Varsovan piiritys
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Varsovan piiritys oli toisen maailmansodan alussa Puolan offensiivin aikana natsi-Saksan ja Puolan armeijoiden välinen taistelu Puolan pääkaupungin Varsovan hallinnasta syyskuussa 1939. Se käynnistyi Saksan ilmavoimien rajoittamattomalla pommitusoperaatiolla heti sodan alussa ja jatkui maataisteluna Saksan maavoimien edettyä kaupungin rajalle 8. syyskuuta. Saksalaiset saivat piiritettyä kaupungin kokonaan 16. syyskuuta. Taistelu päättyi viimein 28. syyskuuta puolalaisvaruskunnan antautumiseen.
| Varsovan piiritys | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Puolan offensiivia | |||||||||
 Varsovan keskusta palaa Saksan ilmavoimien pommitusten jälkeen
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
|||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
175 000 sotilasta |
124 000 sotilasta | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
1 500 kaatunutta |
6 000 kaatunutta | ||||||||
Kaupunkia puolustanut puolalaisvaruskunta menetti kuolleina ja haavoittuneina noin 22 000 sotilasta. Saksalaiset tappiot jäivät yhteensä noin 6 500 sotilaaseen. Siviilikohteisiin suunnattujen raskaiden pommitusten vuoksi kaupungin siviiliväestö kärsi tappioina noin 40 000 ihmistä. Kaupungin rakennuksista tuhoutui pommittamisen ja taistelujen seurauksena noin 12 prosenttia syyskuussa 1939. Varsovan piiritys merkitsi kuitenkin vasta alkua kaupungin ja sen väestön saksalaismiehityksen aikana kokemalle tuholle ja hävitykselle.[1]
Taustaa muokkaa
Toisen maailmansodan syttymisen aikaan Varsova oli Euroopan kahdeksanneksi suurin kaupunki 1 300 000 asukkaallaan ja 141 neliökilometrin pinta-alallaan. Sen rajojen pituus oli 55 kilometriä. Sen rajojen etäispisteiden idän ja lännen sekä pohjoisen ja etelän välillä oli noin 12,5 kilometrin välimatka. Vaikka kaupunki oli merkittävä teollisuuden ja kaupan keskus, se oli myös kulttuuri- ja yliopistokaupunki ja sen historiallinen vanhakaupunki (Stare Miasto) oli tunnettu kauneudestaan. Sen vuoksi Varsovaa kutsuttiin ennen sotaa ”Idän Pariisiksi”.[1]
Viikkoa ennen saksan hyökkäämistä Adolf Hitler solmi Molotov–Ribbentrop-sopimuksen Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto sopivat naapurimaidensa jakamisesta etupiireihin. Hitler ja Stalin jakoivat Puolan niin, että valtaosa jäi Saksalle Varsova mukaan lukien. Veikselin rajaamat alueet idässä Varsovan eteläpuolella jäivät Neuvostoliitolle. Stalin, joka halusi pitää Suomen ja Baltian maat itsellään oli tyytyväinen Hitlerin tarjoukseen.[2]
Vuodesta 1919 toiminut Suomen suurlähetystö lähti Varsovasta sodan sytyttyä. Tuolloin suurlähettiläänä toimi Bruno Kivikoski, joka jatkoi Puolan lähettiläänä Bukarestista käsin seuraavaan vuoteen saakka. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen sodan jälkeen loppuvuodesta 1945.[3]
Ilmahyökkäys muokkaa
.jpg)
Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Luftwaffen lentokoneet pommittivat kaupunkia ensimmäisen kerran samana päivänä ja jatkoivat pommituslentoja aina kaupungin antautumiseen saakka. Luftwaffen hyökkäys oli rajoittamaton, saksalaislentäjät pommittivat sotilaskohteiden lisäksi myös siviilikohteita kuten vesilaitoksia, sairaaloita, toreja ja kouluja. Lentäjät tulittivat konekiväärein myös kaduilla juoksentelevia siviilejä.
Sodan alkaessa kaupungin ilmapuolustus oli jaettu aktiivisiin ja passiivisiin osiin. Aktiivinen osa eli Puolan ilmavoimien Prikaati Pościgowa koostui 54 hävittäjäkoneesta, jotka olivat lähinnä tyyppejä PZL P.11 ja PZL P.7. Huolimatta saksalaiskoneiden lukumääräisestä ylivoimasta ja siitä, että ne olivat nykyaikaisempia Prikaati Pościgowa onnistui pudottamaan 42 saksalaiskonetta sodan ensimmäisenä kuutenä päivänä. Tähän mennessä prikaati oli kuitenkin menettänyt 38 konetta 54 kokonaisvahvuudesta. Passiivinen osa käsitti 86 ilmatorjuntatykkiä ja lisäksi siihen kuului tuntematon määrä ilmatorjuntakonekiväärejä. Passiivista ilmapuolustusta pitivät yllä lähinnä palokuntalaiset ja vapaaehtoiset.
