Virtaniemi
Virtaniemi (inarinsaameksi Virdáánjargâ, koltansaameksi Ve′rddnjargg)[1] on Inarin kunnassa Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä sijaitseva entinen kylä ja lakkautettu rajanylityspaikka. Virtaniemi sijaitsee Inarinjärven kaakkoiskulmassa Paatsjoen alkupisteessä. Läheiseen Nellimin kylään on matkaa noin kahdeksan kilometriä. Virtaniemessä toiminut tilapäinen rajanylityspaikka suljettiin 2011 ja rajavartioasema 2014.
Ennen toista maailmansotaa Virtaniemi oli suosittu turistikohde Rovaniemen ja Liinahamarin yhdistäneen Jäämerentien varrella. Alueella toimi muun muassa Suomen Matkailijayhdistyksen ylläpitämä matkailumaja.[2] Nykyään Virtaniemessä on aivan rajan tuntumassa sijaitseva Paatsjoen rajasilta, jonka kautta kulkee polku Vätsärin erämaahan.[3] Noin kilometrin päässä Virtaniemen länsipuolella on Kessin metsäalueelle johtava 1980-luvulla rakennettu Paatsjoen silta.[4]
Historia muokkaa
Virtaniemi sijaitsee vanhan Ivalosta Ruijaan kulkeneen reitin varrella, jota Suomen Matkailijayhdistys mainosti ensimmäistä kertaa turisteille vuonna 1910.[5] Samalla vuosikymmenellä Virtaniemeen avattiin myös majatalo ja vuonna 1915 norjalais-brittiläinen puutavarayhtiö ATIF perusti kylään tukikohtansa. Talven aikana Inarinjärven rannoille varastoidut tukkipuut kuljetettiin kesällä veneillä Virtaniemeen, josta ne uitettiin edelleen Paatsjoen suussa Norjan Elvenesissä toimineelle sahalle.[6] Vuosina 1918 ja 1920 Virtaniemeä käyttivät tukikohtanaan Petsamon miehittämistä yrittäneet suomalaiset retkikunnat.[7] Marraskuussa 1918 kylään perustettiin Lapin I rajavartiopataljoonan vartiokeskus, joka toimi kunnes Petsamo liitettiin Suomeen vuoden 1921 alussa.[8]
Jäämerentien rakentamisen aikana vuonna 1924 Virtaniemessä avattiin Suomen Matkalijayhdistyksen omistama matkailumaja, jota laajennettiin 40-paikkaiseksi tien valmistumisen jälkeen vuonna 1932.[2][9] Petsamoon suuntautuneen turismin kasvettua Virtaniemeen ehdittiin vielä ennen sotavuosia perustamaan leirintäalue vuonna 1937. Jäämerentietä matkanneiden ohella Virtaniemessä yöpyi paljon urheilukalastajia.[6] Matkailumaja tuhoutui sodan aikana,[2][10] ja raja siirtyi Virtaniemeen heinäkuussa 1947, jolloin Jäniskosken alue liitettiin Neuvostoliittoon.[10]
1950-luvulla suunniteltiin Suomen ja Norjan välistä maantietä, joka olisi kulkenut Virtaniemestä pohjoiseen Elletjärven kautta Vouvatusjärvelle. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin, ja sen sijaan rakennettiin presidentti Urho Kekkosen myötävaikutuksella vuonna 1969 valmistunut maantie Inarinjärven pohjoispuolelle Sevettijärveltä Näätämöön.[11]
1950-luvulla avattu tilapäinen rajanylityspaikka lakkautettiin vähäisen liikenteen vuoksi huhtikuussa 2011. Rajanylitysliikenne oli vilkkaimmillaan 1950–1960-luvulla, jolloin rakennettiin Paatsjoen voimalaitoksia ja sähkölinjoja. Myöhemmin 1980-luvulta lähtien Virtaniemen kautta tuotiin Suomeen runsaasti puutavaraa, mutta tuonnin päätyttyä 1990-luvun puolivälissä väheni rajanylityspaikan käyttö lähes kokonaan. 2000-luvulla Virtaniemessä tehtiin enää 100–150 rajanylitystä vuodessa.[12][13] Virtaniemessä toiminut rajavartioasema lakkautettiin yhdessä Utsjoen rajavartioaseman kanssa vuoden 2014 alussa, jolloin niiden toiminnot siirrettiin Ivalon rajavartioasemalle.[14]
Lähteet muokkaa
- ↑ Virtaniemi Tietokortti – Maanmittauslaitoksen nimistörekisterin paikat ja paikannimet. Maanmittauslaitos. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ a b c Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. Väitöskirjan verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Paatsjoen rajasilta Saamenmaan kylät. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 28.2.2019.
- ↑ Paatsjoen sillasta tulossa päätös. Helsingin Sanomat, 8.1.1982, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.2.2019.
- ↑ ”Nya turistvägar i Lappland”, Turistföreningens i Finland årsbok för 1910 : Suomen Matkailijayhdistyksen vuosikirja 1910, s. 51. Helsinki: Suomen Matkailijayhdistys, 1910. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Nellimin historia Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 28.2.2019.
- ↑ Paasilinna, Erno: Kaukana maailmasta : historiaa ja muistoja Petsamosta, s. 197–203, 225–244. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-10604-2-2.
- ↑ Lapin rajavartioston synty Lapin rajavartiosto. Rajavartiolaitos. Arkistoitu 23.6.2019. Viitattu 28.2.2019.
- ↑ Maailman ensimmäinen maantie Jäämeren rantaan valmistunut. Helsingin Sanomat, 17.4.1932, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.2.2019.
- ↑ a b Näin luovutettiin Jäniskoski. Helsingin Sanomat, 13.3.1977, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.2.2019.
- ↑ Lilja, Erkki: Jäämerenkäytävän historiallinen ulottuvuus : ensimmäiset ratasuunnat Suomesta Jäämerelle 1893, s. 49–51. Rovaniemi: tekijä, 2012. ISBN 978-952-92992-8-7. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kolme tilapäistä rajanylityspaikkaa lakkautettiin Lapissa 17.12.2010. Rajavartiolaitos. Viitattu 28.2.2019. [vanhentunut linkki]
- ↑ Tilapäisiä rajaylityspaikkoja Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla vähennetään Sisäasiainministeriö. 10.2.2011. STT Info. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 28.2.2019.
- ↑ Rajavartiolaitoksen sopeuttamisohjelman toimeenpanosta päätöksiä 3.4.2013. Rajavartiolaitos. Viitattu 28.2.2019. [vanhentunut linkki]