Yuan Shikai
Yuan Shikai (perint.: 袁世凱; yksink.: 袁世凯; pinyin: Yuán Shìkǎi; Wade–Giles: Yüan2 shih4-k'ai3; 16. syyskuuta 1859 – 6. kesäkuuta 1916) oli kiinalainen sotilaskomentaja ja poliitikko Qing-dynastian loppuvaiheissa ja Kiinan tasavallan alkuaikoina. Hän käytti tehokkaasti hyödykseen sotilasurallaan saamansa mahdin sekä Qing-dynastian että tasavallan aikana. Hän oli Kiinan tasavallan 2. presidentti.[1] Hän julisti itsensä keisariksi joulukuussa 1915 ja yritti palauttaa Kiinan keisarikunnaksi. Yritys kuitenkin epäonnistui ja tasavalta palautettiin maaliskuussa 1916.
| Yuan Shikai | |
|---|---|
| 袁世凱 | |
 |
|
| Kiinan keisari | |
| Edeltäjä | Hän itse (presidenttinä) |
| Seuraaja | Hän itse (presidenttinä) |
| Kiinan tasavallan presidentti | |
| Edeltäjä | Sun Yat-sen |
| Seuraaja | Hän itse (keisarina) |
| Edeltäjä | Hän itse (keisarina) |
| Seuraaja | Li Yuanhong |
| Keisarillisen hallituksen pääministeri | |
| Monarkki | Pu Yi |
| Edeltäjä | Yikuang |
| Seuraaja | Zhang Xun (1917) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1859 Xiangcheng, Qing-dynastia |
| Kuollut | 6. kesäkuuta 1916 (56 vuotta) Peking, Kiinan tasavalta |
| Ammatti | kenraali, poliitikko |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Elämäkerta muokkaa
Yuan Shikai syntyi Xiangchengin piirikunnassa (项城县), Henanin maakunnassa. Hän alkoi tulla tunnetuksi sen jälkeen kun Li Hongzhang nimitti hänet johtamaan Koreaan sijoitettuja kiinalaisia joukkoja 1882. Onnekseen hänet kutsuttiin Pekingiin vain päiviä ennen Kiinan-Japanin sodan syttymistä 1894, millä hän vältti kiinalaisia joukkoja kohdanneen nöyryytyksen.
Leskikeisarinna Cixin käskystä armeijaa alettiin uudistaa ja Yuan Shikai päätyi ensimmäisen uuden armeijan komentajaksi.[2] Hän käytti asemaansa hyödykseen eikä juurikaan kunnioittanut hovia vaan vaihteli puolia oman etunsa turvaamiseksi. Sadan päivän reformin jälkeisessä vallankaappauksessa hänestä tuli keisari Guangxun verivihollinen.
Hänet nimitettiin Beiyangin (北洋: nykyisinä alueina Liaoning, Hebei ja Shandong) ministeriksi 25. kesäkuuta 1902. Osallistuessaan Boksarikapinan kukistamiseen hän oli saanut mainetta ulkomaalaisten keskuudessa. Tämän avulla hän järjesteli ulkomaisia lainoja, joilla hän teki komentamastaan Beiyang-armeijasta maan vahvimman joukko-osaston.
Keisarinna Cixin kuoltua 1908 vallanpitäjä Pu Feng irtisanoi Yuan Shikain tämän kaikista tehtävistä ja hän palasi Henaniin. Hänen vaikutusvaltansa Beiyang-armeijassa kuitenkin jatkui. Wuhanin kansannousun jälkeen 1911 hovi etsi sopivaa miestä komentamaan kapinaa kukistavia joukkoja. Yuan Shikai todettiin soveliaimmaksi Beiyang-armeijaa komentamaan, mutta suostumisensa ehdoksi hän vaati itselleen valtaa ja parlamentin perustamista. Yuan Shikai nimitettiin pääministeriksi ja parlamentti perustettiin, joten hän otti tehtävän vastaan.
Hänen komennuksessaan Beiyang-armeija valtasikin Hankoun ja Hanyangin marraskuussa 1911, muttei edennyt kapinallisten pääpaikkaan Wuchangiin saakka vaan jäi neuvottelemaan kapinallisten kanssa.
