Velleius Paterculus
Marcus (tai Gaius) Velleius Paterculus (syntyi noin 20 eaa., kuoli vuoden 30 jaa. jälkeen) oli roomalainen sotilas, senaattori ja historioitsija. Hän kirjoitti lyhyen Rooman historiaa käsittelevän teoksen. Velleiuksen etunimeä ei tiedetä varmuudella. Priscianuksen mukaan se oli Marcus mutta jos Algeriasta löydetty piirtokirjoitus voidaan yhdistää Velleiukseen hänen etunimensä olisi ollut Gaius.[1]
| Velleius Paterculus | |
|---|---|
,_RP-P-BI-1238.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 20 eaa. |
| Kuollut | vuoden 30 jaa. jälkeen |
| Kansalaisuus | Rooman valtakunta |
| Ammatti | sotilas, poliitikko ja kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | latina |
| Tyylilajit | historia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä muokkaa
Velleiuksen oma teos on tärkein lähde hänen elämästään. Velleiuksen suku kuului ritarisäätyyn ja oli kotoisin Capuasta Campaniassa.[1] Velleius oli äitinsä puolelta samnilaissukua, joka oli roomalaismielinen ja kunnostautunut toisen puunilaissodan ja liittolaissodan aikana.[2] Velleiuksen isoisä Gaius Velleius oli Pompeiuksen, Marcus Brutuksen ja keisari Tiberiuksen isän Tiberius Claudius Neron[2] armeijoissa piiritysjoukkojen prefektinä (praefectus fabrum). Velleiuksen isän tiedetään komentaneen erästä ratsuväkiyksikköä vuonna 3/4 eaa. jolloin Velleius seurasi isäänsä tämän yksikön komentajana. Velleiuksen tiedetään ottaneen osaa sodissa Traakiassa. Vuonna 1 eaa. Velleius seurasi Gaius Caesarin mukana tämän matkalla itäisten provinssien läpi. Velleius oli mukana kun Gaius tapasi Parthian kuninkaan Fraatakeen vuonna 1 jaa. Tämän jälkeen Velleius seurasi isäänsä ratsuväenkomentajana (praefectus equitum) Germaniassa kun Tiberius soti siellä vuonna 4 jaa.[1] Velleius johti aluksi ratsuväkeä ja lopuksi legioonaa.[2] Vuonna 6 Velleius toimi kvestorina, minkä jälkeen hänestä tuli senaatin jäsen. Augustus perusti useita uusia sotilasyksikköjä Tiberiuksen sotaa varten ja yksi Velleiuksen tehtävä kvestorina oli viedä joukkoja Pannoniaan. Velleius väittää että hän olisi saanut provinssin hallittavakseen, mutta luopui tästä ja pyysi päästä Tiberiuksen armeijaan päällystöupseeriksi. Velleius seurasi Tiberiuksen mukana, kun tämä kukisti kapinat Pannoniassa ja Dalmatiassa. Vuonna 14 Tiberius seurasi Augustusta keisarina ja Velleius valittiin seuraavana vuonna preettoriksi. Velleiuksen seuranneesta urasta ei ole varmaa tietoa. Algeriassa on löydetty piirtokirjoitus, joka kertoo erään Gaius Velleius Paterculuksen johtaneen Legio III Augustaa Afrikassa. Ei ole varmaa onko kyseessä sama henkilö. Velleius saattoi olla Africa-provinssin maaherrana ja komensi provinssissaan ollutta legioonaa. African maaherrana toimi kuitenkin yleensä konsulina toiminut senaattori, mutta ei tiedetä toimiko Velleius koskaan konsulina. Provinssi oli kuitenkin tuohon aikaan rauhaton ja Tiberius oli ehkä nimittänyt tämän takia luotettavan sotilaan johtamaan provinssia. Velleiuksen myöhemmästä urasta tiedetään vain sen verran että hän julkaisi Rooman historiaa käsitelevän Historiaen vuonna 30. Hän omisti teoksensa saman vuoden konsulille Marcus Viniciukselle, joka myös oli kotoisin Campaniasta. Velleiuksen kuolinvuotta ei tiedetä, mutta kaksi Velleiuksen poikaa tai pojanpoikaa olivat konsuleina vuosina 60 ja 61.[1]
