Zhang Wentian
Zhang Wentian (kiin.: 张闻天; pinyin: Zhāng Wéntiān; Wade–Giles: Chang Wen-t'ien, Tšang Wen-tien, käytti myös nimeä Luo Fu, kiin.: 洛甫; pinyin: Luò Fǔ; 30. elokuuta 1900 Nanhui, Jiangsu – 1. heinäkuuta 1976 Jiangsu) oli kiinalainen kommunistipoliitikko. Hän oli Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) pääsihteeri vuosina 1935–1937 ja Kiinan varaulkoministeri vuosina 1955–1960.[1][2]
Elämä ja ura muokkaa
Zhang syntyi varakkaaseen talonpoikaisperheeseen nykyisin Shanghain kaupunkiin kuuluvassa Nanhuissa. Hän liittyi vuonna 1919 Zuo Shunshengin innostamana ”Nuori Kiina” -yhdistykseen. Zhang opiskeli Japanissa vuosina 1920–1921. Palattuaan Kiinaan hän työskenteli vasemmistolaisessa kirjakaupassa, jossa hän tapasi marxilaisen teoreetikon Li Dan. Vuosina 1922–1924 Zhang asui San Franciscossa Yhdysvalloissa, jossa hän kirjoitti paikalliseen kiinalaisten sanomalehteen ja suoritti itseopintoja Kalifornian yliopiston kirjastossa Berkeleyssä. Vuonna 1924 hän työskenteli opettajana Sichuanissa ja toimitti viikkolehteä, joka lakkautettiin pian.[1][2] Zhang julkaisi näihin aikoihin lukuisia näytelmiä, romaaneja, runoja ja esseitä.[1] Hänen varhaiset teoksensa edustivat uusi kulttuuri -liikkeen henkeä.[2]
Zhang liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1925. Samana vuonna hän meni puolueen lähettämänä opiskelemaan Moskovan Sun Yat-sen -yliopistoon, joka antoi poliittista koulutusta kiinalaisille kommunisteille. Hänen opiskelutovereihinsa kuuluivat muun muassa Wang Ming ja Jiang Jingguo. Zhang jatkoi opintojaan vuonna 1928 punaisten professorien instituutissa. Hän palasi Kiinaan tammikuussa 1931 yhdessä Yang Shangkunin kanssa. Zhang kuului Wang Mingin johtamaan Neuvostoliitossa koulutettujen kommunistien ryhmään, jota kutsuttiin nimellä ”28 bolševikkia” ja joka valtasi vuoden 1931 alussa KKP:n johdon. Zhang nimitettiin puolueen keskuskomitean järjestöosaston johtajaksi, puolueen propagandaministeriksi ja kahden puoluelehden päätoimittajaksi. Kun Wang palasi Moskovaan lokakuussa 1931, Zhang valittiin Kominternin aloitteesta tämän tilalle KKP:n politbyroohon.[1][2]
Vaikka Zhang kuului ”28 bolševikin” ryhmään, hän oli useissa kysymyksissä eri linjoilla Wangin ja samaan ryhmään kuuluneen puolueen pääsihteerin Bo Gun kanssa, ja myös arvosteli puoluejohtoa avoimesti.[1] Tammikuussa 1934 Zhang valittiin keskuskomitean keskussihteeristön sihteeriksi, mutta hän riitautui pian muun puoluejohdon kanssa. Hänet nimitettiin kommunistien Jiangxiin perustaman Kiinan neuvostotasavallan kansankomitean puheenjohtajaksi, jolloin hän pääsi tutustumaan Mao Zedongiin. Pitkän marssin aikana Zhang, Mao ja Wang Jiaxiang muodostivat ”keskustriadiksi” kutsutun ryhmän, jonka voimin puoluejohto vaihdettiin tammikuussa 1935. Mao valittiin politbyroohon ja Zhangista tuli KKP:n pääsihteeri Bo Gun tilalle. Zhang tuki seuraavina vuosina Maoa puolueen sisäisissä kiistoissa, kuten kysymyksessä yhteisrintamasta, mutta jäi vaikutusvallassa vähitellen Maon varjoon.[1][2] Zhang alkoi keskittyä teoreettiseen työhön, kuten Marxin ja Leninin teosten kääntämiseen ja toimittamiseen kiinaksi. Hän palasi joulukuussa 1937 puolueen propagandajohtajan tehtävään, ja huhtikuussa 1938 hänet nimitettiin Marx–Lenin-instituutin puheenjohtajaksi.[2]
Maon toteuttaman vuosien 1942–1944 oikaisukampanjan aikana Zhangia arvosteltiin aiemmista yhteyksistään Bo Guhun ja Kominterniin, ja hän joutui irtisanoutumaan ”dogmatismistaan”.[1][2] Zhang menetti pääosan vaikutusvallastaan ja joutui hoitamaan vähempiarvoisia komennuksia Kiinan sisällissodan aikana vuosina 1946–1949, mutta säilytti jäsenyytensä politbyroossa.[2] Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen Zhang nimitettiin vuonna 1950 maansa pääedustajaksi Yhdistyneisiin kansakuntiin, mutta hän ei ottanut tehtävää vastaan.[3] Sen sijaan hän oli vuosina 1951–1955 suurlähettiläänä Neuvostoliitossa ja tammikuusta 1955 alkaen varaulkoministerinä.[1][2][3] Zhang osallistui Kiinan edustajana muun muassa vuoden 1954 Geneven konferenssiin ja muihin kansainvälisiin neuvotteluihin.[3]
Vuoden 1959 Lushanin puoluekonferenssissa Zhang asettui tukemaan puolustusministeri Peng Dehuaita, kun tämä arvosteli Maoa katastrofiksi muuttuneesta suuri harppaus -talouskokeilusta. Zhangia syytettiin Pengin muodostaman puolueenvastaisen ”sotilaskerhon” tukemisesta, ja hän menetti kaikki luottamusasemansa puolueessa ja hallituksessa.[1][2] Zhang siirrettiin pois varaulkoministerin tehtävästä marraskuussa 1960.[3] Sen jälkeen hän toimi vähäpätöisessä virassa taloustutkimusinstituutin tutkijana. Kulttuurivallankumouksen aikana hänet julistettiin elokuussa 1967 ”kapitalistisen tien kulkijaksi”. Hän ei tämän jälkeen saanut enää lupaa palata Pekingiin.[2] Zhang kuoli sydänkohtaukseen Jiangsussa vuonna 1976.[1][2] Hänet rehabilitoitiin vuonna 1979.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k Chiu-yee Cheung: ”Luo Fu”, s. 117–119 teoksessa Political Leaders of Modern China: A Biographical Dictionary (toim. Edwin Pak-wah Leung). Greenwood Press, 2002. Google Books (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Pang Yang Huei: ”Zhang Wentian (1900–1976)”, s. 401–402 teoksessa Biographical Dictionary of the People's Republic of China (toim. Yuwu Song). McFarland & Company, 2013. Google Books (englanniksi)
- ↑ a b c d Zhang Wentian (englanniksi) Kiinan kansantasavallan ulkoministeriö. Viitattu 10.10.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zhang Wentian Wikimedia Commonsissa