Sodan ensimmäisten päivien aikana ilmapuolustus kykeni torjumaan osan hyökkäyksistä. Passiivinen ilmapuolustus onnistui pudottamaan saman verran saksalaiskoneita kuin Prikaati Pościgowa syyskuun 6. päivään mennessä ja lisäksi puolalaiset saivat aikaan yhdeksän varmistamatonta pudotusta sekä vaurioittivat 20 saksalaiskonetta, mutta ilmapuolustus alkoi murenemaan. Prikaati oli menettänyt 70 prosenttia vahvuudestaan ja sen loput siirrettiin Lubliniin. Myös ilmatorjuntatykistöstä siirrettiin 11 patteria muualle, lähinnä Lubliniin, Brześćiin ja Lviviin.
10. syyskuuta, Luftwaffen pommitusoperaation alkuvaiheen tuhoisimpana päivänä kaupungin yläpuolella oli yli 70 saksalaiskonetta, jotka tekivät päivän aikana 17 peräkkäistä pommituslentoa. Pommitusten aiheuttaman hävityksen vuoksi päivä sai lisänimen ”Verinen sunnuntai”.
Saksan eteneminen Varsovaan muokkaa
Pyrkien hyötymään yllätyksestä Adolf Hitler ei julistanut sotaa, vaan antoi joukoilleen luvan edetä Puolaan saksalaisten itsensä tekaiseman välikohtauksen perusteella. Saksan hyökkäys oli selvästi ylivoimainen miesmääräisesti ja varustuksellisesti ja se oli keskittänyt armeijoitaan rajalle jo pitkän aikaa. Puolalla oli kookas joskin vähäisesti koulutettu reservi, mutta se oli julistanut liikekannallepanon vasta muutamaa päivää aiemmin. Ensimmäisenä sotapäivänä sillä oli tarjota 280 000 sotilasta, vanhentuneita lentokoneita ja ratsuväkeä Saksan 1 250 000 sotilasta, modernia ilma-asetta ja panssarijoukkoja vastaan.[4]
Saksan armeija tuhosi nopeasti vastarinnan lähes koko rajan alueella ja toivo todellisesta puolustamisesta murskautui muutamassa päivässä. Saksan 3. armeija eteni Itä-Preussista lähestyen Varsovaa. Erich Hoepnerin komentaman XVI armeijakunnan 4. panssaridivisioona oli kärsinyt raskaita tappioita Puolan Ratsuväkiprikaati Wołyńskaa vastaan Mokran taistelussa 1. syyskuuta, mutta käytti hyväkseen vapautunutta rintama-aluetta Częstochowan lähellä läpimurtoon ja marssi nyt hyökkäyksen kärkenä käyttäen puolustamattomia teitä. 4. syyskuuta mennessä se oli tavoittanut jo Bug- ja Veiksel-joet.[4]
Seuraavana päivänä Puolan asevoimien komentaja Edward Rydz-Śmigły ja presidentti Ignacy Mościcki siirsivät maan johdon Lubliniin ja lähtivät kaupungista jättäen kenraaliluutnantti Walerian Czuman vastaamaan sotilasasioista. Hallituksen lähdettyä kaupunginjohto epäröi antautumisen ja puolustamisen välillä, mutta pormestari Stefan Starzyńskin johdolla päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.[4]
Maavoimien hyökkäys muokkaa
Saksalaiset pääsivät Varsovan esikaupunkeihin 7. syyskuuta 1939. Seuraavana päivänä 4. panssaridivisioona aloitti hyökkäyksen lounaasta suunnaten Wolan ja Ochotan kaupunginosiin. Tässä vaiheessa Varsovan puolustajat eivät olleet juuri järjestäytyneet, mutta sekalaisista sotilasosastoista ja vapaaehtoisista koostunut joukko pysäytti etenemisyrityksen kylmiltään. Epäröintiä ei enää näkynyt ja antautumisen sijasta sotilaat ja siviilit riensivät puolustamaan kaupunkiaan saksalaisilta, jotka huomasivat yllätyksekseen panssareidensa olevan suhteellisen avuttomia kaupunkisodankäynnissä jopa kevyesti aseistautuneita siviilejä vastaan. Kenraali Gerd von Rundstedtin kuvauksen mukaan ”…aivan ensimmäisellä kerralla kun panssarimme etenivät kaupunkiin asukkaat ampuivat meitä kellarista ja heittelivät polttopulloja taloista”.[4]
