Vapaa-ajanpuku
Vapaa-ajanpuku (engl. leisure suit) on perinteistä pukua tai arkipukua epämuodollisempi yhtenäinen asu, joka ei noudata totuttuja etikettisääntöjä materiaalin, värien, leikkauksen, yksityiskohtien tai asusteyhdistelmien osalta.
Vapaa-ajanpuvut olivat erityisen suosittuja 1970-luvun puolivälissä etenkin miesten pukeutumisessa. Myös naisten housupukuja kutsuttiin tuolloin usein vapaa-ajanpuvuiksi[1]. Toisinaan miehet ja naiset pukeutuivat samanlaisiin pukuihin unisex-periaatteen mukaisesti. Vapaa-ajanpuvuissa ei yleensä ollut kovikkeita tai muita perinteisen puvun tukirakenteita, ja materiaalina käytettiin konepestäviä kankaita. Housut olivat ajan tyyliin matalavyötäröisiä ja leveälahkeisia.[2] Vapaa-ajanpuku saattoi olla myös yksiosainen, haalarimainen jump suit, jonka tyyli-ikonina toimi Elvis Presley,[3] tai denimkankaasta ommeltu farkkupuku.
Tyylejä ja materiaaleja muokkaa
Puvuntakin käännekaulusten sijaan vapaa-ajanpuvuissa on usein kauluspaidan kaltainen kaulus, jolloin puvun alla pidetään ylhäältä napittamatonta kauluspaitaa, t-paitaa tai poolopaitaa. Suosituin vapaa-ajanpuku 1970-luvun puolessavälissä perustui khakinväriseen safaripukuun paljetaskuineen, epoletteineen, vöineen tai tamppeineen ja joskus lyhyine hihoineen. Toinen suosittu malli perustui toisen maailmansodan aikaiseen vyötäröpituiseen pusakkaan, niin sanottuun ’’Eisenhower jacketiin’’ tai samantapaiseen lentäjänpusakkaan. Kevein vapaa-ajanpuku on niin sanottu ’’paitapuku’’, jossa sekä yläosa että housut on tehty ohuehkosta paitakankaasta.[4]
Miesten vapaa-ajanpuku saattoi leikkaukseltaan muistuttaa myös varsinaista miestenpukua, mutta olla materiaaliltaan ja rakenteeltaan kevyempi, voimakkaammin leikattu ja kuvioitu sekä värikkäämpi.[5] Tällaiset puvut liittyivät usein diskokulttuuriin, esimerkkinä John Travoltan käyttämä valkoinen puku elokuvassa Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa.
Vapaa-ajanpukujen materiaaleina käytettiin etenkin 1970-luvulla muun muassa polyesterikankaita, denimiä ja vakosamettia sekä muita puuvillakankaita, pellavaa sekä erilaisia nahkalaatuja, jopa säämiskää.[5] Nykyisin vapaa-ajanpukuja pidetään usein malliesimerkkinä 1970-luvun mauttomasta pukeutumisesta.[6]
Vapaa-ajanpuku Suomessa muokkaa
Suomessa tunnetuimpia vapaa-ajanpukuja oli Marimekon vuonna 1972 esittelemä, Pentti Rinnan suunnittelema vakosamettinen Kuski-puku, joka oli alun perin tarkoitettu miehille mutta sai pian oman naisille tarkoitetun muunnelmansa. Pystykauluksisesta Kuski-puvusta ja sen kanssa käytetystä Marimekon Jokapoika-paidasta tuli Suomessa erityisesti vasemmistoälykköjen tunnusmerkki.[7][8] Myös muunlaiset vakosamettipuvut olivat 1970-luvulla suosittuja [9], samoin kuin farmarihousuista ja samasta kankaasta ommellusta denim-pusakasta muodostuva farkkupuku. Matti Seppänen suunnitteli Tiklakselle 1970-luvun alussa jersey-neulekudoksesta ommeltuja miesten vapaa-ajanpukuja vyöllä varustettuine jakkuineen[10].
Lähteet muokkaa
- ↑ Dust Off the Leisure Suit The New York Times. 7.10.2014. Viitattu 14.5.2017. Vaatii tilauksen.
- ↑ 70s Leisure Suit, Classic 70s -sivusto 2012. Viitattu 14.5.2017.
- ↑ The World of Elvis Jumpsuits, Elvis Presley in Concert -sivusto. Viitattu 14.5.2017.
- ↑ Sloane, Leonard: Suiting Up for Leisure, The New York Times 27.10.1974. Viitattu 14.4.2017. Vaatii tilauksen.
- ↑ a b Classic and Comfortable, The New York Times 27.10.1974. Viitattu 14.4.2017. Vaatii tilauksen.
- ↑ The Biggest Fail in Fashion Industry, BuzzFeed 8.5.2013. Viitattu 14.4.2017.
- ↑ Rousi, Rebekah. Marimekko: Gender and Nation through Text and Image – an International Perspective, Department of Art and Cultural Studies, University of Jyväskylä, s. 73. Viitattu 13.4.2017.
- ↑ Armi Ratia Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Niipola, Jani: Samettipuku, Yhden miehen tyyli -blogi 12.12.2015. Viitattu 16.5.2017.
- ↑ Haapanen, Irmeli: Matti Seppäsen ensimmäinen luomus olivat Nokian kumitossuista viillellyt Jeesus-sandaalit – 50-vuotiseen muotitaiteilijan uraan mahtui kaikkea alaan kuuluvaa Turun Sanomat. 9.3.2019. Arkistoitu 12.8.2020. Viitattu 9.3.2019. (Tilaajille.)
