Wikipedia

Ursula von der Leyen

saksalainen poliitikko, Euroopan komission puheenjohtaja

Ursula Gertrud von der Leyen (saks. [ˈʊʁzula fɔn dəɐ̯ ˈlaɪən] GT UvdL.ogg kuuntele ääntämys (ohje), o.s. Albrecht; s. 8. lokakuuta 1958 Bryssel, Belgia)[1] on saksalainen kristillisdemokraattinen poliitikko ja Euroopan komission nykyinen puheenjohtaja. Heinäkuussa 2019 Eurooppa-neuvosto päätti ehdottaa von der Leyenia komission johtoon ja Euroopan parlamentti valitsi hänet tehtävään 16. heinäkuuta.[2][3] Von der Leyen kuuluu Maailman talousfoorumin (WEF) hallitukseen[4].

Ursula von der Leyen
Von der Leyen vuonna 2020
Von der Leyen vuonna 2020
Euroopan komission puheenjohtaja
Von der Leyenin komissio
1.12.2019–
Edeltäjä Jean-Claude Juncker
Saksan puolustusministeri
Merkelin III hallitus
17.12.2013–14.3.2018
Merkelin IV hallitus
14.3.2018–17.7.2019
Edeltäjä Thomas de Maizière
Seuraaja Annegret Kramp-Karrenbauer
Saksan työ- ja sosiaaliministeri
Merkelin II hallitus
30.11.2009–17.12.2013
Edeltäjä Franz Josef Jung
Seuraaja Andrea Nahles
Saksan perhe-, vanhus-, nais,- ja nuorisoministeri
Merkelin I hallitus
22.11.2005–27.10.2009
Merkelin II hallitus
27.10.2009–30.11.2009
Edeltäjä Renate Schmidt
Seuraaja Kristina Schröder
Kansanedustaja
27.10.2009–31.7.2019
Ryhmä/puolue CDU/CSU
Vaalipiiri Ala-Saksi (Stadt Hannover II)
Henkilötiedot
Syntynyt8. lokakuuta 1958 (ikä 65)
Belgia Bryssel, Belgia
Kansalaisuus saksalainen
Puoliso Heiko von der Leyen (vih. 1986)
Lapset 7
Tiedot
Puolue Saksan kristillisdemokraattinen unioni
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Opinnot ja työura muokkaa

Von der Leyen syntyi Brysselissä, missä hänen isänsä Ernst Albrecht työskenteli yhtenä Euroopan komission korkeimmista virkamiehistä. Von der Leyen asui 13-vuotiaaksi asti Brysselissä, jolloin perhe muutti Saksan liittotasavaltaan. Vuosina 1977–1980 hän opiskeli taloustiedettä Göttingenin yliopistossa. Von der Leyen joutui viettämään 1978 yli vuoden Lontoossa, kun hänen perheensä oli saanut tietää äärivasemmistolaisen Baader–Meinhof-ryhmän suunnittelevan hänen sieppaamistaan voidaakseen kiristää perheen isää. Von der Leyen oli Scotland Yardin suojeluksessa ja käytti peitenimeä Rose Ladson ja opiskeli vuoden ajan London School of Economicsissa.[5][1]

Palatessaan Saksaan 1979 von der Leyen vaihtoi alaa ja opiskeli lääkäriksi vuosina 1980–1987, minkä jälkeen hän työskenteli Hannoverissa naistenklinikalla kunnes perusti perheen miehensä, professori Heiko von der Leyenin kanssa. Pariskunta meni naimisiin vuonna 1986. Von der Leyen väitteli lääketieteen tohtoriksi 1991.[6] Tämän jälkeen hän keskittyi pitkälti koko 1990-luvun kotiäitinä olemiseen perheen seitsemän lapsen kanssa. Tänä aikana perhe myös vietti neljä vuotta Kalifornian Stanfordissa.[5][1]

