Väittely
Väittely tai debatti on formaali, interaktiivinen argumentointimenetelmä. Tällainen väittely noudattaa tiettyjä sääntöjä ja se on kurinalaista[1]. Arkikielessä väittely tarkoittaa sanallista kiistaa, debattia tai polemiikkia[2].
Dialektiikka on oppia väittelytaidosta. Väittely on vanha opetusmenetelmä, jota käyttivät antiikin Kreikassa muun muassa sofistit, Sokrates, Platon, Aristoteles ja roomalaiset reetorit.[1] Sokrateen oma dialektinen kysely- ja opetusmenetelmä tunnetaan nimellä sokraattinen menetelmä.
Keskiajan yliopistoissa erilaiset määrättyä muotoa noudattavat disputaatiot olivat keskeinen opetusmenetelmä. Nykyäänkin yliopistoissa jatkotutkintoa suorittavat opiskelijat puolustavat väitöskirjassa esittämiään tieteellisiä tuloksia väitöstilaisuudessa.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Heikkilä, Pertti & Rönkkö, Marju: Väittely Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajina. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.4.2010.
- ↑ ”Väittely”, Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
Aiheesta muualla muokkaa
Sitaatteja aiheesta Väittely Wikisitaateissa- Väittelyn viisi virhettä, Media- ja digitaidot Yle Areena, Yle.fi
Kirjallisuutta muokkaa
- Kurki, Leena & Tomperi, Tuukka: Väittely opetusmenetelmänä. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2011. ISBN 978-952-5503-53-1.
- Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.): Argumentti ja kritiikki: Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Helsinki: Gaudeamus, 1998 (7. painos 2007). ISBN 951-662-738-2.