VL Pyörremyrsky

VL Pyörremyrsky oli DI Torsti Verkkolan suunnittelema ja Valtion Lentokonetehtaan rakentama toisen maailmansodan aikainen suomalainen hävittäjälentokone. Sen mahdollisimman moni rakenneosa oli tehty puusta, jonka saatavuus oli sodan aikana Suomessa hyvä, toisin kuin monen muun materiaalin. Tavoitteena oli Messerschmitt Bf 109 G -version suoritusarvot. Pyörremyrskyä on aiheetta nimitelty ”Puumersuksi”. Tosiasiassa vain moottori ja potkuri sekä pääase olivat samaa tyyppiä kuin Bf 109:ssä. Muuten kone oli kotimaista suunnittelua ja suunnitteluratkaisut poikkesivat esikuvastaan merkittävästi. Koneen näkyvä etu Messerschmitt Bf 109:ään verrattuna oli leveämpi laskuteline, joka helpotti rullausta, lähtökiitoa ja laskukiitoa.

VL Pyörremyrsky
Prototyyppi PM-1 Tampereella syyskuussa 1945.
Tyyppi	hävittäjälentokone
Alkuperämaa	Suomi
Valmistaja	Valtion lentokonetehdas
Suunnittelija	Torsti Verkkola
Ensilento	21. marraskuuta 1945
Poistettu käytöstä	1947
Tila	ainoa kappale museossa
Pääkäyttäjät	Suomen ilmavoimat
Valmistusmäärä	1
Infobox OK

Koneen tilaus ja prototyyppi

13. huhtikuuta 1943 Suomen ilmavoimat tilasi kaksi Pyörremyrskyn prototyyppiä (alustava tilaus oli tehty 26. marraskuuta 1942). Koneiden tuli olla valmiina toukokuussa 1944. Spesifikaatio oli tässä vaiheessa hyvin paljon toteutuneen mukainen. Myöhemmin spesifikaatiota muutettiin niin paljon, että Pyörremyrskyn rinnalla alettiin suunnitella kevyemmällä aseistuksella ja pienemmällä siivellä varustettua ”kansanhävittäjää”, joka sai nimekseen Puuska. VL Puuska jäi kuitenkin suunnitteluasteelle ja Pyörremyrsky toteutettiin. Jatkosodan lopulla oli pakko priorisoida myös Valtion lentokonetehtaan projektit ja Pyörremyrsky siirrettiin täytetyöksi. Toinen prototyypeistä peruutettiin ja vain yksi kone valmistui. Toisinaan konetta kutsutaan merkinnällä VMT Pyörremyrsky, koska se rakennettiin Valtion Metallitehtaiden synnyttyä entisistä Puolustusministeriön asetehtaista, mukaan lukien VL.

VL Pyörremyrsky Suomen Ilmavoimamuseossa.

Pyörremyrsky ei ehtinyt jatkosotaan, mutta kone haluttiin viedä viedä koelentovaiheeseen saakka nähtävästi uteliaisuudesta tietää, millainen siitä tuli. Prototyyppi tyyppimerkinnältään PM-1 lensi ensimmäisen kerran 21. marraskuuta 1945 Härmälässä, ohjaajana koelentäjä Esko Halme. Koneen ensimmäisellä 25 minuutin mittaisella koelennolla koneesta irtosi muotopellin kappale. Koelentäjä Halme joutui tulemaan laskuun, pakoputkien ulostulon johtaessa moottorin pakokaasut ohjaamoon. Halme pelastui tilanteesta koneen happilaitteen käytöllä. Koneella lennettiin vain kolme lentoa Tampereella, kolmas oli siirtolento Kuorevedelle 16. tammikuuta 1946. Siellä lennettiin 31 lentoa, kokonaislentoaika oli 27 tuntia vuoteen 1947 mennessä. Koneella ehti lentää kahdeksan ohjaajaa: Esko Halme, Lauri Hämäläinen, Erkki Itävuori, Osmo Kauppinen, Lasse Heikinaro, Martti Laitinen, Heikki Keso ja Lauri Lautamäki. Viimeisen 20 minuuttia kestäneen lennon lensi kapteeni Osmo Kauppinen Kuoreveden kentältä 22. heinäkuuta 1947. PM-1 poistettiin vahvuudesta 1. huhtikuuta 1953. Poistamisen yhteydessä prototyyppi määrättiin museoitavaksi. Kone kunnostettiin vuosina 1970–1972 Tampereen varikolla. PM-1 on entisöitynä näytteillä Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Pyörremyrsky oli lento-ominaisuuksien osalta lähes tuotantovalmis konstruktio, joskin siiveke- ja peräsinvoimien säätämistä ja pituusepävakavuuden poistamista varten olisi ollut tehtävä töitä. Myös puurakenteen soveltuvuutta kenttäolosuhteisiin on epäilty, koska muun muassa vanerisaumojen kestävyys ja liimojen huono laatu koitui niin ikään puurakenteisen VL Myrskyn kohtaloksi. Myös sodan loppuminen vaikutti luonnollisesti koelento-ohjelman keskeyttämiseen. Siipiprofiilia käytettiin kuitenkin myöhemmin Valmet Vihuri -koulukoneessa.

Pyörremyrskyn suoritusarvot olivat hyvät. Se oli ketterämpi kuin Messerschmitt Bf 109 G ja se nousi Bf 109:ää nopeammin. Sen huippunopeus oli kuitenkin Bf 109:ää pienempi. Bf 109:n suurin ongelma, kapea laskuteline, oli korvattu PM:ssä sisäänpäin sulkeutuvalla telineellä, ratkaisten näin kenttäkelpoisuusongelman.

Tekniset tiedot

Lähde: ^lähde?

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 1
• Pituus: 0.09,13 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.038000010,38 m
• Korkeus: 0.03,89 m
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&019.&&&&0019 m²
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02736.&&&&002 736 kg
• Lentopaino: &&&&&&&&&&&03307.&&&&003 307 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Daimler-Benz DB 605A-1 nestejäähdytteinen V12-moottori

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0620.&&&&00620 km/h 6 400 metrissä, 522 km/h merenpinnassa
• Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0380.&&&&00380 km/h alakorkeuksilla
• Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0700.&&&&00700 km sisäpuolisella tankkauksella
• Lakikorkeus: &&&&&&&&&&011250.&&&&0011 250 m
• Nousukyky: &&&&&&&&&&&&&021.&&&&0021 m/s 2 000 metrissä, 16 m/s merenpinnassa
• Nousuaika: 4,5 min 5 000 metriin
  

Aseistus

• 1 × 20 mm MG 151 -tykki ja 150 ammusta
• 2 × 12,7 mm LKk/42-konekivääriä
• 4 × 50–100 kg pommia

Lähteet

• Keskinen, Kalevi & Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 14 – Suomalaiset hävittäjät. Kangasala: AR-kustannus, 1990. ISBN 951-95821-0-X.
• Raunio, Jukka: Lentäjän näkökulma. Kuorevesi: Jukka Raunio, 1991.
• Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia – Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944. Forssa: Jukka Raunio, 2007. ISBN 978-951-96866-7-7.
• Heinonen Timo, Kakko Tapio: Keski-Suomen Ilmailumuseo. Tikkakoski: Keski-Suomen Ilmailumuseo, Julkaisuvuosi ei merkitty. ISBN 952-90092-5-9.

Kirjallisuutta

• Uolamo, Seppo: Härmälä, Tampereen lentokenttä.
• Karhunen, Joppe: Kotkia kuolisyöksyissä. Teos kuvaa Halmeen ensilennon PM-1:llä.
• Hirvonen, Pauli: Mitä-Missä-Milloin (Nuorten Ilmailukirja), Otava, Keuruu, 1961 (s. 86–87)

Valtion lentokonetehtaan ja Valmetin valmistamia lentokonetyyppejä

IVL ja VL	A.22 Hansa C.24 C.25 K.1 Kurki D.26/27 Haukka Sääski E.30/31 Kotka F.30 Paarma Tuisku Viima Pyry Humu Myrsky Pyörremyrsky
Valmet	Tuuli II Vihuri Tuuli III L-70 Vinka PIK-23 Towmaster L-90 Redigo
Suunnitellut konetyypit	B Puuska Tuuli I Vihuri