Väkivallan vihollinen
Väkivallan vihollinen (engl. Death Wish) on Michael Winnerin elokuva vuodelta 1974. Se perustuu Brian Garfieldin samannimiseen vuoden 1972 romaaniin. Pääosassa esiintyy Charles Bronson. Hän esittää arkkitehti Paul Kerseytä, joka kostaa perheensä kohtaamat vääryydet yksinkertaisesti tappamalla rikollisia. Sama perusidea on elokuvan myöhemmissä jatko-osissa.
| Väkivallan vihollinen | |
|---|---|
| Death Wish | |
 Suomalainen elokuvateatterijuliste. |
|
| Ohjaaja | Michael Winner |
| Käsikirjoittaja | Wendell Mayes |
| Perustuu | Brian Garfieldin romaaniin Väkivallan vihollinen |
| Tuottaja |
Hal Landers Bobby Roberts Dino De Laurentiis |
| Säveltäjä | Herbie Hancock |
| Kuvaaja | Arthur J. Ornitz |
| Leikkaaja | Bernard Gribble |
| Pääosat |
Charles Bronson Hope Lange Vincent Gardenia William Redfield |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä | Paramount Pictures |
| Ensi-ilta |
24. heinäkuuta 1974 (Yhdysvallat) 18. lokakuuta 1974 (Suomi) |
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 3 000 000 dollaria |
| Seuraaja | Väkivallan vihollinen 2 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni muokkaa
Murtovarkaat pääsevät Paulin asuntoon ja tappavat vaimon ja raiskaavat tyttären, joka selviää mutta saa kovia traumoja ja joutuu mielisairaalaan. Tämä saa rauhaa rakastavan arkkitehdin raivon partaalle. Hän muuttaa hetkeksi toiseen kaupunkiin ja saa palatessaan ystävältään aseen lahjaksi. Pian hän alkaa lahdata rikollisia New Yorkin öisillä kaduilla ja rikosten määrä vähenee merkittävästi, osin rikollisten vähenemisestä, osin kaupunkilaisten lisääntyneestä rohkeudesta. Poliisit kuitenkin saavat Paulin, kun tämä saa luodista eräässä yhteenotossa. Poliisipäällikkö antaa hänen kuitenkin mennä, mikäli hän muuttaisi toiseen kaupunkiin.
Kuvaus muokkaa
Elokuva kuvattiin helmikuusta huhtikuuhun 1974.
Roolit muokkaa
| Charles Bronson | … | Paul Kersey |
| Hope Lange | … | Joanna Kersey |
| Vincent Gardenia | … | Frank Ochoa |
| Steven Keats | … | Jack Toby |
| William Redfield | … | Samuel "Sam" Kreutzer |
| Stuart Margolin | … | Aimes Jainchill |
| Stephen Elliott | … | poliisipäällikkö |
| Kathleen Tolan | … | Carol Toby |
| Jack Wallace | … | Hank |
| Fred J. Scollay | … | piirisyyttäjä |
| Chris Gampel | … | Ives |
| Robert Kya-Hill | … | Joe Charles |
| Edward Grover | … | komisario Briggs |
| Jeff Goldblum | … | häirikkö |
| Christopher Logan | … | häirikkö |
| Gregory Rozakis | … | Spraycan |
| Floyd Levine | … | poliisi |
| Helen Martin | … | Alma Lee Brown |
| Hank Garrett | … | Andrew McCabe |
| Christopher Guest | … | Jackson Reilly |
| Marcia Jean Kurtz | … | vastaanottoavustaja |
| Olympia Dukakis | … | poliisi |
Arvioita muokkaa
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo Väkivallan vihollisen kuuluvan yksioikoisten ja väkivaltaisten kostoleffojen kärkeen ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa kaksi ja puoli tähteä neljästä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Death Wish[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
Aiheesta muualla muokkaa
- Jarkko Lehtola: Death Wish, Väkivallan vihollinen (1974) 12.1.2011. Elitisti. (Arvostelu)