Wikipedia

Unettomuus

terveysongelma

Unettomuus (lat. insomnia) tarkoittaa kyvyttömyyttä nukkua riittävästi[1], kuten nukahtamisvaikeutta, unessa pysymisen vaikeutta, varhaista heräämistä tai virkistämätöntä unta, joita esiintyy nukkumismahdollisuudesta riippumatta.[2]

Unettomuus
Unettomuutta kuvaava maalaus 1300-luvulta.
Unettomuutta kuvaava maalaus 1300-luvulta.
Luokitus
ICD-10 F51.0-G47.0
ICD-9 307.42-307.41-327.0-780.51- 780.52
MedlinePlus 000805
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Unettomuutta voi tapauksesta riippuen kuvata reaktioksi, oireeksi tai unihäiriöksi[2]. Unettomuus on ihmisen yleisin stressioire[3].

Tilapäinen unettomuus on tavallinen reaktio elämäntilanteen muutoksiin. Unihäiriötasoista unettomuutta kutsutaan unettomuushäiriöksi, jolloin unettomuus on riittävän pitkäkestoista (yli 1-3 kk), ei ole seurausta erilaisista muista altisteista tai sairauksista ja aiheuttaa merkittävää valveenaikaisen toimintakyvyn laskua.[2]

Esiintyvyys muokkaa

Noin 12 % suomalaisista yli 18-vuotiaista kärsi pitkäaikaisesta unettomuudesta (DSM-IV-kriteerit) vuonna 2000.[4] Nuorten unettomuuden vallitsevuus Suomessa oli noin 9-13 % vuosina 2000-2010. Pitkäaikainen unettomuus ilmaantuu vuoden aikana noin 5 %:lle yli 65-vuotiaista. Pitkäaikaisen unettomuuden vallitsevuus on kasvanut viime vuosikymmenien aikana.[2] Runsas 33 % työssäkäyvistä naisista ja runsas 25 % työssäkäyvistä miehistä kärsi vähintään kerran viikossa univaikeuksista vuonna 2003, kun vastaavat luvut olivat vuonna 1977 20 % ja vajaa 20 %.[5] Kela-korvauksia unilääkkeistä (ATC-luokka N05C) sai 282 485 henkilöä Suomessa vuonna 2013.[2] Unilääkkeet ovat yksi maailman käytetyimmistä lääkeryhmistä.[6]

Suomessa esiintyy enemmän unettomuutta ja unilääkkeiden käyttöä kuin muualla Euroopassa.[6][4] Luonnonkansojen jäsenet taas raportoivat eräässä tutkimuksessa hyvin vähän nukahtamisen ja unessa pysymisen vaikeutta verrattuna näiden esiintyvyyteen teollisuusmaissa, mutta unen kesto oli samankaltainen.[7]

Ominaisuudet muokkaa

Laatu muokkaa

Unettomuuteen tai unettomuushäiriön oireisiin voivat kuulua nukahtamisvaikeus, unessa pysymisen vaikeus, varhainen herääminen tai virkistämätön uni nukkumismahdollisuudesta riippumatta.[2] Virkistämätön uni aiheuttaa tunteen, ettei ole nukkunut tarpeeksi, eikä herää virkeänä tai levänneenä, vaikka unen kokonaiskesto näyttää riittävältä. Eri syyt voivat näin aiheuttaa laadultaan erilaista unettomuutta; esimerkiksi rakastumisen, jännittyneisyyden ja ahdistuneisuuden tunteet aiheuttavat enemmän nukahtamisvaikeutta, kun taas masennukseen liittyy varhainen herääminen[8].

Ajallinen kulku muokkaa

Unettomuuden kulku voi sen syistä riippuen vaihdella yksittäisistä satunnaisista öistä hyvin pysyvään ja muuttumattomaan tilaan. Primaarinen unettomuus alkaa yleensä jo lapsuusiässä ja jatkuu muuttumattomana tai voi vaikeutua[8]. Unettomuushäiriön yhtenä kriteerinä pidetään, että unettomuutta on esiintynyt vähintään 3 päivänä viikossa 1 kuukauden ajan (ICD-10-kriteerit). Kroonisessa eli pitkäkestoisessa unettomuushäiriössä oireiden kesto on yli 3 kuukautta. Jos taas alle 1 kuukauden kestänyt unettomuus aiheuttaa merkittävää kärsimystä ja toimintakyvyn laskua ja tämän aiheuttanut stressitekijä on tunnistettavissa, voidaan käyttää termiä akuutti eli äkillinen tilapäinen unettomuus. Lievempää alle 1 kuukauden tunnistettuun stressitekijään liittyvää unettomuutta on kutsuttu tilapäiseksi sopeutumisunettomuudeksi tai tilapäiseksi oireasteiseksi unettomuudeksi. Tilapäisellä unettomuudella on taipumusta lieventyä, kun stressitekijä lievenee, mutta tila voi pitkittyä.[2]

