Unua Libro
Unua Libro (Ensimmäinen kirja) on esperanton historian kuvauksissa vakiintunut nimitys julkaisulle, jossa kieli ensi kertaa kuvattiin.
Kirjanen julkaistiin Varsovassa v. 1887. Se oli merkitty sensuurin hyväksymäksi 21.5. (vanhaa lukua, s.o. 2.6. gregoriaanisen kalenterin mukaan) ja ilmestyi painosta 26. heinäkuuta (gregor.). Saman vuoden loppuun mennessä se ilmestyi vielä puolaksi, ranskaksi ja saksaksi ja uutena painoksena venäjäksi. Vuonna 1888 ilmestyi ”katastrofaalisen huonoksi” kuvattu englanninkielinen versio, jonka seuraavana vuonna korvasi uusi käännös. Vuonna 1888 kirjanen käännettiin myös hepreaksi ja v. 1889 ilmestyi ruotsinkielinen versio.
Julkaisu oli venäjänkielinen vihkonen (44 sivua ja sanastolehti) nimeltään Meždunarodnyi jazyk. Predislovije i polnyi utšebnik. (Kansainvälinen kieli. Esipuhe ja täysi oppikirja), ja sen kirjoittaja esiintyi salanimellä Dr. Esperanto. Nimi "Unua Libro" on tullut käyttöön pitkän nimen lyhyenä vastineena, jonka syntyyn vaikutti epäilemättä saman tekijän vähän myöhemmin julkaisema teos nimeltä Dua Libro de l’ lingvo internacia (Kansainvälisen kielen toinen kirja); sekin sensuurin takia ensin venäjänkielisenä versiona, joka on jäänyt lähes tuntemattomaksi, kun kirja heti sen jälkeen ilmestyi esperantonkielisenä.
Kirjasen tekijä oli oikealta nimeltään L. L. Zamenhof, ja hänen pseudonyymistään (esperantoksi Doktoro Esperanto, ’tohtori toivoja') muodostui vähitellen kielen nimi esperanto.
Venäjänkielinen Unua Libro sisälsi joitakin sanoja, jotka korjattiin myöhemmissä, muunkielisissä painoksissa.
Sisältö muokkaa
- 28-sivuinen esipuhe, jossa ensimmäiset esperantonkieliset tekstit:
- Patro Nia (Isä meidän)
- otteita Raamatusta
- mallikirje
- Mia penso (runo)
- Heinrich Heinen runon käännös
- Ho, mia kor’ (runo)
- kahdeksan pientä korttia, jollaisen allekirjoittamalla lukija lupaa opettelevansa kielen, jos 10 miljoonaa henkilöä tekee saman lupauksen
- 6-sivuinen, kirjaimiston ja 16 sääntöä sisältävä kielioppi
- n. 900 sananjuurta käsittävä sanasto
Aiheesta muualla muokkaa
- Venäjänkielinen 2. painos (1887) skannattuna Itävallan kansalliskirjasto
- Vuoden 1889 englanninkielisen laitoksen teksti
