Uuno Epsanjassa

Ere Kokkosen ohjaama elokuva vuodelta 1985

Uuno Epsanjassa on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut, järjestyksessä kymmenes Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuva oli vuoden 1985 katsotuin kotimainen elokuva; se ohitti Rauni Mollbergin Tuntemattoman sotilaan ja ylti kolmanneksi menestyneimmäksi Turhapuro-elokuvaksi.[1] Elokuvateattereissa sen kävi katsomassa 607 939 katsojaa.[2] Televisiossa elokuva on esitetty useita kertoja.

Uuno Epsanjassa
Elokuvan alkutunnus.
Elokuvan alkutunnus.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Mara Kakko
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 27. syyskuuta 1985
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
espanja
Katsojat 607 939
Edeltäjä Uuno Turhapuro armeijan leivissä
Seuraaja Uuno Turhapuro muuttaa maalle
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Sörsselssönin viimeinen poikamiesilta.
DVD:n kansikuva

Tuotanto muokkaa

Elokuva sai alkunsa, kun äänittäjä Pekka Lampela valitti talvella 1984–1985 Hei kliffaa hei -elokuvan kuvauksissa ohjaaja Ere Kokkoselle, että aina elokuvien kuvauksissa saa palella. Ere lupasi, että seuraavassa elokuvassa et palele, ja keksi tehdä Turhapuro-elokuvan Espanjassa.[1]

Elokuvan golf-kohtausta tehtäessä samalla golfkentällä oli pelaamassa näyttelijä Sean Connery. Työryhmä ajatteli kutsua hänet mukaan elokuvaan pieneen cameorooliin, mutta loppujen lopuksi kukaan työryhmän jäsenistä ei iljennyt kutsua ”suurta legendaa” mukaan elokuvaan[3] (joskin Ere Kokkonen mainitsee myöhemmin muistelmissaan, että pyynnöstä huolimatta Connery olisi kieltäytynyt kohteliaasti cameoroolista). Uunon härkätaistelukohtauksissa kokeiltiin aluksi käyttää paikallista näyttelijää, mutta hän ei ollut tarpeeksi turhapuromainen, joten Vesa-Matti Loiri päätti kokeilla itse.[1] Elokuvassa nähdään myös Loirin Nasse-setä-hahmo[1] sekä porilaisten urheiluautoilijoiden keksintö ”kaksikeulainen auto”. Elokuvaa kuvattiin Hotel Del Golfissa Marbellassa.

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa, kun huolestunut Elisabeth soittaa äidilleen aamuyöllä: Uuno ei ole tullut kotiin ja Elisabeth pelkää, että hänelle on sattunut jotakin. Uuno soittaa vaimolleen puhelinkioskista ja esittää olevansa naapuri Kotkala-Hammaslärvänen, joka pyytää Elisabethia pudottamaan viestin heidän postiluukkuunsa Kotkala-Hammaslärväsen vaimolle. Sillä välin Uuno hiipii Turhapurojen asuntoon ja nukahtaa sohvalle. Raivostunut Elisabeth tivaa Uunolta, missä tämä on luurannut koko yön. Uuno selittää olleensa etsimässä yövahdin työtä.

Uuno saakin lopulta työtä Halpamatkat-matkatoimiston oppaana käytyään ensiksi kirjekurssin. Uunon appiukko vuorineuvos Tuura ei ehdi saada tärkeään miljardikauppaan edellyttävään paperiinsa liikenneministerin allekirjoitusta. Lopulta kuullessaan liikenneministerin lähteneen lomalle Espanjaan Marbellaan, tämä päättää lähteä vaimonsa Reetan ja tyttärensä Elisabethin kanssa Marbellaan metsästämään allekirjoitusta, ja Tuura iloitsee saavansa olla kaksi ihanaa viikkoa tuhansien kilometrien päässä Uunosta. Tuuran onni haihtuu nopeasti, sillä Uuno onkin matkaoppaana juuri hänen lennollaan ja matkalla. Samassa lentokoneessa on myös Sörsselssön, joka on mennyt naimisiin samana päivänä, mutta oikeasta vaimosta ei ole varmuutta.

