Ylänkötylli
Ylänkötylli, aikaisemmalta nimeltään mongoliantylli[2] (Charadrius mongolus) on aasialainen kahlaaja.
| Ylänkötylli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurmitsat Charadriidae |
| Suku: | Tyllit Charadrius |
| Laji: | mongolus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Charadrius mongolus |
|
| Katso myös | |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähes lähteetön |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Linnun pituus on 19–21 senttiä, siipien kärkiväli 45–58 senttiä ja paino 44–79 grammaa. Puvultaan muistuttaa hieman keräkurmitsaa mutta on selvästi pienempi. Juhlapuvussa alapuoli on valkea mutta rinnan poikki kulkee leveä ruskea vyö. Yläpuoli on ruskea, kasvoilla on tumma naamio. Nokka on kokotumma ja hiukan pään pituutta lyhyempi. Koivet ovat pitkähköt ja tumman vihertävät. Lennossa siivellä erottuu kapea vaalea siipijuova. Koiras ja naaras ovat paljolti samannäköisiä, koiraan rintavyö on leveämpi ja kirkkaamman värinen. Nuori lintu muistuttaa talvipukuista vanhaa lintua. Tavallisin ääni on kirkas ’trik’ tai ’drrit’.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Pesimäalue on kaksijakoinen. Himalajan, Pamirin, Tiibetin ja Kiinan alueella esiintyvät alalajit pamirensis (Richmond 1896), atrifrons (Wagler 1829) ja schaeferi (de Schauensee 1938), Itä-Siperiassa alalaji mongolus (Pallas 1776) ja Kaukoidässä alaji stegmanni (Portenko 1939). 3 ensin mainittua alalajia aiotaan erottaa omaksi lajiksi C. atrifrons. Laji on pesinyt myös Alaskassa. Maailman populaation koko on 130 000–150 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Ylänkötylli on muuttolintu, joka talvehtii Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa, Melanesiassa, Australiassa, Intian niemimaalla, Arabian niemimaalla sekä Afrikan itä- ja etelärannikoilla aina Namibiaan saakka.
Suomessa laji havaittiin ensi kertaa Kristiinankaupungin Domarkobbanilla 22.–25. heinäkuuta 2009, näin ollen siitä tuli 455. Suomessa havaittu lintulaji.[3]
Ylänkötylli on vuoristojen ja ylänköjen asukas, voi pesiä jopa 5 500 metrin korkeudella. Muuttoaikoina se viihtyy mutaisilla vuorovesi- ja hiekkarannoilla sekä suola-altaiden reunoilla.
Lisääntyminen muokkaa
Pesä on avoimesti maassa, emojen rapsuttamassa kuopassa tai naudan jalanjäljessä. Munia on 2 tai 3, molemmat emot hautovat yhteensä 22–24 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia ja ne oppivat lentämään noin kuukauden ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Ylänkötyllin ravintoon kuuluvat hyönteiset, äyriäiset ja madot.
Lähteet muokkaa
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Singaporen luonto (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Charadrius mongolus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1914. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ RK:n kokous Helsingissä 14.11.2009 16.11.2009. BirdLife Suomi. Viitattu 16.11.2009. (Archive.org)