Väestön ikääntyminen
Väestön ikääntyminen tarkoittaa väestön ikäjakauman siirtymistä kohti vanhempaa. Sen aiheuttavat kokonaishedelmällisyysluvun lasku ja samanaikainen aikuisten ja ikääntyneiden ihmisten kuolleisuuden lasku. Ilmiö koskettaa nykyisin jo lähes kaikkia maailman valtioita.[1]
Yleisyys muokkaa
Väestön ikääntyminen on noussut 2000-luvulla merkittäväksi globaaliksi väestökysymykseksi, ja Yhdistyneet kansakunnat odottaa sen kiihtyvän kaikkialla maailmassa vielä vuosikymmenien ajan.[1] Vuonna 2005 väestön ikääntymistä oli havaittavissa kaikissa maailman valtioissa 18:aa lukuun ottamatta.[2]
YK arvioi, että teollisuusmaiden keskimääräinen ikä nousi 23,9:stä (1950) 37,3:een (2000), ja vuonna 2050 luvun arvioidaan olevan jo 45,5. Japanissa, eräässä maailman nopeiten ikääntyvistä valtioista, oli vuonna 1950 9,3 alle 20-vuotiasta jokaista yli 65-vuotiasta kohti. Vuonna 2025 suhdeluvun arvioidaan olevan 0,59.[3]
Mittaustavat muokkaa
Väestön ikääntymistä voidaan mitata usealla tavalla. Yksi karkea tapa on laskea ikääntyneiden tai eläkeläisten osuus koko väestöstä. Yhteiskuntaa pidetään suhteellisen ikääntyneenä, kun 65-vuotiaiden osuus ylittää 8–10 prosenttia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tämä osuus nousi vuosien 1900–2000 aikana 4,1 prosentista 12,6 prosenttiin. Suhdelukuna voidaan myös käyttää eläkeläisten määrän suhdetta työtätekevien määrään.[1]
Toinen karkea tapa mitata väestön ikääntymistä on laskea ikääntymisindeksi jakamalla yli 65-vuotiaiden määrä alle 15-vuotiaiden määrällä ja kertomalla erotus 100:lla. Vuonna 2000 vain Saksassa, Kreikassa, Italiassa, Bulgariassa ja Japanissa ikääntymisindeksi ylitti 100:n, eli näissä maissa oli jo enemmän vanhoja kuin nuoria. Indeksin odotetaan ylittävän kaikissa teollistuneissa maissa 100:n vuoteen 2030 mennessä, ja joissakin niistä jo 200:n. Myös kehitysmaissa indeksin odotetaan nousevan nopeasti.[1]
Tarkempi tapa mitata väestön ikääntymistä on laskea väestön aritmeettinen ikäkeskiarvo, mediaani-ikä tai tyyppi-ikä. Näistä yleisimmin tässä yhteydessä käytetty on mediaani-ikä, joka tarkoittaa ikää, jota nuorempia on tarkalleen puolet väestöstä ja vanhempia puolet. Jos halutaan ottaa huomioon kaikkein vanhimpien ihmisten vaikutus, voidaan käyttää aritmeettista keskiarvoa.[1]
Kolmas tapa mitata väestön ikääntymistä on laskea persentiilit eli jakaa väestö ikäryhmiin ja kuvata ryhmien suuruuksia palkkikaaviolla, joka muodostaa väestöpyramidin. Tämä tapa ottaa huomioon väestön epätasaisen ikääntymisen eri ikäluokissa, mikä saattaa johtua esimerkiksi sodista.[1]
Aiheuttajat muokkaa
Väestön ikääntyminen aiheutuu muutoksista kokonaishedelmällisyydessä ja kuolleisuudessa. Kokonaishedelmällisyyden lasku tarkoittaa varhaisimpien vuosiluokkien pienenemistä edellisiin verrattuna, eli lapsia on vuosi vuodelta edellistä vähemmän. Kuolleisuuden lasku taas ei välttämättä aina vaikuta väestön ikääntymiseen, sillä nuorten ihmisten kuolleisuuden lasku alentaa väestön keski-ikää. Väestön ikääntyminen on seurausta prosesseista, joissa korkean kokonaishedelmällisyyden ja korkean kuolleisuuden maa muuttuu matalan kokonaishedelmällisyyden ja matalan kuolleisuuden maaksi. Kehitys alkaa tyypillisesti siitä, että lapsikuolleisuus laskee tartunta- ja loistautien torjunnan parantumisen myötä, mikä kasvattaa elinajanodotetta syntymässä. Koska kokonaishedelmällisyys kuitenkin yleensä säilyy samana, nuoret ikäluokat kasvavat ja väestörakenne nuorenee. Sen jälkeen kuolleisuus saadaan laskemaan myös vanhemmissa ikäluokissa, mistä seuraa myöhemmin kokonaishedelmällisyyden laskua. Tämä johtaa väestön nuorenemisen kääntymiseen väestön ikääntymiseksi, kuten useimmissa kehittyneissä maissa on nyt käymässä. Kehitystä nopeuttaa vanhimpien ikäluokkien eliniän piteneminen entisestään.[1]
Maahanmuutto voi hidastaa väestön ikääntymistä, sillä maahanmuuttajat ovat yleensä keskimääräistä nuorempia ja hedelmällisempiä. Työikäisten maastamuutto sen sijaan nopeuttaa lähtömaan väestön ikääntymistä.[1]
Seurauksia ja vaikutuksia muokkaa
Väestön ikääntyessä nopeimmin kasvavat kaikkein vanhimmat ikäluokat eli yli 80-vuotiaat ja yli 100-vuotiaat. Naisten miehiä matalamman kuolleisuuden vuoksi nämä ikääntyneet ovat yleisimmin naisia, sitä yleisimmin mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. Väestön ikääntyminen lisää samalla naispuolisten leskien ja yksinasuvien vanhusten osuutta väestöstä. Koska vanhuksilla on yleensä matalammat tulot kuin nuoremmilla, väestön ikääntyminen lisää köyhyyttä etenkin kehitysmaissa.[1]
Vanhusten suhteellisen määrän kasvu aiheuttaa muun muassa huoltosuhteen heikkenemistä ("eläkepommi"), sosiaaliturvan vaarantumista sekä rasitetta julkiseen terveydenhuoltoon. Nämä ongelmat voidaan joutua ratkaisemaan avustusten leikkauksilla, veronkorotuksilla, velanotolla, elinkustannusten nostamisella ja eläkeiän myöhentämisellä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Gavrilov, Leonid A. & Heuveline, Patrick (toim. Demeny, Paul & McNicoll, Geoffrey): Encyclopedia of Population, s. 32–37. Macmillan Reference USA, 2003. ISBN 0028656784.
- ↑ YK:n ihmimmillisen kehityksen raportti 2005. Yhdistyneet kansakunnat. Arkistoitu 27.5.2008. Viitattu 7.4. 2011. (englanniksi)
- ↑ Yhdistyneet kansakunnat, 2004.