Wikipedia

Vladimir Suuri

Kiovan ruhtinas (980–1015)

Vladimir Suuri (ven. Влади́мир I Святосла́вич, Vladimir I Svjatoslavitš; ukr. Володи́мир I Святосла́вич, Volodymyr I Svjatoslavytš) (muinaisslaaviksi: Володи́мѣръ Свѧтосла́вичь) oli Kiovan Rusin ruhtinas vuosina 980–1015. Vladimir otti kristillisen kasteen vuonna 988 ja sen vuoksi hänet tunnetaan myös nimellä Pyhä Vladimir Kiovalainen.

Vladimir Suuri ukrainalaisessa setelissä vuodelta 1992.
Rusin valtakunta Vladimir Suuren aikana (vaaleanvihreä alue).

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Vladimir oli Kiovan ruhtinaan Svjatoslavin ja tämän orjan Malušan poika.[1][2] Vladimirin syntymävuosi ei ole tiedossa, mutta hänen isänsä syntyi vuonna 942 ja hänen vanhin poikansa Vyšeslav syntyi noin vuonna 977, jonka mukaan historioitsijat olettivat Vladimirin syntyneen noin vuonna 960. Äidin kohtalosta ei ole tarkempia tietoja, mutta Vladimir kasvoi Kiovassa ruhtinatar Olgan hoivissa. Vladimirin kasvattamiseen osallistui myös hänen enonsa Dobrynja, koska oli tapana antaa hallitsijan poika družinan vanhimman kasvatettavaksi.[3]

Tie valtaan muokkaa

Nestorin kronikan mukaan Vladimir oli perheen kolmas poika Jaropolkin ja Olegin jälkeen. Svjatoslav oli kyllästynyt hallitsemaan Kiovassa ja halusi muuttaa Perejaslaviin, joka oli keskellä hänen valtakuntaansa. Svjatoslav asetti vuonna 970 Jaropolkin Kiovan hallitsijaksi ja Olegin drevljaanien maan ruhtinaaksi, joka muutti sen keskukseen Ovrutšiin. Novgorodilaiset halusivat myös itselleen ruhtinaan. Vladimirin eno Dobrynja ehdotti heille Vladimiria, joka suostui. Vladimir lähti Dobrynjan kanssa Novgorodiin. Suuriruhtinas Svjatoslav lähti Perejaslavetsiin.[4] Vladimir hallitsi ensin isänsä kuoltua vuonna 972 Novgorodissa.

Skandinaavien saagat kertoivat, että Norjan tuleva kuningas Olav Tryggvason vietti lapsuutensa Novgorodissa. Olavin äiti, Astrid, oli paennut miehensä murhan jälkeen Novgorodiin kuningas Vladimirin luo. Hänen palveluksessaan oli jo Astridin veli, Sigurd. Matkallaan Novgorodiin heidät kidnapattiin Viroon. Sigurd oli veroja keräämässä Vladimirille ja tapasi sattumalta Olavin, jonka Sigurd osti vapaaksi orjuudesta. Olav kasvoi Vladimirin hoivissa ja hän pääsi myös soturiksi družinaan, jossa hän nautti suurta kunnioitusta.[5]

Kiovan ruhtinaskunta muokkaa

Ruhtinas Svjatoslav kuoli vuonna 972, minkä jälkeen Kiovan hallitsija oli ruhtinas Jaropolk. Jaropolk hyökkäsi veljensä Olegin kimppuun vuonna 977. Taistelussa Oleg sai surmansa, jolloin Jaropolk sai myös drevljaanien maan haltuunsa. Vladimir säikähti tapahtunutta ja pakeni Novgorodista Norjaan kuningas Haakonin luo turvaan. Niin Jaropolkista tuli koko valtakunnan hallitsija ja hän nimitti sijaishallitsijan Novgorodiin.

