Ylipainehappihoito (hyperbaric oxygenation therapy, HBOT) tarkoittaa happihoitoa ilmakehän painetta suuremmalla paineella.[1] Hoitomuodon teoreettinen perusta on tunnettu jo kauan. HBOT:tia alettiin käyttää sukeltajantaudin hoidossa 1920-luvulla, jolloin ensimmäiset heliumkaasuembolian saaneet sukeltajat pystyttiin pelastamaan. Vuodesta 1950 on hoitoa alettu käyttää muissakin sairauksissa kuin sukeltajantaudissa. Koska HBOT kiistattomasti parantaa kudosten hapettumista, ovat sen lääketieteelliset käyttökohteet jatkuvasti lisääntyneet.[2]

Moose Jaw Union -sairaalan HBOT-kammio (Saskatchewan, Kanada).

Vaikutusmekanismi muokkaa

Hoitomuodossa potilas hengittää 100-prosenttista happea painekammiossa, jossa käytetään 140–150 kPa:n (1,4–1,5 barin) ylipainetta. HBOT-hoidolla saadaan veren ja kudosnesteiden happipitoisuus nousemaan 15–20-kertaiseksi. Tällöin sairauksissa, joissa on kyse kudosten hapensaannin häiriöistä, HBOT-hoidolla vaikutetaan itse sairauden syihin. HBOT-hoidolla voidaan

  • estää hapenpuutteesta johtuvia kudosvaurioita tai -menetyksiä
  • stimuloida kudoksen uusmuodostusta (haavan paranemista)
  • estää ja hoitaa vaarallisia tulehduksia[2]

HBOT-hoidon seurauksena on kudoksen hapetuksen parantuminen, erityisesti hapen pääseminen pienimmistä (kapillaari)verisuonista 3–4 kertaa pitemmälle (huonosti hapetettuun) kudokseen kuin normaalitilassa, jolloin happea voidaan saada myös hyvin huonosti verisuonitettuun kudokseen. Happipitoisuuden lisääntyminen aktivoi sidekudosta ja haavan paranemista ja verisuonten uudismuodostus stimuloituu. Monien antibioottien teho paranee, kun kudosten happipitoisuus kohoaa. Myös anaerobiset bakteerit tuhoutuvat (taudinaiheuttajia on usein ongelmahaavoissa). Fagosytoivat solut toimivat paremmin (ja tuhoavat mikrobeja), kun niille on tarjolla riittävästi happea. Näin tulehdusten paikallinen vastustus paranee.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa