Valerianus II
Publius Licinius Cornelius Egnatius Valerianus, usein Valerianus II tai Valerianus Iunior (k. alkuvuonna 258) oli Rooman keisari Gallienuksen ja hänen vaimonsa Cornelia Saloninan vanhin poika. Hänen isänsä nimitti Valerianus II:n seuraajakseen (caesar) Viminaciumissa vuonna 256 tai 257. Tämän jälkeen Gallienus, hänen isänsä ja kanssahallitsijansa Valerianus, ja Valerianus II taistelivat yhdessä frankkeja vastaan Galliassa ja Germaniassa. Afrodisiaksesta löydetyssä piirtokirjoituksessa kerrotaan, että kaikki kolme olivat vuonna 257 Colonia Agrippinassa. Vuoteen 258 mennessä frankit oli kukistettu ja Valerianus palasi takaisin itään, jättäen Valerianus II:n Illyriaan. Samoihin aikoihin provinssin joukkojen komentaja, Ingenuus julistautui kuitenkin keisariksi ja kapinoi Gallienusta ja Valerianusta vastaan. Ilmeisesti Valerianus II kuoli kapinan aikana. Toinen vaihtoehto on ennen kapinaa. Gallienus antoi julistaa Valerianuksen jumalaksi (Divus Valerianus Caesar), mutta myöhemmin hänen perintönsä kuitenkin kirottiin (Damnatio memoriae).
Lähteet muokkaa
- Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine, s. 78–79. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5. (englanniksi)
- William Leadbetter: Ingenuus (260 A.D.) 24.9.1998. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 26.2.2009. (englanniksi)
- Jona Lendering: Valerianus Junior 22.1.2007. Livius.org. Viitattu 26.2.2009. (englanniksi)
