Volgan vesivoimalaitos

pato ja voimalaitos Volgalla Venäjällä

Volgan vesivoimalaitos (ven. Волжская ГЭС, Во́лжская гидроэлектроста́нция , Volžskaja GES, Volžskaja gidroelektrostantsija) on Euroopan suurin vesivoimala[1]. Se sijaitsee Euroopan suurimman joen, Volgan alajuoksulla Etelä-Venäjällä Volgogradin kaupungin yläpuolella, noin 400 kilometriä ylävirtaan joen suulta Kaspianmeressä. Volgan vesivoimalaitos on alin Volgan-Kaman jokisysteemin suurten voimalapatojen ja tekojärvien sarjassa. Sen pato salpaa yläpuolelleen 540 kilometrin pituisen ja yli 3 000 neliökilometrin laajuisen Volgogradin tekojärven.

Volgan vesivoimalaitos
Волжская ГЭС
Valtio VenäjäView and modify data on Wikidata
Sijainti Volgogradin alue ja VolžskiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 48°49′34″N, 44°40′19″E
Rakentaminen alkoi 1950
Vihkiminen 1961
Sähköverkkoon 1958
Valmistunut 1961
Omistaja RusHydroView and modify data on Wikidata
Pato
Vesistö Volgan vesistö (d)View and modify data on Wikidata
Joki tai koski VolgaView and modify data on Wikidata
Korkeus 44 m
Pituus 725 m
Yläpuolinen patoallas
Nimi Volgogradin tekojärvi
Pinta-ala 3 117 km²
Kokonaistilavuus 31,5 km³
Voimalaitos
Tyyppi jokivoimalaitos
Turbiinit 7×115 MW
10×125,5 MW
5×120 MW
1×11 MW
Kapasiteetti 1 671 MW
Vuosituotanto 10,999 TWh
Kartta
Volgan vesivoimalaitos
Commons luokka

Voimalan nykyinen kokonaisteho on 2 650 megawattia. Voimala kuuluu RusHydro-energiayhtiön vesivoimaloihin.

Historia muokkaa

Voimalaitos rakennettiin osana suurten kommunististen rakennushankkeiden sarjaa, joka käynnistettiin Neuvostoliiton ministerineuvoston ja Josef Stalinin päätöksellä elokuussa 1950. Rakennustyö alkoi 1952, ja voimala käynnistettiin vaiheittain vuosina 1958–1961.[2] Rakennustöihin kerättiin kymmenin tuhansin Komsomol-nuorisoa koko neuvostovaltiosta. Volžskin kaupunki voimalan kohdalla joen itärannalla syntyi rakentajien asutuskeskukseksi.

Vuonna 1959 valmistui 500 kVn korkeajännitelinja laitoksesta Moskovaan. Myöhemmin laitokselta rakennettiin maailman ensimmäinen korkeajännitteinen, 800 kV:n tasajännitelinja Donbassin teollisuusalueelle. Laitos toimi myöhemminkin useiden vesivoimainnovaatioiden koepaikkana.

Voimalaitoksella oli keskeinen osa Ala-Volgan alueen ja Donbassin talouskehityksessä ja Keski- ja Etelä-Venäjän talousalueiden energiaverkon rakentumisessa. Patoaltaiden rakentaminen teki myös Volgan ala- ja keskijuoksut navigointikelpoisiksi Kaspianmereltä Astrahanista Saratoviin. Hankkeeseen liittyi myös Volgan vasemman puolen keinokasteluprojekteja, erityisesti Länsi-Kazakstanin alueella.

Teknisiä tietoja muokkaa

Voimalaitokseen liittyvän patorakennelman pituus 4,9 kilometriä. Joen ylittävä suora betonirakenteinen osuus on 725 metriä pitkä ja 44 m leveä, ja siihen liittyy 3,2 km maapatoa, joka on enimmillään 47 m korkea. Vedenpintojen ero on noin 15 m. Padon yli on maantie- ja rautatieyhteydet. Padon yhteyteen on rakennettu sen ohittava kalatie.

Voimalaitoksen nykyteho on 2 592,5 MW ja vuosituotanto 11 626 GWh. Generaattoreita on yhteensä 22, yksikköteholtaan 115–125,5 MW. Sähkö ohjataan lähinnä Volgogradin, Moskovan ja Donbassin tarpeisiin.

Lähteet muokkaa

  1. Russia's Race for Refurbishment Renewable Energy. Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 22.4.2014.
  2. История строительства ГЭС RusHidro. Arkistoitu 4.7.2016. Viitattu 22.4.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Volga Hydroelectric Station  –  vuoden 2012 versio, mutta joitakin tietoja on päivitetty ja lähteistetty!