Poliittinen ura muokkaa

Von der Leyen liittyi Saksan kristillisdemokraattisen unionin jäseneksi vuonna 1990.[6] Poliittisen uransa von der Leyen aloitti toimimalla Hannoverin alueen paikallispolitiikassa eri tehtävissä vuosina 2001–2004. Hän tuli valituksi Ala-Saksin osavaltioparlamenttiin 2003, mistä hänet nostettiin osavaltion sosiaali-, nais-, perhe-, ja terveysasioista vastaavaksi ministeriksi.[7]

Liittokansleriksi noussut Angela Merkel nimitti von der Leyenin vuonna 2005 liittotasavallan perhe-, vanhus-, nais-, ja nuorisoasioista vastaavaksi ministeriksi. Tämän jälkeen von der Leyen valittiin liittopäivien jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa, minkä jälkeen hän toimi Merkelin hallituksen työvoima- ja sosiaaliministerinä vuoteen 2013 asti.[1][7] Perheministerinä von der Leyen pyrki parantamaan perheille suunnattuja tukia, ja hänen ollessaan ministerinä Saksassa ajettiin muun muassa läpi laki päivähoitotakuusta kaikille yli 1-vuotiaille lapsille sekä palkallinen vanhempainvapaa, joka sisälsi vähintään kahden kuukauden isyysvapaan.[6]

Vuonna 2013 von der Leyenistä tuli Saksan historian ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri. Häntä ja puolustusministeriötä syytettiin mahdollisista sääntöjen vastaisuuksista ministeriön tekemien konsulttisopimusten McKinsey & Companyn ja Accenturen kanssa.[8][7]

Ollessaan ehdokkaana Euroopan komission johtoon von der Leyen julkaisi 24-sivuisen ohjelman "Minun agendani Euroopalle". Ohjelmassaan hän kertoi kannattavansa ilmastoneutraalia maanosaa, naiskiintiöitä yritysten hallituksiin, reilua vähimmäispalkkaa kaikille työntekijöille ja rajavalvonnan kohentamista.[9]

Von der Leyenin lippulaivaprojekti oli vihreä siirtymä. Tämän osana EU kielsi uudet polttomoottoriautot vuodesta 2035 lähtien. Vesitetyssä muodossaankin on ajanut maanviljelijät vaikeuksiin eri maissa. Lisäksi sen sanottiin heikentävän ruokaturvaa. Sen sijaan Von der Leyen on kannattanut susien suojelun löysentämistä, sen jälkeen kun hänen oma rakas Dolly-poninsa jäi suden saaliiksi.[10] Ursula von der Leyen ilmeisesti sopi tekstiviestein Pfizerin toimitusjohtaja Albert Bourlan kanssa huhtikuussa 2021 EU-maiden ostavan 1,1 miljardia annosta BioNTech/Pfizerin COVID-19-rokotteita. Kaupan arvoksi Financial Times arvioi 21,5 miljardia euroa. Toimitusten piti jatkua vuoteen 2023. Kommission mukaan vuoden 2023 aikaisia toimituksia on kuitenkin myöhennetty ja jaettu neljälle vuodelle. Sopimuksen tai viestien olemassaoloa ei ole tunnustettu eivätkä myöskään tilintarkastajat tai Euroopan parlamentin valiokunta ole saaneet tietoja neuvotteluista.[11]

Kritiikki muokkaa

Von der Leyeniä on kuvailtu ihmerouvaksi, joka on liian hyvää ollakseen totta. Saksalainen poliitikko Martin Schulz on kuvaillut von der Leyeniä Saksan hallituksen heikoimmaksi ministeriksi kun hän nousi ministeripaikalta Euroopan unionin johtotehtävään.[12]

Yksityiselämä muokkaa

Von der Leyen meni naimisiin lääkäri Heiko von der Leyenin kanssa vuonna 1986. Parilla on seitsemän lasta, jotka ovat syntyneet vuosina 1987-1999. Von der Leyen asuu Ala-Saksin Burgdorfissa sijaitsevalla maatilalla lähellä Hannoveria.