Velleiuksen Rooman historia muokkaa
| Historiae | |
|---|---|
 Historia romana, 1600. |
|
| Kieli | latina |
| Julkaistu | Ensimmäinen painos 1520 |
| Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sisältö muokkaa
Velleiuksen teos käsitti kaksi kirjaa. Se alkoi kreikkalaisesta mytologiasta ja ulottui aina kirjoittajan omaan aikaan. Ensimmäinen kirja, joka ei ole säilynyt nykypäivään kokonaisuudessaan, päättyy kolmanteen puunilaissotaan. Toisen kirja ei enää käsittele maailmanhistoriaa laajemmin, vaan keskittyy Julius Caesarin ja Augustuksen osuuteen Rooman valtakunnan historiassa. Teos päättyy Tiberiuksen ylistykseen.[2] Teos sisältää muun muassa varhaisimman kuvauksen Teutoburgin taistelusta, joka käytiin syyskuussa vuonna 9. Velleius oli itse mukana Germanian sodissa. Hänen kuvauksensa taistelusta perustuu silminnäkijöiden kertomuksiin.[3] Velleius ihailee teoksessaan konservatiivista auktoriteettia ja järjestystä. Uudistajat kuten Gracchukset, Velleius tuomitsee demagogeiksi. Teoksen tyyli yrittää jäljitellä Ciceron tasapainoisuutta. Velleius kuitenkin piti Sallustiusta esikuvanaan.[2]
| Kirja | Kappaleet | Yhteenveto[4] |
|---|---|---|
| 1. kirja | - | [Kirjan alku puuttuu] Troijan sota, Homeros, Meedian valtakunta, Karthagon ja Rooman perustaminen. [Suuri lacuna] Rooma valtaa Makedonian. Kolmas puunilaissota. |
| 2. kirja | 1-28 | Tiberius Sempronius Gracchus, Numantian sota, Gaius Sempronius Gracchus, kuuluisista oraattoreista, Numidian sota, Mariuksen sota germaaneja vastaan, liittolaissota, Mithraditeen sodat, Sulla, Cinna, Sullan diktatuuri. |
| 2. kirja | 29-58 | Pompeius Suuren nousu valtaan, Sertorius, sota merirosvoja vastaan, Lucullus, Catilinan salaliitto, Pompeiuksen sota Mithradatesta vastaan, Rooman provinssesita, Ensimmäinen triumviraatti, Crassuksen tappio, Gallian sota, Julius Caesarin kansalaissota, Caesarin diktatuuri ja kuolema. |
| 2. kirja | 59-93 | Octavianuksen ja Antoniuksen kamppailu, Toinen triumviraatti, Filippoin taistelu, Brutuksen and Cassiuksen itsemurhat, Perusian sota, Octavianuksen sota Sextusta vastaan, Marcus Antoniuksen sota Parthiaa vastaan, Kleopatra VII, Aktionin taistelu, Marcus Antoniuksen ja Kleopatran itsemurhat, Octavianus yksinvaltiaana. |
| 2. kirja | 94-125 | Tiberiuksen uran alku, Raetian valloitus, Lolliuksen tappio, Germanian sodan alku, Gaius Caesar idässä ja hänen kuolemansa, Tiberius nimitetään Augustuksen seuraajaksi, Tiberiuksen sota Germaniassa, Pannonian ja Dalmatian kapinat, Varuksen tappio Teutoburgin metsässä, Tiberiuksen kostoretki, Tiberiuksesta tulee keisari. |
| 2. kirja | 126-131 | Tiberiuksen valtakauden siunaus, rukous Juppiterille, Marsille ja Vestalle valtakunnan kukoistukselle ja keisarin terveydelle. |
Velleiuksen lähteet muokkaa
Velleius mainitsee lähteinään ainoastaan Caton ja Hortensiuksen. On luultavaa että Velleius käytti Atticusta ja Cornelius Neposta. Sisällissotien ajasta Velleius käytti lähteenään ehkä Messala Corvinusta. Augustuksen hallituskaudesta hän käytti luultavasti lähteenään keisarin omaa elämäkertaa. Velleiuksen kuvaus Tiberiuksen hallituskaudesta perustui hänen omiin kokemuksiinsa. Velleius käytti ehkä myös Liviusta lähteenään.[5]
