Uuskalvinismi
Uuskalvinismi tai neokalvinismi on 1800-luvulla Alankomaissa Abraham Kuyperin johdolla syntynyt kalvinistinen liike, jonka tarkoituksena oli historiallisen kalvinismin uudelleenherättäminen valistusajan jälkeisten sosiaalisten, kulttuuristen ja uskonnollisten vaikutusten kumoamiseksi. Termin ottivat käyttöön alun perin Kuyperin vastustajat, mutta se myöhemmin hyväksyttiin myös liikkeen sisällä.[1]
1800-luvun uuskalvinismi asetti reformaatioon perustuvat periaatteensa toisaalta katolista ja toisaalta maallista ajattelua vastaan ja sen tunnusomainen piirre oli kaiken kattava maailmankuva, joka perustui Raamattuun.[1] Kuyper katsoi, että Jumala hallitsi erillisiä luomakunnan piirejä, esimerkiksi kansakuntia, joita piti suojella liberalismilta ja vallankumouksellisilta aatteilta.[2] Kuyper vastusti myös valistusaatteen ihmisten yksilöllisyyden ja rationaalisuuden korostamista ja katsoi, että ne olivat johtaneet Ranskan vallankumouksen innoittamiin ajatuksiin vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Nämä ajatukset kyseenalaistivat hänen mielestään Jumalan auktoriteetin.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Dennison, William D: Dutch neo-Calvinism and the roots for transformation: An introductory essay. Journal of the Evangelical Theological Society, Jun 1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Desmond J. Clark, J. D. Fage, Roland Anthony Oliver, A. D. Roberts: The Cambridge History of Africa, s. 564–565. , 1975. ISBN 0521225051. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2009). (englanniksi)
- ↑ Wallace G. Mills: Hist. 322 14a Religion and Afrikaner Nationalism stmarys.ca. Viitattu 8.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Juha Ahvio, TL: Tunnustuksellisesta reformoidusta apologetiikasta Suomen teologinen instituutti. Viitattu 8.7.2009.