Uraanilasi

lasia johon on valmistusvaiheessa seostettu alkuaine uraania

Uraanilasi on lasia, johon on valmistusvaiheessa seostettu alkuaine uraania, yleensä oksidin diuranaattimuodossa. Uraanin määrä vaihtelee hivenmääristä noin kahteen prosenttiin lasiesineen painosta; tosin joskus 1900-luvun alussa on valmistettu lasiesineitä, joissa uraania on jopa 25 prosenttia. Uraanilasin väri vaihtelee keltaisesta vihreään, riippuen käytettyjen uraanisuolojen määrästä ja hapetusluvusta. Uraanilasi fluoresoi ultraviolettivalossa.[1]

Vihreää uraanilasia

Uraanilasista tehtiin 1800-luvulta aina 1950-luvulle saakka käyttötavaroita, kuten lasikulhoja, maljakoita, lasipikareita tai kakkualustoja. Uraanilasin käyttö loppui lähes kokonaan kylmän sodan aikana, kun uraanin siviilikäyttöä rajoitettiin voimakkaasti. Uraanilasi on lievästi radioaktiivista, ja tämän voi havaita tarpeeksi herkällä geigermittarilla. Tekniikassa uraanilasia on käytetty erilaisten tyhjiöputkien lasi-metalli-rajapinnan materiaalina.

Uraania on käytetty lasin värjäykseen jonkin verran jo esiteollisena aikana, ennen uraanin tunnistamista alkuaineeksi. Vuodelta 79 jaa., peräisin olevan mosaiikki, joka sisältää 1% uraanioksidia, löytyi roomalaisesta villasta Napolista vuonna 1912. Myös uraanin löytäjä Martin Klaproth teki kokeita lasin värjäämisestä uraanilla.[2]

Suomessa Riihimäen Lasi on valmistanut uraanilasia.[3]

Galleria muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Vaseline and Uranium Glass (ca. 1930s) Viitattu 1.2.2016. (englanniksi)
  2. The Earliest Known Use of a Material Containing Uranium Earle R. Caley Isis Vol. 38, No. 3/4 (Feb., 1948), s. 190-193] (englanniksi)
  3. Chilipartin taimitarha (blogi): Uraanilasi Viitattu 2.1.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uraanilasi.