Volvo S70
Volvo S70 on Volvon vuosina 1996–2000 valmistama ylemmän keskiluokan neliovinen sedan, joka korvasi Volvo 850:n. S70 sai vuoden 2000 lopulla seuraajakseen Volvo S60:n, joka on toisen sukupolven V70:n sedan-korinen rinnakkaismalli. Se oli kuitenkin suunnattu nuoremmalle asiakaskunnalle, eikä tarjonnut vastaavia sisä- ja tavaratiloja.[1]
Volvo S70 (1996–2000) muokkaa
| Volvo S70 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Belgia Kanada Ruotsi |
| Valmistaja | Volvo |
| Valmistusvuodet | 1996–2000 |
| Korimalli | 4-ovinen sedan |
| Luokka | D-segmentti |
| Edeltäjä | Volvo 850 |
| Seuraaja | Volvo S60 |
| Teknisesti samankaltaisia |
Volvo C70 I Volvo V70 I |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Volvo P80 |
| Moottori | R5 |
| Iskutilavuus | 2,0–2,5 l |
| Teho | 126–250 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel maakaasu |
| Vetotapa |
etuveto neliveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti 5-vaihteinen automaatti |
Volvo 850:n sedan-mallin nimi muuttui uuden nimeämiskäytännön mukaisesti S70:ksi perusteellisen kasvojenkohotuksen yhteydessä. Farmarimallista puolestaan tuli V70. Kaksi kolmasosaa autojen osista sanottiin olevan uusia edeltäjään verrattuna. S70- ja V70-mallien alustalle perustui myös coupé-korisen C70:n ensimmäinen sukupolvi.[1]
Suurimmat ulkonäölliset uudistukset olivat pyöristyneessä keulassa, sillä aiempi kulmikas muotoilu alkoi olla jo vanhanaikainen. Peräosassa tavaratilan kansi ja takavalot olivat myös uudenlaiset. Teknisinä uudistuksina oli parannettu iskunvaimennusta, sivutörmäyssuojaa sekä murtosuojausta. Sisustus oli uudistettu täysin ja materiaalit olivat aikaisempaa laadukkaampia. Kojelaudan muodot olivat entistä pyöreämpiä. Uudelle lisävarusteiselle navigaattorille oli varattu tila kojelaudan päältä. Audiojärjestelmä oli aikaisempaa kehittyneempi.[1]
.jpg)
Vuoden 1998 Euro NCAP -kolaritestistä S70 sai tulokseksi neljä tähteä viidestä. Sivutörmäystestissä auto oli luokkansa paras SIPS-järjestelmän ansiosta.[2]
Moottorivalikoiman muodostivat aluksi 2,5 10V (144 hv), 2,5 20V (170 hv), matalapaineturbot 2,5 T (193 hv) ja T-5 (240 hv) sekä 2,5 TDI (140 hv). Hieman myöhemmin Suomeen ehtivät R (240/250 hv) ja säästömalli 2,0 10V (126 hv).[1] Joillain markkinoilla oli saatavana myös maakaasua polttoaineenaan käyttävä moottori.
Vakiovarustukseen kuului kolme turvatyynyä (matkustajan etuturvatyyny lisävaruste), ABS-jarrut, turvavöiden esikiristimet, keskuslukitus, sähköikkunat edessä ja takana, lämmitettävät sähköpeilit, plyysiverhoilu, kaksiosainen takaselkänoja, automaattiset ajovalot ja valonpesimet.[1]
Edeltäjänsä tavoin S70:ssä ei ollut varustetasoja, vaan niiden tilalla oli erilaisia varustepaketteja, jotka olivat Suomessa seuraavat:[1]
- Comfort 1 -paketti sisälsi ilmastoinnin, etusumuvalot, ajotietokoneen ja takaistuinten lämmityksen.
- Comfort 2:ssa oli lisäksi automaatti-ilmastointi.
- Varkaudenestopaketin mukana sai murtohälyttimen, lasinrikkoutumistunnistimen ja kauko-ohjatun keskuslukituksen.
Mallivuodelle 1999 kaikki mallit saivat suuremmat sivuturvatyynyt, jotka suojasivat nyt myös päätä.[3] Vuosimallin 1999 muita uudistuksia olivat kauko-ohjattu keskuslukitus ja saattovalot. Comfort-paketeissa oli nyt entisen lisäksi ajotietokone, ulkolämpömittari ja vakionopeudensäädin. Puujäljitelmäkoristeet sisältyivät nyt uusiin Design-paketteihin. Security-pakettiin kuului aikaisemman varkaudenestopaketin lisäksi ensiapulaukku.[1] Lisäksi esiteltiin peräänajosuojausjärjestelmä WHIPS.
Keväällä 1999 esiteltiin SE-mallit, joissa oli muun muassa automaatti-ilmastointi, puujäljitelmäkoristeet, kevytmetallivanteet, etusumuvalot, vakionopeudensäädin, luistonesto ja ajotietokone. Samaan aikaan uutuutena olivat kevennetyt, huomattavasti aikaisempaa taloudellisemmat RN-moottorit. Automaattivaihteisto vaihtui viisivaihteiseksi 140/170-hevosvoimaisissa sekä R:ssä, jonka teho nousi 265 hevosvoimaan.[1]
Viimeinen uutuus oli syksyllä 1999 mallisarjan päättävä Classic, jonka varusteluun kuului SE:n lisäksi vielä sähkötoiminen kuljettajan istuin, mukitelineet ja murtohälytin. 2,5 T-, T5- ja AWD-malleihin sai automaattivaihteiston ilman lisähintaa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Volvo S70/V70 (1997–2000) Ajovalo.net. Viitattu 17.2.2018.
- ↑ Volvo S70 1998 Euro NCAP. Viitattu 17.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Second-Generation Sips-Bag protects both chest and head (Internet Archive) 17.7.1998. Volvo Group. Arkistoitu 2.1.2016. Viitattu 17.2.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volvo S70 Wikimedia Commonsissa
