William Wilberforce

William Wilberforce (24. elokuuta 1759 Kingston upon Hull, Englanti29. heinäkuuta 1833 Lontoo, Englanti) oli englantilainen poliitikko ja evankelikaali. Cambridgen yliopistosta valmistunut Wilberforce valittiin parlamenttiin vuonna 1780, ja hän istui siellä vuoteen 1825 saakka.[1]

William Wilberforce

Ura parlamentissa muokkaa

Wilberforce pyrki parlamenttiurallaan ajamaan sosiaalisia uudistuksia ja erityisesti parantamaan tehdastyöläisten asemaa[1]. Orjakaupan Brittiläisen imperiumin alueella kieltäviä lakialoitteita hän teki 18 vuoden ajan, kunnes laki lopulta hyväksyttiin 1807. Hänen aloitteestaan asia tuli esille myös Wienin kongressissa, ja tuloksena oli orjakaupan kieltäviä kansainvälisiä sopimuksia.[2] Wilberforcella oli merkittävä vaikutus parlamentin vuonna 1813 tekemään päätökseen sallia lähetyssaarnaajien pääsy Intiaan.[3] Orjien vapauttamisesta imperiumin alueella päättänyt laki hyväksyttiin 1833. Politiikasta jo vetäytynyt Wilberforce kuoli pian lain hyväksymisen jälkeen. Hänet on haudattu Westminster Abbeyyn.[1]

Perhesuhteet muokkaa

Vuonna 1797 William Wilberforce meni naimisiin Barbara Spoonerin kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä ja neljä poikaa. Yksi Wilberforcen pojista oli piispa Samuel Wilberforce.[4][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c William Wilberforce (1759–1833) BBC. Viitattu 16.11.2009. (englanniksi)
  2. Wilberforce 1., William W., Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
  3. a b William Wilberforce encyclopedia.com.
  4. Wilberforce 2., Samuel W., Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.