Espanjaan päästyään seurue matkustaa juuri ja juuri kasassa pysyvällä maasturilla lentokentältä hotellille, jossa Tuuralta meinaa pettää hermo, sillä heillä ei olekaan huoneita hotellissa vaan he joutuvat yöpymään hotellin pihassa olevassa teltassa. Sen sijaan Uuno ja Sörsselssön majoittuvat hotelliin esittäen avioparia.

Uima-altaalla Uuno huomaa hotellin johtajattareksi paljastuvan Rosita De Carlosin (Satu Silvo), ja kiinnostuu tästä kovasti. Heidän välilleen syntyy kuuma lomaromanssi ja Uuno on jopa valmis avioitumaan kuvankauniin, varakkaan ja ominaisuuksiltaan täydellisen Rositan kanssa, mutta palaa Elisabethin luokse. Syyksi kerrotaan Rositan tahto kasvattaa varallisuuttaan, Uunon tahtoessa nauttia jo kerätystä omaisuudesta. Yksin häämatkalle vahingossa päätynyt Sörsselssön menee elokuvan lopussa naimisiin Rositan kanssa. Sörsselssön oli periaatteessa naimisissa Suomesta lähtiessään, mutta hänen tuore vaimonsa ei ehtinyt lennolle, ja otti lopulta avioeron.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät muokkaa

 Vesa-Matti Loiri  Uuno Turhapuro / Nasse-setä  
 Marjatta Raita  Elisabeth Turhapuro  
 Tapio Hämäläinen  vuorineuvos Tuura  
 Marita Nordberg  rouva Tuura  
 Spede Pasanen  Härski-Hartikainen  
 Simo Salminen  insinööri Sörsselssön  
 Satu Silvo  Rosita de Carlos  
 Ville-Veikko Salminen  José, hotellin portieeri  
 Yrjö Parjanne  Reino, liikenneministeri  
 Elli Castrén  Tuuran sihteeri  
 Hellevi Seiro  Sörsselssönin kihlattu  
 Eila Pehkonen  Kaarina Kirppo  
 Tiina Brännare  nuori aviovaimo lentokoneessa  
 Tarja Siimes  neiti Stendöör, liikenneministerin sihteeri  
 Seppo Laine  poliisi  
 Jyrki Kovaleff  poliisi  
 Juhani Kumpulainen  pappi  
 Riitta Väisänen  Sörsselssönin uusi vaimo  
 Anna-Maija Kokkonen  liikenneministerin vaimo  
 Marja Österberg  Sörsselssönin kihlatun seuralainen  
 Jenni Loiri  Nasse-sedän hoidokki  
 Joonas Loiri  humalaisen isän lapsi  
 Riitta Loiri  Nasse-sedän häiritsemä nainen  
 Kiti Kokkonen  tyttö uima-altaalla  
 Irma Aaltonen  lentomatkustaja  
 Tauno Lahtinen  lentomatkustaja  
 Jukka Hirvikangas  mies hotellin altaalla  
 Ere Kokkonen  humalainen isä  
 Saija Hakola  katsoja härkätaistelussa  

Tekijät muokkaa

TV-esitykset muokkaa

Lähde:[4]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1988 MTV1 1 318 000
10.5.1992 Kolmoskanava 878 000
1.5.2000 MTV3 718 000
27.1.2002 MTV3
19.6.2005 MTV3 665 000
29.4.2007 MTV3
30.12.2011 MTV3
23.11.2013 MTV3
30.8.2014 MTV3
11.1.2015 MTV3
22.7.2016 MTV3 536 000[5]
20.6.2018 Sub 124 000[6]
26.12.2018 Sub 178 000[7]
25.6.2019 Sub 121 000[8]
30.6.2019 Sub
10.1.2020 MTV3
1.7.2020 Sub 101 000[9]
3.7.2020 Sub
2.6.2021 Sub
4.8.2022 Sub 126 000[10]
28.8.2022 Sub 145 000[11]
20.8.2023 MTV Sub