Etelä-Kiinan provinssit julistautuivat itsenäisiksi Qing-dynastiasta ja Tongmenghui-puolueen johdolla perustettiin senaatti Nanjingiin. Presidentiksi tässä syntyneelle Kiinan tasavallalle nimitettiin Sun Zhongshan (Sun Yat-sen). Nanjingin senaatti totesi kuitenkin että ainoa henkilö joka voi yhdistää maan oli Yuan Shikai, joka komensi maan ylivoimaisesti voimakkainta armeijaa. Niinpä hänelle luvattiin presidentin virka mikäli Pohjois-Kiina liittyisi tasavaltaan.
Yuan Shikai päätti ottaa tehtävän vastaan ja suostutteli Qing-hovin luopumaan vallasta tekemällä heidän kanssaan "hyväntahtoisen sopimuskirjan", joka takasi hovin turvallisuuden Kielletyssä kaupungissa. Näin Yuan Shikaista tuli Kiinan tasavallan presidentti 1912.
Helmikuussa 1913 järjestettiin parlamenttivaalit, joissa Tongmenghuin seuraaja Guomindang (GMD) pärjäsi erittäin hyvin. Pääministeriksi nimitettiin Song Jiaoren, joka oli GMD:n kakkosmies Sun Zhongshanin jälkeen. Yuan Shikai piti näitä GMD:n miehiä uhkaajinaan, joten Sun Zhongshan nimitettiin rautatieministeriksi. Song Jiaoren puolestaan murhattiin 20. maaliskuuta 1913, ja siitä lähtien on spekuloitu Yuan Shikain olleen murhan taustalla.
Yuan nimitteli kenraaleitaan ja muita vaikutusvallassaan olevia henkilöitä maakuntien johtoon, mistä seitsemän maakuntaa suivaantuivat niin pahasti että ne julistautuivat itsenäisiksi. Tällöin GMD julisti toisen vallankumouksen alkaneeksi, mutta kaikki sotilasvoima oli Yuan Shikain hallussa. Yuan kukisti itsenäisyysmieliset maakunnat ja kielsi GMD:n toiminnan, joten puolue joutui maanpakoon.
Yuan Shikai muokkasi perustuslakia ottamalla nimitykset ja lakien säätämisen presidentin tehtäviksi. Lisäksi parlamentin kokoontumiset lopetettiin, presidentin valtakautta pidennettiin eikä valtakauden päättymisen jälkeen enää tarvittaisi vaaleja. Yuan Shikai piti valtaa täydellisenä sotilasdiktatuurina, mutta maakunnilla oli yhä itsenäisyyttä lähinnä rahapolitiikassa, ja armeijaansa rahoittaakseen Yuan joutui turvautumaan ulkomaisiin lainoihin ja antamaan ulkomaille erinäisiä oikeuksia Kiinassa.
Ensimmäisen maailmansodan riehuessa Euroopassa Japani julisti Kiinalle 21 vaatimusta uhaten tehdä Kiinasta protektoraattinsa. Yuan Shikai suostui vaatimuksiin, sillä hänellä ei ollut resursseja täyteen sotaan Japania vastaan. Tämä romahdutti Yuan Shikain suosion jopa armeijan sisällä.
Valtansa vahvistamiseksi Yuan Shikai päätti sitten julistautua keisariksi, arvellen että keisarin arvovalta pitäisi maan vakaana. Hän suoritti keisarille kuuluvat talvipäivänseisauksen riitit loppuvuodesta 1914 ja alkoi johdattaa maata monarkiaan yhdysvaltalaisen avustajansa Frank Johnson Goodnow'n avulla.
Kansallisten edustajien kokous päättikin yksimielisesti keisarillisen vallan palauttamisesta vuoden 1915 lopussa. Maakuntaeliitti, Edistyspuolue ja Beiyang-armeijan kenraali Feng Guozhang kuitenkin vastustivat päätöstä. Maakunnista Yunnan julistautui itsenäiseksi ja Sichuan alkoi kerätä omaa armeijaa. Ulkomaatkin vastustivat keisarihanketta ja uhkasivat lopettaa tukensa. Lopulta Yuan Shikai taipuikin tämän painostuksen alla ja luopui hankkeesta. Hän kuoli 1916 jättäen valtatyhjiön, johon ei ollut täyttäjää. Seurasikin pitkä sekaannuksen aika paikallisten sotapäälliköiden hallitessa eri osia maasta.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Presidentti Juan Shi-Kai. Suomen lähetyssanomia, 01.07.1916, nro 7, s. 16. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.07.2017.
- ↑ Kiinan vallankumous. Helsingin Kaiku, 11.11.1911, nro 45, s. 15. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.07.2017.