Samana päivänä Rundstedtin Etelän armeijaryhmä oli ehtinyt jo lähettää Pohjoiselle armeijaryhmälle viestin, että XVI armeijakunta on vallannut Varsovan. Pohjoisen armeijaryhmän lehtikatsauksen otsikossa juhlittiin jo: ”Näytelmä on lähestymässä loppuaan!” Toivo nopeasta voitosta Varsovassa vaihtui pettymykseksi, kun kävi ilmi, että hyökkäyksessä oli mukana vain yksi divisioona, joka oli lyöty takaisin eikä Veikseliä ollut vielä ylitetty.[5]
Piiritys muokkaa
Hoepner yritti toistamiseen 9. syyskuuta, mutta varsovalaiset puolustautuivat yhtä päättäväisesti ja panssaridivisioona joutui vetäytymään. Hoepner totesi panssareiden olevan avuttomia kaduilla ilman tukevaa jalkaväkeä. XVI armeijakunta ei enää osallistunut Saksalaiset päättivät siirtyä suoran hyökkäämisen sijasta piirittämiseen ja laajan kaariliikkeellä 3. armeija onnistui sulkemaan rautatien 12. syyskuuta sekä luomaan täyden piiritysrenkaan kaksi päivää myöhemmin.[4]
Saksalainen kenraalieversti Werner von Fritsch kaatui Varsovan taistelun loppupuolella. Hän oli edellinen Saksan maavoimien komentaja. Hän oli arvostellut Hitlerin suunnitelmia, mutta Blomberg–Fritsch-kriisin aikana natsipuolueen johto oli esittänyt tekaistuja syytteitä, joiden mukaan Fritsch olisi ollut homoseksuaali. Fritsch oli erotettu helmikuussa 1939. Syytteet peruttiin myöhemmin ja Fritschin maine palautettiin, mutta vahinko oli ehtinyt jo tapahtua. Puolan offensiivin aikana hän palveli 12. tykistörykmentin kunniakomentajana. Aamulla 22. syyskuuta Pragan kaupunginosassa Fritsch sai osuman vasemman reiteensä kauempaa ammutun laukauksen kimmokkeesta. Hänen adjutanttinsa luutnantti Rosenhagenin kuvauksen mukaan hän kieltäytyi ensiavusta ja kuoli alle minuutissa. Hitler oli tuolloin vierailemassa Varsovassa ja tarkkaili toimintaa Pragassa kauempaa kirkontornista käsin.[6][7]
Piiritys päättyi kenraali Walerian Czhuman johtamien joukkojen antautuessa 28. syyskuuta. Saksalaiset etenivät Varsovan keskustaan 1. lokakuuta miehittäen kaupungin. Yli 100 000 puolalaissotilasta joutui vangiksi.
Taistelun jälkeen muokkaa
Saksa miehitti Varsovan ja piti sitä hallussaan tammikuuhun 1945 saakka. Siitä tuli Saksan miehitysalueen Puolan kenraalikuvernementin Varsovan piirin keskus. Miehityksen aikana kaupungin puolalaisväestöä pakkosiirrettiin orjatyövoimaksi Saksaan ja muualle Saksan miehittämille alueille. Juutalaisväestö eristettiin ghettoon, josta heitä siirrettiin jatkuvasti keskitys- ja kuolemanleireille. Kaupungissa eli kuitenkin koko sodan ajan vastarintaliike ja siellä syntyi kaksi kansannousua. Varsovan geton kansannousu oli jäljellä olevan juutalaisväestön yritys vastustaa natsien lopullista ratkaisua keväällä 1943. Taas Varsovan kansannousussa vastarintajoukot yrittivät vapauttaa kaupungin saksalaismiehityksestä ja asettaa itsenäisen hallituksen ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista syyskesällä 1944. Saksalaiset tukahduttivat molemmat kansannousut verisesti ja kostivat jälkimmäisen tuhoamalla lähes koko kaupungin. Sodan aikana kaupunki menetti noin 800 000 sotaa edeltäneestä 1 300 000 väkiluvustaan ja sen rakennuksista ja infrastruktuurista tuhottiin noin 85 prosenttia.[1][3]
Puna-armeija ajoi saksalaiset kaupungista lyhyen taistelun jälkeen 17. tammikuuta 1945 osana Veiksel–Oder-operaatiotaan.
