäkuuta 1944 Tulemajoki, Salmi) oli suomalainen yleisesikuntaupseeri, sotilasarvoltaan eversti. Hän kaatui Salmin Tulemajoella 5. heinäkuuta 1944 toimiessaan Jalkaväkirykmentti 44:n komentajana.
Elomaa oli valmistunut itsenäisen Suomen ensimmäiseltä kadettikurssilta vuonna 1920. Kuoleman aiheutti kranaatinsirpale sydämeen.
Elämä muokkaa
Elomaan vanhemmat olivat rautatievirkamies Mikko Helenius ja Aleksandra Helin ja puoliso vuodestasta 1922 Siiri Margareta Villgren. He saivat kaksi lasta.[1] Toivo Elomaan veli Viljo Elomaa oli menestynyt ampuja ja yleisurheilija.
Elomaa tuli ylioppilaaksi Kouvolan yhteiskoulusta vuonna 1915. Hän suoritti jumaluusopillisen alkututkinnon Helsingin yliopistossa 1917. Sotilasuransa hän aloitti Fahnenjunkerschulessa, saksalaisten johdolla Haminassa aloitetulla jalkaväen upseerikokelaskurssilla, jonka suoritti 1918. Sisällissodassa Elomaa toimi talouspäällikkönä Jääkäritäydennyspataljoonassa, osallistui SJR Porajärven komennuskuntaan vuonna 1920 ja oli muun muassa Pälväjärven etuvartiokomppanian päällikkö ja otti osaa partiotaisteluun Lintajärvellä 7.6.1920.[1]
Elomaa suoritti Kadettikoulun 1. kurssin vuosina 1919–1920 ja toimi nuorempana upseerina Savon jääkärirykmentissä 1920–1925 ja Rannikkotykistörykmentti 3:ssa 1925–1926. Komppanianpäällikkönä Elomaa toimi Savon jääkärirykmentissä 1926–1927 ja suoritti Sotakorkeakoulun vuosina 1929–1931. Yleisesikuntaupseerina Elomaa toimi Kuormastopataljoonassa 1927–1929, Huoltopataljoonassa 1931–1933 ja Haminan sotilaspiirin esikunnassa 1933–1934. Hän toimi 1 sotilasohjaajana Kymen suojeluskuntapiirissä 1934–1938 ja esikuntapäällikkönä Kymen Sotilasläänin esikunnassa 1938–1939.[1]
Elomaa toimi komento-osaston päällikkönä I armeijakunnan esikunnassa 1940 ja Huoltopataljoona 4:n komentajana 1940–1941. Talvisodassa hän toimi esikuntapäällikkönä 2. divisioonan esikunnassa ja jatkosodassa Huoltokoulutuskeskuksen päällikkönä 1941–1942, toimistopäällikkönä VI armeijakunnan esikunnassa 1942–1943 ja Jalkaväkirykmentti 44:n komentajana 1943–1944.[1]
Ylennykset: vänrikki 1920, luutnantti 1920, kapteeni 1926, majuri 1933, everstiluutnantti 1940 ja eversti 23.6.1944.[1]
Kunnianosoitukset muokkaa
- 2 luokan Vapauden Risti miekkojen kera
- 3 luokan Vapauden Risti miekkojen kera
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan Ritarimerkki
- Vapaussodan muistomitali
- Talvisodan Muistomitali 1939–1940
Urheilu-ura muokkaa
Elomaa otti osaa useisiin urheilukilpailuihin painissa, hiihdossa, ammunnassa ja yleisurheilussa. Toivon yleisurheilulajeina olivat mm. 100m, 200m, 400m viesti, pituus, kolmiloikka, 5-ottelu, 10-ottelu ja keihäs. Hän saavutti niissä yhteensä 10 kpl Keski-Pohjanmaan mestaruuksia ja neljä piiriennätystä. Lisäksi hän sijoittui toiseksi kolmiloikassa akateemisissa mestaruuskilpailuissa v. 1917.[2]