Kronikan mukaan Vladimir palasi kolmen vuoden maanpakolaisuuden jälkeen takaisin Novgorodiin vuonna 980 mukanaan tuomien varjagisoturien kanssa ja otti Novgorodin uudelleen haltuunsa. Vladimir halusi mennä naimisiin Polotskin ruhtinaan Rogvolodin tyttären Rognedin kanssa. Rogned vastasi: "En halua vetää saappaita orjan pojan jalasta, haluan mennä Jaropolkille." Tästä suuttuneena Vladimir kokosi varjageista, slaaveista, tšuudeista ja krivitšeistä suuren sotajoukon ja lähti sotaretkelle Rogvolodia vastaan. He hyökkäsivät Polotskiin, tappoivat Rogvolodin ja Vladimir otti hänen tyttärensä Rognedin vaimokseen pakolla. Sen jälkeen Vladimirin sotajoukot hyökkäsivät Jaropolkin kimppuun Kiovassa. Viekkaudella Jaropolk saatiin tulemaan Vladimirin luo. Siellä kaksi varjagia surmasi miekoillaan Jaropolkin. Vladimir otti itselleen Jaropolkin kreikkalaisen vaimon, joka oli raskaana ja synnytti Svjatopolkin. Vladimir ei solminut avioliittoa hänen äitinsä kanssa.[6]

Vladimirin varjagisoturit halusivat itselleen hyvän palkkion autettuaan hänet valtaistuimelle, mutta Vladimir ei maksanut heille mitään, vaan valitsi heidän joukostaan viisaimmat ja urheimmat soturit. Loput varjagisoturit saivat häneltä luvan lähteä Konstantinopoliin.

Vladimir pystytti Perunin ja muiden epäjumalien kuvia linnansa takaiselle kukkulalle Kiovaan. Vladimir asetti enonsa Dobrynjan Novgorodin hallitsijaksi.

Kristilliset tavoitteet muokkaa

 
Ruhtinas Vladimir keskustelee kreikkalaisen filosofin kanssa kristinuskosta. Radzivillin kronikka, s. 49

Vladimir liitti Kiovan valtakunnan lopullisesti Bysantin ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin, jota kohti se oli asteittain, mutta vääjäämättä koko ajan ajautunut. Vuosina 987-988 Bysantin keisari Basileios II oli vaikeuksissa, kun ylimyssuvut kapinoivat häntä vastaan.[7]

Samanaikaisesti Bysantin kapinoiden kanssa Krimillä käytiin vuonna 988 sota rusien ja bysanttilaisten välillä. Vladimir Suuren joukot piirittivät Khersonin eli Khersonesoksen kaupunkia ja saivat sen antautumaan. Vladimir lähetti Basileiokselle viestin, jossa hän ilmoitti vallanneensa kaupungin. Hän uhkasi myös vallata pääkaupunki Konstantinopolin, ellei Basileios antaisi Vladimirille sisartaan prinsessa Anna Porfyrogenitaa vaimoksi. Basileios ei halunnut antaa sisartaan pakanalle. Anna kieltäytyi aluksi avioliitosta pakanallisen Vladimir Suuren kanssa, koska sellaista avioliittoa ei voisi mainita keisarillisissa annaaleissa. Kun Vladimir erosi aiemmista vaimoistaan ja suostui ottamaan kristillisen kasteen vastaan, hän oli jo tehnyt päätöksensä uskonnosta. Vladimir Suuri oli hyvin vaikuttunut Bysantin ortodoksiuskonnon käytännöistä, ja siksi hän päätti kääntyä ortodoksisen kirkon jäseneksi.[8]

Vladimirin piti ottaa kaste ja ottaa koko maansa uskonnoksi ortodoksinen uskonto. Vladimir kastettiin 19. toukokuuta vuonna 988 Krimin Khersonissa eli Khersonesoksessa Pyhän Basileioksen kirkossa. Heti sen jälkeen ruhtinas Vladimir ja prinsessa Anna Porfyrogeneetta vihittiin kirkossa. Samalla Vladimir pääsi eroon suuresta määrästä kapinoivia varjageja, kun hän lähetti Bysantin tueksi 6 000 varjagisoturia, jotka olivat hänet auttaneet valtaan kahdekan vuotta aiemmin. Niistä sotureista muodostettiin Bysantin keisarin uskollinen ja kovamaineinen varjagikaarti.