Von der Leyen on luterilainen.[13]

Saksan lisäksi von der Leyen puhuu englantia ja ranskaa.[14]

Kunnianosoituksia muokkaa

Forbes nimesi von der Leyenin maailman 4. vaikutusvaltaisemmaksi naiseksi vuonna 2020.[18] Samana vuonna hänelle myönnettiin Global Citizen Prize -palkinto.[19]

BBC valitsi von der Leyenin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Häntä ehdotti listalle vuonna 2020 saman kunnian saanut Sanna Marin.[20]

Galleria muokkaa

  •  
    Von der Leyenin sukuvaakuna.
  •  
    CDU:n vaalimainos vuodelta 2005, jossa von der Leyen esiintyy.
  •  
    Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken ja von der Leyen Brysselissä vuonna 2021.
  •  
    Von der Leyenia vastustava mielenosoitus Saksassa vuonna 2009.
  •  
    Suomen pääministeri Sanna Marin ja von der Leyen Helsingissä vuonna 2022.
  •  
    von der Leyen ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan Vilnassa vuonna 2023.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Chronologie Ursula von der Leyenin verkkosivusto. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 11.3.2016. (saksaksi)
  2. ↑ EU:n tärkeimpään johtotehtävään nousee kylmäpäinen ”powerfrau”, joka on ottanut yhteen niin Donald Trumpin kuin Saksan asevoimienkin kanssa Helsingin Sanomat. 2.7.2019. Viitattu 2.7.2019.
  3. ↑ Ursula von der Leyen nousee ensimmäisenä naisena EU-komission johtoon – europarlamentti hyväksyi nimityksen Yle Uutiset. Viitattu 16.7.2019.
  4. ↑ Ursula von der Leyen World Economic Forum. 2024. Viitattu 31.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Controversial at home, lauded abroad: Ursula von der Leyen to head EU Commission 16.7.2019. France24. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Oltermann, Philip: Who is Ursula von der Leyen, the new EU commission president? The Guardian. 16.7.2019. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Who is new EU Commission President Ursula von der Leyen? 17.7.2019. Euronews. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Ovaskainen, Teppo: Euroopan komission johtoon nouseva Ursula von der Leyen saa Saksassa kovaa kritiikkiä: ”Heikoin ministerimme, ilmeisesti se riittää nousuun komission presidentiksi” Talouselämä. 3.7.2019. Viitattu 3.7.2019.
  9. ↑ My agenda for Europe European Parliament. Viitattu 31.1.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Crisp, James: Von der Leyen’s flagship petrol and diesel ban isn’t even backed by her own party The Telegraph. 19.1.2024. Viitattu 31.1.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Pfizer, the EU, and disappearing ink POLITICO. 26.5.2023. Viitattu 31.1.2024. (englanniksi)
  12. ↑ https://www.politico.eu/article/ursula-von-der-leyen-biography-career-inconvenient-truth/
  13. ↑ Kirche und Leben, Münster Germany: Wie christlich ist die EU-Kommission unter Ursula von der Leyen? www.kirche-und-leben.de. 27.11.2019. Viitattu 19.2.2024. (saksaksi)
  14. ↑ Politik: Small Talk auf höchster Ebene Der Tagesspiegel Online. Viitattu 19.2.2024. (saksaksi)
  15. ↑ Germany's defmin to get high Lithuanian state award DELFI. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Coopération militaire Mali-Allemagne : Mme Ursula Von Der Leyen décorée aBamako.com. Viitattu 18.12.2022.
  17. ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №595/2022 Офіс Президента України. 23.8.2022. Viitattu 19.12.2022. (ukrainaksi)
  18. ↑ World's Most Powerful Women Forbes. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Tania Bryer: European Commission's Ursula von der Leyen wins Global Citizen prize after turbulent year CNBC. 21.12.2020. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
  20. ↑ BBC 100 Women 2022: Who is on the list this year? BBC. 6.12.2022. Viitattu 27.4.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
Jean-Claude Juncker 		Euroopan unionin komission puheenjohtaja
1. joulukuuta 2019 – 		Seuraaja:
(nykyinen)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ursula_von_der_Leyen&oldid=22203198”