Yksityistäminen Venäjällä
 |
Tämän artikkelin poistamisesta keskustellaan artikkelin keskustelusivulla. Älä poista tätä huomautusta ennen kuin keskustelu on päättynyt! Voit kuitenkin parannella tätä sivua keskustelun aikanakin. Ilmoitathan asiasta myös artikkelin aloittajalle lisäämällä tämän keskustelusivulle seuraavan mallineen: |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kieli, lähteet, neutraalin näkökulman varmistus |
Yksityistäminen Venäjällä alkoi Boris Jeltsinin presidenttikaudella, kun maassa aloitettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen markkinatalouteen tähtäävä talousuudistus. Vuosina 1992–1994 monet tehtaat yksityistettiin jakamalla osa osakkeista tehtaan johtajille, osa tehtaan työntekijöille. Yksityistämisen toisessa vaiheessa vuodesta 1995 alkaen monia suuryrityksiä yksityistettiin lainaa osakkeita vastaan -operaatioissa, joissa valtio sai taloutensa ylläpitoon lainoja yksityistetyiltä yrityksiltä. Yksityistämistä johti Anatoli Tšubais.lähde?
Spontaani yksityistäminen 1988–1991 muokkaa
Yksityistäminen oli käytännössä alkanut jo Mihail Gorbatšovin ja perestroikan aikana 1988–1991, kun tehtaiden johtajat siirsivät valtion omaisuutta itselleen. Gorbatšovin perestroikan aikana toimi monia nuorten Komsomolin kasvattien pystyttämiä nuorten tekniikkakeskuksia ja asunto-osuuskuntia, joiden ylläpitäjät muun muassa salakuljettivat länsimaisia farkkuja, elektroniikkaa ja muita tuotteita Neuvostoliittoon. Monet heistä rikastuivat huomattavasti jo tässä vaiheessa, kuten tuleva suurliikemies Mihail Hodorkovski. Monet muutkin tekniikkakeskuksien ja vastaavien pitäjät olivat tulevia suurliikemiehiä.lähde?
Kuponkiyksityistäminen 1992–1994 muokkaa
Vuoden 1992 lopuilla alkanut varsinaisen yksityistämisen ensimmäinen vaihe pohjautui yksityistämiskuponkien, voutsereiden, jakamiseen ihmisille. Usein tehtaan työntekijät saivat 51 prosenttia yrityksen arvosta yksityistämiskuponkeina. Monet myivät voutserinsa pian pois. Useinkaan tehtaat eivät maksaneet palkkoja heikossa taloustilanteessa, mutta tehtaan johto osti yksityistämiskuponkeja. Näin monen tehtaan johto sai omistuksen itselleen. Toiset sijoittivat yksityistämiskuponkinsa rahastoihin, jotka pian kaatuivat. Lopulta nämä kupongit päätyivät keinottelijoiden käsiin. Näin tavallinen kansa useimmiten menetti tehtaiden osakkeet, ja toivottua kansankapitalismia ei syntynyt. Jopa yksityistämistä johtaneen Anatoli Tšubaisin mielestä toimenpide epäonnistui.lähde?
Lainoja osakkeita vastaan muokkaa
Venäjä oli pahoissa talousvaikeuksissa 1990-luvun puolivälissä. Valtio päätti yksityistää edelleen, ja Anatoli Tšubaisin johdolla järjestettiin monien suurten valtionyhtiöiden huutokaupat. Kyse oli Vladimir Potaninin ehdottamasta lainaa osakkeita vastaan[1] -operaatiosta, jossa valtio sai lainoja yhtiöt ostaneilta yrityksiltä. Nämä kaupat olivat sisäpiirikauppoja, joissa ostajat oli useimmiten päätetty etukäteen. Käytännössä näillä kaupoilla yritykset myytiin valtiolta pois alle käyvän arvon. Kauppojen etuna oli se, että nyt yksityisistä suuryrityksistä tuli lopulta tuottavia, kun niiden oli pakko toimia markkinatalouden lakien mukaan. Tällä tavoin yksityistettiin muun muassa jättiyhtiöt Norilski nikel, Jukos, Lukoil, Sibneft, Surgutneftegas, Novolipetsk Steel ja Metšel. Näiden yhtiöiden omistajista ja yhtiöt ostaneiden pankkien johtajista tuli "oligarkkeja". Valtio myi Norilsk Nickelin marraskuussa mm. Vladimir Potaninille, joka sai 38 % sen osakkeista. Nikkeliyhtiö myytiin 170 miljoonan dollarin hintaan, vaikka sen tulos oli 1,2 miljardia dollaria.lähde?
Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvoi, ja oligarkit siirtyivät vaikuttamaan politiikkaan. Venäjällä alettiin puhua avoimesti rosvokapitalismista.lähde?
Putinin kausi muokkaa
Presidentti Vladimir Putinin kaudella Venäjällä on jossain määrin jarruteltu ja hieman peruttukin yksityistämistä. Putin on taltuttanut oligarkkien poliittiset pyrkimykset. Putinin uskotaan pyrkineen kohti korporatiivista valtiota, jossa maan johto kontrolloi ainakin avainteollisuutta suoraan tai välikäsien kautta.lähde?
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Sailas, Anne & Susiluoto, Ilmari & Valkonen, Martti: Venäjä: Jättiläinen tuuliajolla. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-2062-4.
- Kuorsalo, Anne & Susiluoto, Ilmari & Valkonen, Martti: Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2868-4.