Vuoristojuutalaiset
Vuoristojuutalaiset (tatiksi džuhur) ovat Venäjän Kaukasiassa ja Azerbaidžanissa asuva iranilaista tatin kieltä puhuva juutalaisryhmä.
| Vuoristojuutalaiset | |
|---|---|
 Piirros vuoristojuutalaisista 1900-luvun alulta |
|
| Asuinalueet |
 Venäjä Azerbaidžan[1] |
| Kielet | tati, venäjä, azeri |
| Uskonnot | Juutalaisuus |
Asuinalue ja lukumäärä muokkaa
Vuonna 1989 Neuvostoliitossa laskettiin olevan 18 500 vuoristojuutalaista, joista 5 500 asui Azerbaidžanissa, 3 600 Dagestanissa, 3 200 Kabardi-Balkariassa sekä 2 600 Tšetšeniassa ja Ingušiassa. Huomattava osa kansasta oli rekisteröity tateiksi.[2] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suurin osa vuoristojuutalaisista on muuttanut Israeliin. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 3 400 vuoristojuutalaista,[3] joista 1 100 asui Dagestanissa, 1 000 Moskovassa ja 200 Kabardi-Balkariassa.[4]
Etninen historia muokkaa
Ryhmä polveutuu pääosin juutalaisista, jotka muuttivat Iranista Kaukasiaan 400–500-luvuilla ja vielä myöhempinäkin vuosisatoina aina 1780-luvulle saakka.[5] Azerbaidžanissa juutalaiset omaksuivat paikallisen väestön puhuman tatin kielen. On esitetty, että Dagestanissa heihin olisi sulautunut kasaareja.[2] Geenitutkimuksista ei kuitenkaan ole havaittavissa, että vuoristojuutalaiset polveutuisivat turkinsukuisesta väestöstä; sen sijaan vuoristojuutalaisten isälinjat osoittavat yhteyttä israeliitteihin.[5] Jo 1200-luvun puolivälissä Willem van Rubroeck kertoi, että Itä-Kaukasiassa asuu paljon juutalaisia. He ylläpitivät kontakteja Välimerenmaiden juutalaisyhteisöihin. Dagestanissa vuonna 1690 käynyt hollantilainen tutkimusmatkailija Nicolaes Witsen kertoo juutalaisia olleen varsinkin nykyisen Buinakskin kaupungin lähellä ja Kara-Kaitagissa. Hän arvioi heidän lukumääränsä 15 tuhanneksi. Pohjois-Azerbaidžanin Quban ja Etelä-Dagestanin Derbentin välillä oli yhtenäinen juutalaiskylien alue. Iranilaiset ja dagestanilaiset hävittivät juutalaisasutuksia vuosina 1742 ja 1797. Kaukasian sodan aikana vuosina 1839–1854 monien kylien asukkaat pakotettiin kääntymään muslimeiksi.[2]
1820–1830-luvuilla alkaneet yhteydet Venäjän aškenasijuutalaisiin vilkastuivat 1860-luvulta lähtien. 1900-luvun alussa Bakuun, Derbentiin ja Qubaan perustettiin venäjänkielisiä juutalaiskouluja. Vuosina 1908–1909 alettiin julkaista tatinkielistä kirjallisuutta. Samoihin aikoihin vuoristojuutalaisia alkoi muuttaa Palestiinaan. Venäjän kansalaissodan aikana osa juutalaiskylistä hävitettiin ja niiden asukkaat muuttivat kaupunkeihin. 1920–1930-lukujen vaihteessa perustettiin vuoristojuutalaisten kolhooseja Dagestaniin, Azerbaidžaniin, Krasnodarin aluepiiriin ja Krimille. Sotien välillä kehittyi tatinkielinen kaunokirjallisuus, julkaistiin sanomalehteä, perustettiin juutalainen ammattiteatteri ja tanssiyhtye. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset tuhosivat suuren osan Kislovodskin, Pjatigorskin, Krasnodarin aluepiirin ja Krimin vuoristojuutalaisista. Kansallinen kulttuuritoiminta oli kielletty vuosina 1948–1953. Sodan jälkeen monet vuoristojuutalaiset alkoivat käyttää venäjän kieltä.[2]
Elinkeinot ja kulttuuri muokkaa
Perinteisiä elinkeinoja ovat maanviljely ja käsityöammatit. 1900-luvun vaihteessa alettiin harjoittaa myös kaupankäyntiä, mutta varsinaisia suurkauppiaita oli vähän.[6]
1920–1930-lukujen vaihteeseen saakka vuorijuutalaiset asuivat kolmen–neljän sukupolven muodostamina jakamattomina suurperheinä. Moniavioisuus oli yleistä. Perheen päänä toimi isä tai tämän kuoltua vanhin poika. Naiset ja tytöt eivät näyttäytyneet ulkopuolisille. Perheet muodostivat pieniä naapuriyhteisöjä, joihin usein kuului myös naapurikansojen edustajia. Kaupungeissa vuorijuutalaiset asuivat erillisissä esikaupungeissa tai kortteleissa. Aineellinen kulttuuri ei juurikaan poikennut naapurikansoista.[7]
Uskonnollisina johtajina toimivat Temir-Han-Šuran (nykyinen Buinaksk) ja Derbentin päärabbit eli dajanit, jotka edustivat yhteisöä myös maallisissa asioissa. Naapurikansoilta oli lainattu monia pakanallisia uskomuksia. Kaukasialaisia perinteitä olivat vieraanvaraisuus, naapuriapu ja verikosto. Vuoristojuutalaiset noudattavat edelleen juutalaisia tapoja, ruokaan liittyviä sääntöjä ja viettävät juutalaisia kalenterijuhlia. Suullinen kansanperinne käsittää satuja, runoja ja lauluja, joita aikaisemmin esittivät ammattimaiset sadunkertojat ja runonlaulajat.[7]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ The Red Book of the Peoples of the Russian Empire
- ↑ a b c d Narody Rossii: entsiklopedija, s. 132. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 1.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 1.7.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Brook, Kevin Alan: The Jews of Khazaria, s. 216–217. Rowman & Littlefield, 2018.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 132–133. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 133. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Dagestanissa tatiksi ja venäjäksi ilmestyvän Vatan-lehden sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vuoristojuutalaisten sivusto Gorskie.ru (venäjäksi)
- Vuoristojuutalaisten sivusto Juhuro.com (venäjäksi)