Vril: Tuleva rotu
Vril: Tuleva rotu (Vril tai The coming race) on Edward Bulwer-Lyttonin kirja vuodelta 1871. Sen on suomentanut Heikki Eskelinen ja suomennoksen julkaissut Biokustannus vuonna 1996.
| Vril: Tuleva rotu | |
|---|---|
| Vril / The coming race | |
.png) |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Edward Bulwer-Lytton |
| Kieli | englanti |
| Genre | tieteiskirjallisuus |
| Julkaistu | 1871 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Heikki Eskelinen |
| Kustantaja | Biokustannus |
| Julkaistu | 1996 |
| Sivumäärä | 148 |
| ISBN | 951-9413-96-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juoni muokkaa
Kirjan nuori päähenkilö on tapaamassa kaivosinsinöörinä toimivaa ystäväänsä. Heidän tutkiessaan kaivosta ystävä joutuu onnettomuuteen ja kuolee. Päähenkilö päätyy maan alla asuvan kehittyneen, enkeleitä muistuttavan Vrilja-kansan pariin. Vriljoilla on hallussaan henkinen Vril-voima. Sitä voi käyttää telepaattisiin kykyihin, parantamiseen ja myös tuhoamiseen. Vrilja-kulttuurissa naiset ovat miehiä vahvempia. Zee-niminen vrilja rakastuu päähenkilöön, mikä herättää yhteisössä ristiriitoja. Zee auttaa päähenkilön pakoon maan päälle, kun tämän henki on uhattuna. Kertoja kokee velvollisuudekseen varoittaa, että maan alla asuva rotu tulee aikanaan hävittämään ihmiskunnan.
Vrilin vastaanotto muokkaa
Bulwer-Lyttonin Vril oli ensimmäisiä tieteis- tai fantasiakirjoja, ja se oli suosittu 1800-luvun lopulla. Mystisen voiman ideaan kirjoittaja sai innoituksen sähköstä, jota tuolloin spekuloitiin paranormaalien ilmiöiden, kuten mesmerismin tai spiritualismin aiheuttajaksi. Bulwer-Lyttonia pidettiin okkultistien keskuudessa myös salatiedon haltijana, minkä hän kiisti. Hän myös pohti, että olisi ollut parempi käyttää Vrilin sijasta sanaa sähkö.[1]
Merkitys muokkaa
Vril on vaikuttanut etenkin okkultistien kirjoituksiin ja uskomuksiin. Helena Blavatsky väitti, että fiktiivisessä teoksessa esitetty Vril on todellinen. Hän käytti rotuajatusta myös kehittämänsä teosofian pohjana kirjoissaan Hunnuton Isis ja Salainen oppi. Blavatsky väitti myös, että J. W. Keelyn moottorina tunnetun laitteen, jota markkinoitiin sijoittajille henkistä energiaa käyttävänä voimanlähteenä, ei annettu toimia.[2] Rudolf Steiner puhui koneesta ja sen energialähteestä myös esitelmissään ja piirsi siihen perustuvia laitteita.[3] Teosofi William Scott-Elliott väitti kirjassaan vuonna 1896, että atlantislaiset ovat kyenneet lentämään vrilvoimaa energianlähteenä käyttäneillä lentokoneilla.[4]
Saksalainen raketti-insinööri Willy Ley kirjoitti vuonna 1947, että irrationaaliset uskomukset olivat sotaa edeltäneessä Saksassa yleisiä ja että se osaltaan mahdollisti natsien nousun. Hänen mukaansa useat näennäistieteelliset ryhmät tutkivat vrilenergiaa.[5] Ryhmistä kirjoitettiin etenkin 1960-luvulla. Vrilenergia oli myös esoteerisen uusnatsismin aiheita.[6]
Vril on vaikuttanut myös suomalaiseen elokuvaan Iron Sky: The Coming Race.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Victor Alexander George Robert Bulwer-Lytton Lytton: The life of Edward Bulwer, first Lord Lytton. London : Macmillan, 1913. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2017). (englanniksi)
- ↑ H. P. Blavatsky: Salainen oppi. Ensimmäinen osa, s. 18, 180, 282, 627. e-kirja verkossa. Pirkko Carpelan, 2014. ISBN 978-951-98922-5-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Theo Paijmans: Free Energy Pioneer. Adventures Unlimited Press, 2004. ISBN 9781931882330. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2017). en (Google Books)
- ↑ The Story of Atlantis and the Lost Lemuria goodreads.com. Viitattu 2.12.2017.
- ↑ Alpenfestung alpenfestung.com. Viitattu 2.12.2017.
- ↑ Partridge, Christopher: The Occult World. Routledge, 2014. ISBN 9781317596769. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2017). (englanniksi) (Google Books)
- ↑ Ensimmäinen teaser julki. Tältä näyttää Iron Sky: The Coming Race Ilta-Sanomat. 5.11.2015. Viitattu 2.12.2017.