Vilho Kekkonen
Vilho ”Ville” Kekkonen (21. helmikuuta 1909 Karttula – 20. lokakuuta 2014 Jyväskylä[1]) oli suomalainen laulaja ja säveltäjä. Hän eli 105-vuotiaaksi, ja hän oli maailman vanhin esiintynyt tenori.[2][3][4]
Ura muokkaa
Kekkonen suoritti kanttori-urkurin tutkinnon vuonna 1941[5] ja valmistui musiikinopettajaseminaarista 1945. Hän täydensi opintojaan muun muassa Sveitsissä ja Itävallassa. Kekkonen piti ensikonserttinsa vuonna 1949 ja esiintyi myös Ruotsissa ja Saksassa sekä Pohjois-Amerikassa. Lauludiplomin hän suoritti vuonna 1950. Hän oli Suomen Kanttorikuoron perustajajäsen ja toimi laulunopettajana muun muassa Jyväskylän musiikkiopistossa ja konservatoriossa ja Keski-Suomen Konservatoriossa 1950–1963 ja 1972–1978.lähde?
Kekkonen näytteli vanhoissa suomalaisissa elokuvissa ja toimi myös järjestäjänä.[1] Hän sävelsi kuoro-, yksin- ja lastenlauluja sekä instrumentaalimusiikkia.
Vilho Kekkosen muistolle on omistettu Jyväskylän vuosina 2002, 2005 ja 2009 järjestetty tenorikilpailu.[6]
Palkinnot ja tunnustukset muokkaa
- Director cantus (1953)
- Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1963)
- Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki (1967)
- Musiikkioppilaitosten liiton hopeinen ansiomerkki (1983)
- Kanttoriurkuriyhdistyksen kunniajäsen (1987)
- Naiskuoroliiton 20-vuotisansiomerkki (2000)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Vilho Kekkonen Elonetissä.
- ↑ Riikka Pennanen: Vilho Kekkonen on kuollut Yle Uutiset. 21.10.2014. Viitattu 21.10.2014.
- ↑ Vilho Kekkonen. Suomen Beniamino Gigli -seura
- ↑ Vilho Kekkonen haudattiin Jyväskylässä. Keskisuomalainen 15.11.2014, viitattu 20.3.2018
- ↑ Marika Paaso & Sanna Savela: Vilho Kekkosen ura hakee vertaistaan – sunnuntailapsi toivoi rauhaa maailmalle. Yle Uutiset. 29.10.2014. Viitattu 29.10.2014.
- ↑ Maailman vanhin tenori avaa Jyväskylän tenorikilpailut Keskisuomalainen. 29.1.2009. Keskisuomalainen. Arkistoitu 31.1.2009. Viitattu 14.2.2009.
Kirjallisuutta muokkaa
- Aki Hietala: Maailman vanhin esiintyvä tenori Vilho Kekkonen: Ensimmäiset sata vuotta. Helsinki: Aki Kristian Hietala, 2009. ISBN 978-952-92-4545-1.