Julkaisu muokkaa
Velleiuksen historian teksti perustuu yhteen ainoaan käsikirjoitukseen, jonka Beatus Rhenanus löysi benediktiiniluostarista Murbachissa Alsacessa vuonna 1515.[6] Käsikirjoitus oli peräisin 700-luvulta.[7] Tämä käsikirjoitus on kuitenkin nykyään kadonnut. Rhenanus kertoo käsikirjoituksen olleen "niin hirveässä kunnossa" ettei sitä pystyttäisi koskaan korjaamaan. Rhenanuksen mukaan käsikirjoituksen kaikki osat olivat jollain tavalla vaurioituneita ja hän arvelee ettei käsikirjoituksen laatija ollut ymmärtänyt sanaakaan sen sisällöstä. Rhenanus viivytteli julkaisun kanssa koska hän sai kuulla että Georgius Merula oli löytänyt toisen version tekstistä Milanossa. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa ja Rhenanus julkaisi Velleiuksen Historiaen editio princepsin vuonna 1520. Tämä julkaisu sisälsi myös Rhenauksen sihteerin Burerin, joka vertasi julkaistavaa tekstiä käsikirjoitukseen ennen julkaisua, laatiman liitteen, joka sisälsi vaihtoehtoisia versioita tekstistä. Rhenanuksen editio princeps oli ainut versio Velleiuksen kirjasta vuoteen 1834 asti, jolloin löydettiin Bonifacius Amberbachin tekemä kopio alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Näiden kahden version avulla nykytutkijat ovat pystyneet arvioimaan alkuperäisen käsikirjoituksen sisällön. Tästä huolimatta Velleiuksen historia on yksi eniten vaurioituneista nykypäivään säilyneistä antiikin aikaisista teksteistä.[6]
Vaikutus eri aikakausina muokkaa
Velleiusta ei mainita usein antiikin aikaisissa ja keskiaikaisissa lähteissä. Tacitus ei mainitse Velleiusta, vaikka onkin todisteita siitä että hän käytti tämän Rooman historiaa lähteenä. 300-luvulla elänyt Sulpicius Severus käytti Velleiuksen teosta lähteenään. 1200-luvulla Roger Bacon ylisti Velleiusta siitä että hän sisällytti yleisesti historiaa käsittäneeseen teokseensa myös kirjallisuuden historiaa. Vuosien 1520 ja 1933 välillä Velleiuksen teoksesta painettiin jopa 47 eri versiota, mikä osoittaa että sitä arvostettiin, erityisesti 1600- ja 1700-luvuilla.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Jona Lendering: Velleius Paterculus 17.8.2010. Livius.org. Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. hakusana "Velleius Paterculus". Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ Jona Lendering: Velleius Paterculus, The Teutoburg Forest Livius.org. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 12.1.2011.
- ↑ Jona Lendering: Velleius Paterculus, The Roman History Livius.org. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 12.1.2011.
- ↑ Velleius Paterculus, Roman History (The Editor's Notes to the Introduction) LacusCurtius. Viitattu 12.1.2011.
- ↑ a b Velleius Paterculus, Roman History, Introduction LacusCurtius. Viitattu 12.1.2011.
- ↑ a b Michael von Albrecht, Gareth L. Schmeling: A history of Roman literature: from Livius Andronicus to Boethius, Volume 2, s. 1071-1072. BRILL, 1997. ISBN 9789004107113. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- LacusCurtius, Velleius Paterculus: The Roman History (englanniksi) (latinaksi)