Vasili Lytkin

Vasili Iljitš Lytkin (ven. Васи́лий Ильи́ч Лы́ткин), kirjailijanimeltään Iĺĺa Vaś (komiksi Илля Вась; 27. joulukuuta (J: 15. joulukuuta) 1895 – 27. elokuuta 1981)^lähde? oli komilainen kielitieteilijä ja kirjailija.

Lytkin oli runoilija ja äidinkielensä komin kehittäjä mutta myös fennougristi. Hän kuului Venäjän suomalais-ugrilaisten kielten syntyperäisistä tutkijoista merkittävimpiin.

Elämä ja ura

Vasili Lytkin syntyi talonpojan perheeseen nykyisen Syktyvkarin alueella sijaitsevassa Tentjukovon kylässä. Koulunkäynnin jälkeen hän opiskeli Totman opettajaseminaarissa. Vuodesta 1916 lähtien hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja sen jälkeen Venäjän kansalaissotaan. Vuonna 1925 Lytkin valmistui Moskovan yliopiston filologisesta tiedekunnasta, minkä jälkeen hän harjoitti kielitieteen jatko-opintoja Moskovassa, Suomessa ja Unkarissa. Vuosina 1930–1933 hän työskenteli Moskovan yliopiston dosenttina ja Syktyvkariin perustetun Komin pedagogisen instituutin opettajana.^lähde?

Vuonna 1933 Lytkin pidätettiin ja tuomittiin viideksi vuodeksi vankileirille vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettynä. Kolme vuotta tuomiosta kärsittyään hänen täytyi jäädä töihin Habarovskin aluepiirissä sijainneelle leirille. Vuonna 1939 Lytkin sai opettajanpaikan Orenburgin pedagogisesta instituutista ja suoritti siellä filologian tohtorin tutkinnon permiläisten kielten historiasta. Vuosina 1948–1949 hän johti Moskovan alueen pedagogisen instituutin venäjän kielen laitosta, mutta karkotettiin pian Rjazaniin, josta käsin hän työskenteli Neuvostoliiton tiedeakatemian kielitieteen instituutin tutkijana. Lytkinin maine puhdistettiin vuonna 1956, minkä jälkeen hän asui ja työskenteli Moskovassa.^lähde?

Lytkin toimi kymmenen vuoden ajan tiedeakatemian kielitieteen instituutin suomalais-ugrilaisten kielten osaston johtajana. Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi hänen hyväksyttiin vuonna 1958.^lähde?

Kirjallinen tuotanto

Lytkin kirjoitti 11 monografiaa ja yli 300 tieteellistä artikkelia. Lytkinin kaunokirjallisina pääteoksina pidetään vuonna 1927 ilmestynyttä, Venäjän kansalaissodasta kertovaa runoelmaa Munöny ('Menevät') sekä vuonna 1929 julkaistunutta runovalikoimaa Kyvburjas ('Runoja'). Hän kirjoitti paljon myös lastenkirjallisuutta. Lytkinin kootut kominkieliset artikkelit julkaistiin vuonna 1994 kokoelmana Myi medśa dona da musa ('Mikä on kalleinta ja rakkainta').^lähde?

Kirjallisuutta

• V. I. Lytkinin satavuotismuisto, toim. Johanna Laakso. Suomalais-Ugrilainen Seura Castrenianumin laitokset, Castrenianumin toimitteita 52, Helsinki 1998 ISBN 952-5150-07-0

Aiheesta muualla

• Vasili Lytkinin lyhyt elämäkerta ja näytteitä tuotannosta (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi), (komiksi)
• Paula Kokkonen, V. I. Lytkin käänsi J. H. Erkkoa komiksi Suomalais-ugrilaisen seuran vuosikirja SUSA/JSFOu 92, 2009