Lisäksi elokuva oli tarkoitus esittää MTV3:lla 1. tammikuuta 2005, mutta se jätettiin Intian valtameren maanjäristyksen jälkimainingeissa vietettynä kansallisena surupäivänä pois ja tilalla näytettiin Risto Jarvan Jäniksen vuosi.[12][13]

Arvioita muokkaa

Helsingin Sanomien kriitikon Helena Yläsen mielestä Uuno Epsanjassa oli ”miesmuistiin pitkäveteisin Uuno Turhapuro -elokuva”: ”[Se] ei sisällä yhtään ainoata hölmönhauskaa tuoretta oivallusta, joita sentään heikoimmissakin Turhapuroissa on tähän saakka ollut ainakin yksi, yksi hetki, jonka vuoksi kaikki vaiva ei ole mennyt hukkaan. Teksti on puolihauskaa hölinää. Uunon kekseliäisyys on korkeintaan puolessa niistä ajoista, jolloin hän oli tuore aviomies.” Uuden Suomen Aune Kämäräinen oli samoilla linjoilla: ”Jostakin syystä tämä Turhapuro-elokuva tuntuu tylsemmältä ja itseään toistavammalta kuin pari kolme edellistä. – – – Vitsit ovat vähissä eivätkä vedä vertoja edes Speden TV-shown sketseille. Ihmekojeet ja -laitteet, joista ainakin Turhapuro-elokuvien pääyleisö, 10-vuotiaat lapset, ovat pitäneet, rajoittuvat nyt yhteen kaksisuuntaiseen autoon. Juopon lapsenvahdin Nasse-sedän osuus tuntuu väkisin mukaan ympätyltä ja on sitä paitsi tosi mauton.” Lapin Kansan Kari Kellokumpukaan ei innostunut elokuvasta, mutta arveli, että ”ehkä sen suosio perustuu enemmänkin suomalaisen yhteiskunnan mentaliteettiin, tapaan arvostaa asioita. Luterilaisessa työhullussa Suomessa Uuno antaa meille vapauden olla laiskoja, saamattomia renttuja. Voi kun ei tarvitsisi huolehtia rahasta, voi kun ei tarvitsisi oikoa kravattia, ja mikä pahinta, naapurilla on uusi auto ja peräti sähköhammasharja.”[14]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen sanoo ympäristönvaihdoksen tehneen hyvää Uunolle ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[15]

Lähteet muokkaa

  • Suomen kansallisfilmografia 9, Vuosien 1981–1985 suomalaiset kokoillan elokuvat. Helsinki: Oy Edita Ab, 2000. ISBN 951-37-2677-0.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Kansallisfilmografia 9 s. 476
  2. Kansallisfilmografia 9 s. 474
  3. Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuro Juhlakirja, s. 46. Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8.
  4. Uuno Epsanjassa (Osio "Esitystiedot") Elonet. Viitattu 9.1.2019.
  5. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 29/2016 finnpanel.fi. Viitattu 26.7.2016.
  6. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 25/2018 finnpanel.fi. Viitattu 25.6.2018.
  7. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2018 finnpanel.fi. Viitattu 12.1.2019.
  8. Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. 2.7.2019. Viitattu 18.6.2020.
  9. Finnpanel - TV-mittaritutkimus www.finnpanel.fi. Viitattu 6.7.2020.
  10. Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. Viitattu 29.8.2022.
  11. Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. Viitattu 29.8.2022.
  12. HS Verkkoliite - MTV3 ei lähetä lauantaina mainoksia web.archive.org. 30.12.2004. Viitattu 9.1.2019.
  13. MTV3:lla ei mainoksia 1.1.2005 Mtv3.fi. 31.12.2004. webarchive.org. Viitattu 9.1.2019.
  14. Suomen kansallisfilmografia, osa 9 (vuosien 1981–1985 elokuvat), s. 473–476. Helsinki:Suomen elokuva-arkisto, 2000. ISBN 951-37-2677-0.
  15. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.