Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija (engl. Monarch of the United Kingdom) on Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Nykyinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija on kuningas Charles III.
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas King of the United Kingdom |
|
|---|---|
.svg) Tunnus |
|
_(3).jpg) Charles III vuonna 2021 |
|
|
Nykyinen
|
|
|
8. syyskuuta 2022 lähtien
|
|
| Puhuttelu | ”Hänen majesteettinsa” (engl. His Majesty) |
| Virka-asunto | Buckinghamin palatsi |
| Ensimmäinen | Anna |
| Kotisivut |
royal |
Yleistä muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteet puuttuvat ensimmäistä kappaletta lukuun ottamatta. |
Stuart-suvun Annasta tuli unionisopimuksen myötä syntyneen yhdistyneen Ison-Britannian kuningaskunnan ensimmäinen hallitsija vuonna 1707. Annan lapsista yksikään ei elänyt aikuiseksi asti, ja edessä oli Stuartien jälkeen uuden hallitsijasuvun valinta.[1]
Uudeksi kuninkaaksi valittiin Hannoverin prinssi Yrjö, joka otti hallitsijanimekseen Yrjö I. Yrjö oli kaukaista sukua Stuarteille ja protestantti. Koska Yrjö I ei osannut englantia, hän ei ollut kovinkaan aktiivinen hallintoasioissa, vaan todellista valtaa maassa käytti kabinetti eli hallitus.
Yrjö I:n pojan Yrjö II:n aikana hallitusasiat pysyivät kabinetin käsissä. Yrjö II:n pojanpoika Yrjö III pyrki lisäämään hallitsijan valtaa, mutta se johti hänet ja parlamentin ristiriitaan, eikä tilanne parantunut ennen kuin pääministeri William Pitt nuorempi muodosti Tory-hallituksen.
Yrjö III oli viimeisinä vuosinaan täysin sokea ja luultavasti kärsi mielenterveysongelmista. Todellista valtaa Yrjö III:n viimeisinä vuosina käytti hänen poikansa Yrjö IV. Yrjö IV:n aikana hallitsijavaltaa karsittiin, mikä johtui hänen epäsuosiostaan.
Yrjö IV:n jälkeen valtaistuimelle nousi Vilhelm IV. Hänen aikanaan tehtiin monia yhteiskunnallisia uudistuksia, joista tärkeimmät olivat vuoden 1832 vaalireformi, jolloin parlamentin edustajapaikat järjestettiin uudelleen, orjuus poistettiin siirtomaista ja uudet kunnallisvaalit säädettiin. Uudistukset eivät saaneet täysimittaista tukea kuninkaalta tai parlamentin ylähuoneelta, mutta vallankumouksen pelossa nämä uudistukset olivat välttämättömiä ja ne saatiin aikaiseksi.
Vilhelm IV:n kuoleman jälkeen valtaistuimelle nousi Yrjö III:n pojan Edvardin tytär Viktoria. Viktoria sai hallitsijakaudellaan arvonimen Intian keisarinna.
Viktorian poika Edvard VII osoittautui hallitsijakaudellaan taitavaksi diplomaatiksi, vaikka oli jäänyt äitinsä varjoon pitkäksi aikaa. Hänen hallitsijakaudellaan Englannin ja Ranskan välille syntyi liitto vuonna 1904. Edvardin pojan Yrjö V:n aikana kuningashuone luopui saksalaisesta sukunimestään Saksi-Coburg-Gotha, joka oli Viktorian prinssipuolison Albertin sukunimi, ja hallitsijasuvun uudeksi sukunimeksi tuli Windsor.
Yrjö V:n poika Edvard VIII luopui kruunusta vuonna 1936 oltuaan valtaistuimella vain kahdeksan kuukautta, koska hän meni naimisiin yhdysvaltalaisen seurapiirirouvan Wallis Simpsonin kanssa.
Lapsettoman Edvardin seuraajaksi nousi hänen veljensä Yrjö VI. Hän oli maan kuningas koko toisen maailmansodan ajan ja oli kansan keskuudessa hyvin suosittu etenkin sota-aikana, koska hän ei suostunut lähtemään Lontoosta pois edes ankarimpien pommitusten aikana.
Yrjö VI:ta seurasi valtaistuimelle hänen tyttärensä Elisabet II. Hän oli valtaistuimella 70 vuotta ja ohitti vuonna 2015 kuningatar Viktorian Ison-Britannian pisimpään hallinneena hallitsijana. Elisabet II kuoli 8. syyskuuta 2022, minkä jälkeen valtaan nousi Walesin prinssi Charles nimellä Charles III.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Korkeamäki, Esko: ”Iso-Britannia”, Euroopan monarkit, s. 73–76. Jyväskylä: Sukuseurojen Keskusliitto ry, 2004. ISBN 951-692-575-8.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija Wikimedia Commonsissa
