Viktor Raštšupkin
Viktor Ivanovits Raštšupkin (ven. Виктор Иванович Ращупкин), s. 16. lokakuuta 1950 Kamensk-Uralsk) on entinen venäläinen kiekonheittäjä, olympiavoittaja Moskovassa 1980.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Moskova 1980 | kiekko | |
Raštšupkin osallistui suurkilpailuihin vain yhden ainoan kerran ja voitti heti kultaa. Hän oli ylittänyt 50 metriä jo 1970 ja 60 metriä 1973, mutta 65 metriin hän ylsi vasta 1980.[1] Neuvostoliiton mestaruuden hän voitti 1979.
Olympialaisissa Raštšupkin heitti karsinnassa 64,78. Loppukilpailussa hän oli tasaisen kilpailun neljäntenä neljänteen kierrokseen asti, jolloin hän heitti ennätyksensä 66,64.[2] Tämä riitti voittoon 26 sentin marginaalilla. Voittonsa aikaan Raštšupkin oli 189 cm pitkä, painoi 108 kg, asui Leningradissa ja oli ammatiltaan insinööri.[3]
Voittonsa jälkeen Raštšupkin vajosi entiselle tasolleen ja heitti 1981 vain tuloksen 62,28[1] eikä häntä enää koskaan valittu Neuvostoliiton joukkueeseen arvokisoihin.
Al Oerterin kuoltua loppuvuodesta 2007 Raštšupkin on nyt vanhin elossa oleva miesten kiekonheiton olympiavoittaja. Hän on lähes tarkalleen kuukautta vanhempi kuin vuoden 1976 voittaja Mac Wilkins.
Ennätykset[1] muokkaa
- Kuula 19,08
- Kiekko 66,64
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- ↑ Hannus, Matti; Shearman, Mark: Moskova olympiakirja. , 1980. ISBN 951-9465-09-X.
- ↑ Siukonen, Markku; Nygren, Helge: Suuri Olympiateos 3. Kustannus-Notariaatti Oy, 1980. ISBN 951-99922-5-1.
|
1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl |