Veikko Heinonen

suomalainen mäkihyppääjä
Tämä artikkeli käsittelee mäkihyppääjää. Kasvatustieteen professori Veikko Heinosesta on eri artikkeli.

Veikko Heinonen (4. lokakuuta 1934 Lahti4. marraskuuta 2015[1]) oli suomalainen mäkihyppääjä.

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten mäkihyppy
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Falun 1954 normaalimäki

Lahden Hiihtoseuraa edustanut Veikko Heinonen voitti mäkihypyssä nuorten Suomen mestaruuden 1951 ja 1952. Aikuisten sarjan huipulle hän nousi 19-vuotiaana 1954. Falunin MM-kisoissa hän sijoittui Matti Pietikäisen jälkeen toiseksi. Heinonen hyppäsi 72,5 ja 76 metriä pitkät hypyt ja voitti pidemmälle hypänneen Ruotsin Bror Östmanin 0,5 pisteellä saatuaan tätä paremmat tyylipisteet. Pietikäisen ja Heinosen mitalit olivat Suomen kaikkien aikojen ensimmäiset mäkihypyn arvokisamitalit.

Heinonen lopetti kilpailemisen vuonna 1966 kaaduttuaan harjoitushypyssä ja loukattuaan munuaisensa. Merkittävimpiin saavutuksiinsa hän ylsi vuosina 1954–1956, mutta voittoja niihin ei sisältynyt. MM-kisojen lisäksi hän oli parhaimmillaan toinen Salpausselän, Falunin ja Ounasvaaran hiihtokisoissa. Kulmin lentomäkiviikolla 1956 hän voitti kaksi osakilpailua mutta jäätyään vaivalloisen ja yleislakon viivästyttämän matkan rasittamana ensimmäisessä osakilpailussa kuudenneksi hän sijoittui yhteispisteissä toiseksi Itä-Saksan Werner Lesserin jälkeen. Kulmissa Heinonen hyppäsi uransa pisimmän hypyn, 118 metriä. SM-kisoissa hän oli neljäs 1955 ja seitsemäs 1954 epäonnistuttuaan toisessa hypyssään.

Sveitsin mäkiviikolla 1955 Heinonen sijoittui seitsemänneksi. Hän oli Sankt Moritzin osakilpailussa kolmas ja Le Loclessa toinen, mutta kaatuminen Arosan kilpailun ensimmäisessä hypyssä vei mahdollisuudet koko viikon palkintosijoihin. Keski-Euroopan mäkiviikolla 1955–1956 Heinonen kaatui Oberstdorfin kilpailussa ensimmäisen hyppynsä ja sijoittui Garmisch-Partenkirchenissa sijalle 23. Arvokisoihin häntä ei enää MM-kisojen 1954 jälkeen valittu.

Veikko Heinonen pelasi Lahden Mailaveikkojen paidassa pesäpallon SM-sarjaa 1953–1958 ja sai kerran SM-hopeaa. Hänen poikansa Kari Heinonen oli maajoukkuetason mäkihyppääjä 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Saavutukset muokkaa

Mäkihypyssä muokkaa

  • MM-hopeaa Falunissa 1954
  • Kulmin lentomäkiviikolla toinen 1956 (kaksi osakilpailuvoittoa)
  • Cortina d'Ampezzon olympialaisten esikisojen viides 1955
  • Sveitsin mäkiviikolla seitsemäs 1955
  • Salpausselän kisoissa toinen 1955, kolmas 1954 ja neljäs 1956
  • Falunin kisoissa toinen 1956
  • Ounasvaaran kisoissa toinen 1954
  • SM-kisoissa neljäs 1955

Pesäpallossa muokkaa

  • 1 SM-hopea: 1953[2]

Lähteet muokkaa

  • Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto ;& Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 222. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
  • Hiihtäjä 1957 – Suomen Hiihtoliiton vuosikirja, s. 110–112, 240. SHL, 1956.

Viitteet muokkaa

  1. Kanerva, Juha: Suomalainen mäkihypyn MM-mitalisti kuoli iltasanomat.fi. 13.11.2015. Arkistoitu 15.11.2015. Viitattu 13.11.2015.
  2. Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 18.9.2017. Viitattu 14.4.2018.

Aiheesta muualla muokkaa