Viktor Emanuel I (24. heinäkuuta 1759 Torino10. tammikuuta 1824 Moncalieri)[1] oli Sardinian kuningaskunnan kuningas vuosina 1802–1821.

Viktor Emanuel I
Viktor Emanuel I, Luigi Berneron maalaama muotokuva.
Sardinian kuningas
Valtakausi 4. kesäkuuta 1802 – 12. maaliskuuta 1821
Edeltäjä Kaarle Emanuel IV
Seuraaja Kaarle Felix
Syntynyt 24. heinäkuuta 1759
Torino, Sardinia
Kuollut 10. tammikuuta 1824 (64 vuotta)
Moncalieri, Sardinia
Puoliso Maria Teresia
Lapset Maria Beatrice
Maria Adelaide Clotilde
Carlo Emanuele Vittorio
Maria Anna
Maria Teresa
Maria Kristiina
Koko nimi Vittorio Emanuele di Savoia
Suku Savoiji
Isä Viktor Amadeus III
Äiti Maria Antonia Ferdinanda
Uskonto roomalaiskatolilaisuus

Suku ja nuoruus muokkaa

Viktor Emanuelin vanhemmat olivat kuningas Viktor Amadeus III ja Espanjan infanta Maria Antonia Fernanda, joka oli kuningas Filip V:n ja Elisabet Farnesen nuorin tytär. Viktor Emanuelilla oli 11 sisarusta. Hänen vanhempi veljensä Kaarle Emanuel IV oli häntä edeltänyt ja nuorempi veli Kaarle Felix häntä seurannut Sardinian kuningas. Viktor Emanuelin sisar Maria Teresia oli Ranskan myöhemmän kuninkaan Kaarle X:n puoliso. Viktor Emanuelilla oli jakobiittien vaatimus Englannin ja Skotlannin valtaistuimiin, sillä hänen isoisänsä äidinäiti oli ollut Henrietta Englantilainen.

Viktor Emanuel sai aluksi Aostan prinssin arvon. Hän kannatti Sardinian osallistumista ensimmäisen liittokunnan sotaan Ranskaa vastaan ja myötävaikutti siihen, että Sardinia julisti vuonna 1793 sodan Ranskalle. Hän myös vastusti vuonna 1796 Pariisin rauhan solmimista Ranskan kanssa.[1]

 
Viktor Emanuel I, Tommaso Lorenzonen maalaus (1821).

Kuningas muokkaa

Viktor Emanuel tuli kuninkaaksi, kun hänen veljensä Kaarle Emanuel IV luopui kruunusta hänen hyväkseen 4. kesäkuuta 1802. Valtakunta oli tuolloin supistunut käsittämään pelkän Sardinian saaren, sillä kaikki mantereella sijainneet alueet oli jouduttu vuosien 1796 ja 1798 rauhansopimuksissa luovuttamaan Ranskalle. Viktor Emanuel kykeni säilyttämään valtansa Sardiniassa pääasiassa Englannin sotilaallisella tuella vuoteen 1814, jolloin hän Napoleonin kukistumisen jälkeen saattoi palata pääkaupunkiinsa Torinoon. Vuoden 1814 Pariisin rauhassa Ranska joutui palauttamaan Sardinian kuningaskunnalle Nizzan ja osan Savoijia. Seuraavan vuoden uudessa rauhansopimuksessa se joutui palauttamaan loputkin Savoijista. Wienin kongressi päätti kesäkuussa 1815 lisäksi liittää Sardiniaan myös entisen Genovan tasavallan alueet.[1]

Palattuaan valtaan valtakuntansa pääosassa Viktor Emanuel kumosi Napoleonin aikana tehdyt hallinnolliset uudistukset, palautti pääosiltaan aatelin ja katolisten sääntökuntien oikeudet sekä erotutti liian radikaaleina pidetyt oppineet Torinon yliopiston oppituoleilta. Hän käynnisti vuonna 1819 joitain vaatimattomia poliittisia uudistuksia, jotka eivät kuitenkaan tyydyttänet liberaaleja. Napolissa Molempain Sisiliain kuningaskunnassa vuonna 1820 puhjennut vallankumousyritys johti maaliskuussa 1821 sotilaskapinaan myös Sardiniassa. Kapinalliset vaativat vapaamielistä perustuslakia. Viktor Emanuel ei suostunut vaatimukseen, mutta hän luopui kruunusta nuoremman veljensä Kaarle Felixin hyväksi.[1]

Avioliitto ja lapset muokkaa

 
Viktor Emanuel ja Maria Teresia kolmen nuorimman tyttärensä kanssa, Luigi Berneron maalaus (1813–1814).

Viktor Emanuel nai vuonna 1789 Itävalta-Esten arkkiherttuatar Maria Teresian,[1] joka oli arkkiherttua Ferdinand Kaarlen ja Maria Beatrice Ricciarda d’Esten vanhin tytär sekä keisari Frans I:n pojantytär.

Heille syntyi seitsemän lasta:

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Nordisk familjebok (1921), s. 422–423 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.

Aiheesta muualla muokkaa