Yola

Yola eli Forth and Bargy -kieli oli englannin kielestä eriytynyt murre, oikeastaan erillinen kieli, jota puhuttiin Wexfordin kreivikunnassa Irlannissa 1800-luvulle asti. Yolan kieli (nimi yola on sama sana kuin englannin old, vanha) oli periaatteessa keskienglannin murre, joka levisi Irlantiin 1100-luvulla ensimmäisten englantilaisten uudisasukkaiden mukana. Tämä asutus joutui kuitenkin ajan myötä erilleen Dublinin seudun englantilaisasutuksesta, ja suurin osa Wexfordin englantilaisten uudisasukkaiden jälkeläisistä sulautui iirinkielisiin, jotka olivat koko Irlannin väestön enemmistönä 1800-luvun nälkäkatastrofiin. Vain pieni joukko sinnitteli 1800-luvulle saakka sulautuakseen sitten nykyenglannin puhujiin.

Yolan kielen tärkeimpiä tunnusmerkkejä olivat soinnilliset hankausäänteet soinnittomien paikalla – esimerkiksi [z] standardienglannin [s]:n sijasta – sekä keskienglantilaisten vokaalien säilyminen muuttumattomina. Monikonpäätteenä -(e)n oli selvästi yleisempi kuin nykyenglannissa. Iirinpuhujien saartamina vuosisatoja eläneet yolan puhujat omaksuivat kieleensä runsaasti sanastoa ja vaikutteita myös iiristä. Esimerkiksi iirin diminutiivinpääte -ín esiintyy monissa yolan sanoissa.

Yolaa ei ole dokumentoitu kovin tarkasti: tallella on sanasto ja kourallinen kansanlauluja. Yksittäisiä sanoja on jäänyt elämään Rosslaren seudun nykymurteisiin, mutta erillisenä, englantilaisille vaikeasti ymmärrettävänä kielenä yola katosi 1870-luvulla, jolloin viimeinen yolaa puhunut vanhus, Martin Parle, kuoli Carnsore Pointissa.

Aiheesta muualla

• Jacob Poole of Growtown — And the Yola Dialect (Arkistoitu – Internet Archive)
• A Glossary of Yola