William Lehtinen

suomalainen yritysjohtaja ja vuorineuvos

Uuno Wilhelm (William) Lehtinen (19. maaliskuuta 1895 Turku23. maaliskuuta 1975 Turku[1]) oli suomalainen metsänhoitaja ja yritysjohtaja, jolle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi 1946.

William Lehtinen vuonna 1965.

Lehtisen vanhemmat olivat Henrik Wilhelm Lehtinen ja Olga Maria Selin. Hän tuli ylioppilaaksi Kouvolan yhteiskoulusta 1916 ja suoritti metsänhoitotutkinnon 1923. Lehtinen opiskeli tämän jälkeen vielä Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa ja suoritti siellä metsäteknologia-alan tutkinnon 1926. Suomen pääkonsulinvirastossa New Yorkissa Lehtinen toimi kaupallisena attaseana 1927–1928 tutkittuaan sitä ennen vuonna 1927 valtion stipendiaattina puuteknillistä alaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kaikkiaan Lehtinen oli Pohjois-Amerikassa 1920-luvulla kaikkiaan kahdeksan vuotta.[2]

Enso-Gutzeitin keskuskonttorin päällikkönä Lehtinen toimi 1930–1940, myyntijohtajana 1940–1945 ja toimitusjohtajana 1945–1962. Enso-Gutzeitin pääjohtajan tehtävä oli alussa vaikea, koska sodan jälkeen uuden rajan taakse Karjalaan oli jäänyt Enson tuotantolaitokset ja voimalaitos, Laatokan Karjalassa sijainneita sahalaitoksia sekä noin 100 000 hehtaaria metsää. Lehtisen kokemusta yhteistyöstä amerikkalaisten kanssa voitiin hyödyntää sodan päättymisen jälkeen Eurooppaan jääneen amerikkalaisten ylimääräisen materiaalin ostamisessa. Hän osti mm. Aero Oy:lle yhdeksän DC-3 matkustajakonetta.[3]

Hän sai maatalous- ja metsätieteiden kunniatohtorin arvon 1958 ja oli Suomen olympiakomitean puheenjohtaja 1947–1951.[4]

Lehtinen oli vuodesta 1935 naimisissa tekstiilitaiteilija Greta Skogsterin kanssa.[5] Pariskunta perusti Suomen Kulttuurirahastoon oman nimikkorahastonsa vuonna 1964[6] ja nimeään kantavan säätiön 1968.[7]

Lähteet muokkaa

  1. Ahvenainen, Jorma: ”Lehtinen, William (1895–1975)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 833–834. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
  2. ”Lehtinen, Uuno William”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 265. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
  3. Ville Suuri. Helsingin Sanomat, 28.10.1973, s. 13. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 20.12.2019.
  4. Otavan Iso tietosanakirja, osa 5, p. 420. Otava 1968.
  5. Kuolleita: Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtinen. Helsingin Sanomat, 27.2.1994, s. 4. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  6. Greta ja William Lehtisen rahasto (PDF) Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 19.5.2015.
  7. Historia Greta ja William Lehtisen Säätiö. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 22.7.2018.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.