Uuskungfutselaisuus
Uuskungfutselaisuus (kiin. 宋明理學, Sòng-Míng lǐxué, usein lyhyemmin 理學, lǐxué) on kungfutselaisen filosofisen, uskonnollisen ja poliittisen ajattelun elpynyt muoto, joka syntyi Kiinassa 800-luvun puolivälissä ja hallitsi Kiinan poliittista kulttuuria 1200-luvulta 1800-luvulle saakka.[1][2]
Kiinnostus kungfutselaisuuteen elpyi pitkän, useita vuosisatoja kestäneen buddhalaisen ajattelun valtakauden jälkeen. 1000–1100-luvuilla uuskungfutselaisuuden ydinkäsitteitä kehittelivät lukuisat klassisia kungfutselaisia tekstejä tulkinneet ja niistä väitelleet ajattelijat, joista merkittävimmäksi nousi Zhu Xi (1130–1200). Hän virtaviivaisti ja systematisoi uuskungfutselaista ajattelua: Zhu Xin näkemyksistä tuli 1200-luvulla valtion virallinen oppi, jonka tekstejä esimerkiksi virkamiehiksi haluavien tuli opetella. Sen haastoivat myöhemmin useat filosofit, erityisesti Ming-dynastian aikaan elänyt Wang Yangming (1472–1529), mutta lopullisesti se erotettiin keisarillisesta virkamieskokeesta vasta 1900-luvun alussa.[1][2]
Uuskungfutselaiset mestarit ottivat abstraktin filosofisen ajattelun lisäksi kantaa moraalikysymyksiin ja yksilön kehitykseen. Uuskungfutselaisesta näkökulmasta filosofinen tieto tuli aina yhdistää eettiseen itsetutkiskeluun, jonka tarkoituksena on moraalinen, oikeanlainen käytös. Uuskungfutselaiseen liikkeeseen kuului filosofien lisäksi taiteilijoita, runoilijoita, lääkäreitä, historioitsijoita, virkamiehiä ja niin edelleen. Se kansainvälistyi ja levisi myös muualle Itä-Aasiaan: merkittävä osa uuskungfutselaisesta ajattelusta 1500-luvulta lähtien onkin Korean ja Japanin ansiota.[2] Japanissa uuskungfutselaisuudesta tuli Edo-kaudella valtion virallinen aatesuunta, jolla oli syvä vaikutus koulutetun luokan ajatteluun. Se painotti vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen säilymistä: ylempien oikeudenmukaisuutta alamaisiaan kohtaan ja vuorostaan alamaisten tottelevaisuutta.[3]
Uuskungfutselaisuutta ei tule sekoittaa uuteen kungfutselaisuuteen, joka on yritys kehittää kungfutselaista ajattelua nykyajan tarpeita vastaavaksi. Kiinnostus kungfutselaisuuteen on lisääntynyt Kiinassa 1980-luvulta lähtien.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Foster, Robert: Neo-Confucianism Oxford Bibliographies. Viitattu 2.9.2017.
- ↑ a b c Berthrong, John H.: Neo-Confucian Philosophy Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 2.9.2017.
- ↑ Neo-Confucianism Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.9.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- Writings of the Orthodox School – 文章正宗 (englanniksi) (kiinaksi)