Osapuolten yksiköt muokkaa
Puola muokkaa
Huom. joitakin yksikköjä puuttuu listasta, etenkin läntisen Varsovan puolustusalueen joukoista.
| Divisioona / Prikaati | Rykmentit | Alue | |
| ”Odcinek Zachód” (läntinen Varsova) Porwit |
Ratsuväkiprikaat ”Zbiorcza” Abraham |
Osia podolialaisesta, isopuolalaisesta ja pommerilaisesta ratsuväkiprikaateista | |
| 13. jalkaväkidivisioona (jonka rykmenteistä kaksi oli maan keskiosissa) Zubosz-Kaliński |
Työväen vapaaehtoisprikaati 43. jalkaväkirykmentti ”Bayonne Legion” |
Żoliborz | |
| 15. jalkaväkidivisioona Przyjałkowski |
59. jalkaväkirykmentti ”Wielkopolski” 61. jalkaväkirykmentti 62. jalkaväkirykmentti Osia 4., 16., ja 26. jalkaväkidivisioonista |
Powązki | |
| 25. jalkaväkidivisioona Alter |
60. jalkaväkirykmentti ”Wielkopolski” Osia 14. ja 17. jalkaväkidivisioonista |
Wola | |
| ”Odcinek Wschód” (Praga) Zulauf |
5. jalkaväkidivisioona Zulauf |
26. jalkaväkirykmentti | Utrata |
| 20. jalkaväkidivisioona Liszka-Lawicz (Pohjois-Praga) |
78. jalkaväkirykmentti 79. jalkaväkirykmentti 80. jalkaväkirykmentti |
Bródno Pelcowizna Elsnerów | |
| 44. jalkaväkidivisioona Żongołowicz (Praga) |
|||
| 8. jalkaväkidivisioona (jonka rykmenteistä kaksi oli Modlinissa) Wyrwa-Furgalski |
21. jalkaväkirykmentti ”Varsovan lapset” Sosabowski |
Grochów | |
| 1. jalkaväkirykmentti "Pragan puolustajat" (improvisoitu) Milian |
Saska Kępa, Gocław | ||
| 2. jalkaväkirykmentti "Pragan puolustajat" (improvisoitu) Kotowski |
Grochów |
Saksa muokkaa
| Armeijakunta | Divisioona / Prikaati | Alue | ||
| 8. armeija (läntistä Varsovaa vastaan) Blaskowitz |
X Armeijakunta Ulex |
24. jalkaväkidivisioona Olbricht |
||
| 30. jalkaväkidivisioona von Briesen |
||||
| XII Armeijakunta von Weichs |
10. jalkaväkidivisioona von Cochenhausen |
|||
| 17. jalkaväkidivisioona Loch |
||||
| SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler Dietrich. |
||||
| 3. armeija (Pragaa vastaan) von Küchler |
I Armeijakunta Petzel |
Panssaridivisioona ”Kempf” Kempf |
||
| 11. jalkaväkidivisioona Bock |
||||
| 61. jalkaväkidivisioona Hänicke |
||||
| II Armeijakunta Strauß |
3. jalkaväkidivisioona Lichel |
|||
| 32. jalkaväkidivisioona Böhme |
||||
| Luftwaffe | 1. ilma-armeija Kesselring |
|||
| 4. ilma-armeija Lohr |
Lähteet muokkaa
- J.N. Berry, W.S. McGreal: European Cities, Planning Systems and Property Markets. Routledge, 2003. ISBN 1135824975.
- J. Bowyer Bell: Besieged: Seven Cities Under Siege. Transaction Publishers, 2006. ISBN 1412817978.
- Robert M. Kennedy: The German Campaign in Poland United States Army, 1956, Department of the Army Pamphlet 20/255 (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Berry, McGreal 2003 s. 334.
- ↑ Kennedy 1956, s. 41–46.
- ↑ a b Suomen suurlähetystö, Varsova: Maatiedosto - Puola; Suomen ja Puolan suhteiden historia (Arkistoitu – Internet Archive) Ulkoministeriö. Viitattu 12.5.2014
- ↑ a b c d e Boll 2006 s. 161–168.
- ↑ Kennedy 1956, s. 94–95.
- ↑ Der Spiegel. Von Kempner, Robert M. W. : Nichts Mensliches ist mir Fremd Viitattu 11.5.2014
- ↑ Kennedy 1956, s. 110–111.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Varsovan piiritys Wikimedia Commonsissa
