Verdunin sopimus
Verdunin sopimus solmittiin Kaarle Suuren pojan Ludvig Hurskaan kuoleman jälkeen vuonna 843 Kaarlen pojanpoikien kesken. Sopimuksessa frankkien valtakunta jaettiin kolmeen osaan. Kaarle Kaljupää sai länsiosan, Lothar keskiosan ja Ludvig Saksalainen itäosan.[1]
Ludvig Hurskaan kuoleman jälkeen vuonna 840 keisariksi nousi Lothar. Tätä eivät nuoremmat veljet Ludvig ja Kaarle hyväksyneet vaan aloittivat sodan saadakseen perintömaansa itsenäisiksi. Osapuolet kävivät 841 Fontenayn taistelun Loirejoen keskivaiheilla. Verisessä yhteenotossa Lothar jäi alakynteen. Nuorempien veljesten joukot vannoivat Strasbourgissa liittovalan (romaanisella ja germaanisella murteella), jonka jälkeen Lothar voitiin pakottaa Verdunissa valtakunnan jakamiseen.[1]
Sopimuksen mukaan Ludvig sai valtakunnan Reinin itäpuoliset alueet (tulevan Saksan), Kaarle sai valtakunnan länsiosan (tulevan Ranskan) ja Lothar sai keisarin arvon sekä Italian, Provencen, Burgundin, Lothringenin ja Friisian. Lotharin alue siis ulottui nykyisiin Alankomaihin saakka.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Heikki Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria, osa 7. Euroopan synty, s. 116–117. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07689-2.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Verdunin sopimus Wikimedia Commonsissa