Kiovaan rakennettiin lukuisia kirkkoja, muun muassa Neitsyt Marialle omistettu kirkko toria vastapäätä venäläiseen tapaan suurelle puistoaukiolle, jolle koko kaupungit asukkaat voitiin kutsua koolle. Kirkko hallitsi sekä poliittista että taloudellista kanssakäymistä. Vuonna 977 Kiovan piispa korotettiin metropoliitaksi, mutta hän johti Venäjän kirkkoa yhdessä Konstantinopolin nimittämän kreikkalaisen prelaatin kanssa.

Muu valtiollinen toiminta muokkaa

Vladimir voitti korvatit Galitsiassa ja petsenegit sekä perusti Sula- ja Desnajokien rannoille kaupunkeja, joita hän asutti venäläisillä, suomensukuisilla ja varjagiasukkailla. Hallituskautensa lopulla hän jakoi valtakuntansa poikiensa kesken, mutta näistä Jaroslav nousi kapinaan; valmistautuessaan sotaretkelle poikaansa vastaan Vladimir kuoli 15. heinäkuuta 1015.[9]

Perhesuhteet muokkaa

Vladimirilla oli useita vaimoja, joista ainakin seuraavista on tietoja:

Adela Böömistä, lapsia:

  • Svjatoslav, Smolenskin ruhtinas, kuoli veljesten välisessä valtataistelussa vuonna 1015

Rogned Polotskin ruhtinatar, lapset:

N.N., kreikkalainen nunna, lapsi:

Adela Volgan Bulgariasta, voi olla sama kuin edellinen, lapsia:

Anna Porfyrogenita, Bysantin prinsessa, ei lapsia (joissakin lähteissä mainitaan 3 lasta)

N.N., saksalainen vaimo

Jalkavaimoja hänellä oli ennen kristityksi tulemistaan suuria määriä ennen vuotta 988:

Muistomerkkejä muokkaa

Vladimir suuren muistoksi pystytettyjä muistomerkkejä on sekä Ukrainassa että Venäjällä ja paikallisten ukrainalaisten yhteisöjen pystyttämänä myös ainakin Puolassa ja Britanniassa.

Lähteet muokkaa

  • Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.
  • Перхавко В.Б., Сухарев Ю.В.: = Воители Руси IX-XIII вв. (Rusin valtakunnan soturit 800-1200-luvuilla). Вече, 2006.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Диба Ю. Історично-географічний контекст літописного повідомлення про народження князя Володимира Святославовича: Локалізація Будятиного села // Княжа доба. Історія і культура. Львів: Інститут українознавства ім. І. Крип'якевича НАН України. — Вип. VI. — С. 37–70
  2. ↑ Диба Ю. Батьківщина святого Володимира: Волинська земля у подіях X століття (Міждисциплінарні нариси ранньої історії Руси-України). — Львів: Видавництво «Колір ПРО», 2014. — 484 с.: іл. — (Серія «Невідома давня Україна». — 1)
  3. ↑ Rusin valtakunnan soturit
  4. ↑ Nestorin kronikka, s. 47.
  5. ↑ Олав Трюггвасон: Джаксон Т. Четыре норвежских конунга на Руси: из истории русско-норвежских политических отношений последней трети X — первой половины XI в. — М.: Языки русской культуры, 2002.
  6. ↑ Nestorin kronikka, s. 52–54.
  7. ↑ Skylitzes, John & Wortley, John: A Synopsis of Byzantine History, 811–1057, s. 319 (alaviite). Cambridge University Press, 2010. ISBN 9780521767057.
  8. ↑ Nestorin kronikka, s. 73
  9. ↑ Tietosanakirja, Tietosanakirja osakeyhtiö, Helsinki 1919

Kirjallisuutta muokkaa

  • Jukka Korpela: Beitrage zur Bevölkerungsgeschichte und Prosopographie der Kiever Rus' bis zum Tode von Vladimir Monomah. Studia historica jyväskyläensia 54. Jyväskylä 1995.
  • Jukka Korpela: Kiovan Rusj. Keskiajan eurooppalainen suurvalta. Hämeenlinna 1996.
  Edeltäjä:
Jaropolk 		Kiovan ruhtinas
980–1015 		Seuraaja:
Svjatopolk I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vladimir_Suuri&oldid=22161881”