Vastatykistötutka
Vastatykistötutka on vihollisen tykkiasemien ja kranaatinheittimien sijainnin paljastava tutkajärjestelmä. Laitteistoa kutsutaan myös lentoratatutkaksi sen toimintaperiaatteen vuoksi. Kun tykistön tai heittimistön kranaatista mitataan kaksi tai useampia kohtia sen lentoradasta, voidaan määrittää ammuksen lähtöpaikka, tuliasema. On myös mahdollista määrittää oman tulen lentorata ja johtaa siten tulta. [1] [2] Sen käyttö vaikeuttaa tykistön toimintaa, sillä vastatykistötutka mahdollistaa nopeat vastaiskut vihollisen tykistöön.[3] Nopeiden vastaiskujen pelko pakottaa vihollisen siirtämään tykistöään tiheään tahtiin, jottei se tule tuhotuksi.[3] Tärkeimpiä vastatykistötutkien valmistajia ovat Saab, Elta Systems ja Raytheon.[3] Venäjä on käyttänyt vastatykistötutkia tehokkaasti Itä-Ukrainan sodassa.[3]
Käyttö Suomessa muokkaa
Suomi hankki ensimmäiset vastatykistötutkansa, brittiläiset Cymbelinet, vuonna 1976.[4] Cymbelinet poistettiin käytöstä 2000-luvun alussa vanhentuneina.[4] Suomen puolustusvoimat suunnitteli hankkivansa moderneja vastatykistötutkia vuoteen 2020 mennessä.[3] Hankintapäätös tehtiin vuonna 2019, jolloin vastatykistötutkia päätettiin hankkia israelilaiselta Elta Systems -yhtiöltä. Hankittavien tutkien lukumäärää ei kerrottu, koska puolustusvoimien suorituskykyä ei haluttu näin paljastaa.[5] Ensimmäiset tutkat tulivat maahan vuonna 2021.[6] Karjalan tykistörykmentti käytti uusia vastatykistötutkia tulen johtamiseen ensimmäisen kerran Suomessa 4. marraskuuta 2022.[7] Tutkan tyyppi on ELM-2311 Compact Multi Mission Radar ja se on nimetty TYTKA21:ksi. Tykistön ammuksia se mittaa 40 kilometrin, raskaiden raketinheitinten ammuksia 70 kilometrin ja ilmamaaleja 250 kilometrin päästä. Tutka on sijoitettu Mercedes-Benz Zetors -kuorma-autoon. Osat ovat antenni, jäähdytysyksikkö, voimayksikkö sekä viestivälineet. Tutkalla on neljän hengen miehistö, joista kaksi on ohjaamossa ja kaksi operointitilassa. Sama tutka on käytössä myös israelilaisessa David´s Sling -kokeatorjuntaohjusjärjestelmässä. Tutka on tärkeä tykistön tulen käytölle ja tästä syystä tutka on vihollisen tykistön ja ilmavoimien ensisijainen maali. Taktiikkana on, että tutka vaihtaa nopeasti paikkaa. Siiron aikana toinen tutka jatkaa toimintaa.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Christien Wolff: Vastatykistötutka, Radartutorial EU radartutorial.eu. Viitattu 3.3.2019.
- ↑ Kallionpää, Vesa: Maavoimilla suurhankinta: Tykistöä uusitaan liikkuvaksi MTV3 Uutiset. 26.2.2016. Arkistoitu 18.1.2017. Viitattu 14.1.2017.
- ↑ a b c d e Huhtanen, Jarmo: Suomi haluaa Euroopan parhaan tykistön – armeija ostaa vastatykistötutkia nopealla aikataululla Helsingin Sanomat. 12.1.2017. Viitattu 14.1.2017.
- ↑ a b Ojanen, Arto: Uudet vastatykistö-lentoratatutkat kenttätykistölle ehkä jo 2020. Suomen Sotilas. 12.1.2017. Arkistoitu 16.1.2017. Viitattu 14.1.2017.
- ↑ Ikävalko, Kari: Suomi tilaa maavoimille tykkitutkia – edellinen hankinta Israelista herätti vastustusta Yle Uutiset. 11.1.2019. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Tanner, Matti: Suomella on järisyttävän suuri ja kadehdittu tykistö www.iltalehti.fi. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Rydman, Arno: Karjalan tykistö teki historiaa: Vastatykistötutka tositoimissa videolla Verkkouutiset. 8.11.2022. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Huhtanen, Jarmo: HS Vekaranjärvellä | Tällainen on julkisuudelta piilossa pidetty israelilaistutka Helsingin Sanomat. 10.4.2024. Viitattu 11.4.2024.