Syyt muokkaa

Unettomuutta kuvataan joskus toiminnalliseksi, elimelliseksi, primaariksi tai idiopaattiseksi. Toiminnallisella unettomuudella tarkoitetaan unettomuutta, joka ei liity niinkään keskushermoston rakenteellisiin piirteisiin, kuten esimerkiksi harvinaiseen elimelliseen unettomuushäiriöön (ICD-10 G47.0), vaan keskushermoston toimintaan, kuten käytökseen ja ympäristötekijöihin. Primaarilla unettomuudella (noin 15 % tapauksista[8]) taas tarkoitetaan unettomuutta, joka ei johdu monista muista sairauksista, mielenterveyden häiriöistä tai altisteista, kuten päihteistä, ahdistuneisuushäiriöstä tai kiputiloista, joissa unettomuus on siis syiden ketjussa sekundaarista eli toissijaista. Jos uni-valverytmin säätely on synnynnäisesti niin puutteellista, että ihminen on kärsinyt jatkuvasta unettomuudesta lapsuudestaan asti suotuisissakin olosuhteissa, voidaan myös puhua idiopaattisesta eli tuntemattomasta sisäsyntyisestä unettomuudesta[8]. Ns. kronobiologisiin unihäiriöihin taas kuuluu esimerkiksi epäsäännöllisiin työaikoihin liittyvä unettomuus, joka on osa vuorotyöunihäiriötä.[2]

Psykososiaaliset tekijät muokkaa

Tyypillisesti pitkäaikaisen toiminnallisen unettomuuden kehitys saa alkunsa jostakin elämäntilanteen muutoksesta, kuten työ-, parisuhde- tai perhetilanteen muutoksesta kuten läheisen menetyksestä. Tämä lisää vireystilaa ja tilapäistä unettomuutta, mikä käynnistää lopulta noidankehän ylivireyden, uneen kohdistuvan huomion, huolehtimisen ja negatiivisen ehdollistumisen sekä unirytmin epäsäännöllistymisen välille. Noidankehän pitkittyminen aiheuttaa lopulta uni-valverytmin säätelyjärjestelmän häiriön ja unettomuushäiriön. Persoonallisuudelle ominainen tapa tulkita elämäntilanteen muutoksia vaikuttaa taustalla tämän noidankehän pitkittymisen riskiin.[2] Unettomuus lisää stressiä, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

 
Vincent van Goghin Noon – Rest from Work (1890)

Työhön liittyviin syihin kuuluvat muun muassa vuorotyö, yötyö, epäsäännölliset työajat, ylityö ja liiallinen työhön sidottu aika sekä johtamisen epäoikeudenmukaisuudet ja muut työn stressitekijät[2].

Tavallisia syitä on myös epäsäännölliset elämäntavat ja rituaalien puute, puutteellinen päiväaktiviteetti ja virikkeettömyys, liian myöhäinen yliaktiivisuus, kuten tietotekniikan ja median käyttö ja myöhäinen huolien käsittely, myöhäinen piristeiden käyttö, myöhäiset raskaat ateriat sekä liian pitkät yö- ja päiväunet. Tunteet, kuten stressi, matala mieliala ja ahdistuneisuus lisäävät unettomuutta.[2] Myös liian raskas fyysinen rasitus (ylikunto) voi aiheuttaa ylivireyttä.

Biologiset tekijät muokkaa

  • Ylivireys[2]
  • Ikä: Unettomuuden esiintyvyyden kasvu iän myötä näyttää liittyvän lähinnä unettomuutta aiheuttavien sairauksien esiintyvyyden kasvuun, mutta vanhenemismuutoksena myös syvä uni ja vilkeuni vähenevät, yöheräily lisääntyy ja vuorokausirytmit (lämpötila, hormonit ja vireys) muuttuvat aamutyyppiseksi. Nuorille tyypillisiä ovat murrosiän kehityksen aiheuttama viivästynyt unijakso, toiminnallinen psykofysiologinen unettomuus ja psykiatrisiin häiriöihin liittyvä unettomuus.[2] Pitkäaikainen unettomuus alkaa usein jo murrosiässä[6].
  • Sukupuoli: Unettomuuden esiintyvyys on naisilla korkeampi kaikissa ikäluokissa (noin 1.5-2-kertainen)[2][9].
  • Geneettiset tekijät: Noin 33 %:lla pitkäaikaista unettomuutta kokevista on myös lähisuvussa samankaltaista unettomuutta[2].
  • Aamu-iltatyyppisyys (aamu- ja iltavirkkuus) ja herkkäunisuus[2]
  • Raskaus: Unen laatu heikkenee 1. raskauskolmannesta lähtien ja unenaikaiset liike- ja hengityshäiriöt yleistyvät.[2]
  • Aivojen harmaa aine: Otsalohkon harmaan aivoaineen pienen määrän on todettu olevan voimakkaasti yhteydessä vaikean unettomuuden kanssa ja on todennäköistä, että aivoaineen kato aiheuttaa unettomuutta eikä toisin päin. Aivojen harmaata ainetta voivat vähentää muun muassa päihteiden käyttö, traumaattiset lapsuuden kokemukset, lihavuus ja ykköstyypin diabetes.[10] Myös masennusta[11], skitsofreniaalähde?, Alzheimerin tautia[10], MS-tautia[12] ja ME-tautia[13] sairastavilla tavataan harmaan aivoaineen katoa.

Fysikaaliset ja kemialliset tekijät muokkaa

Lääketieteelliset tekijät muokkaa

Vaikutukset muokkaa

Unen tehtäviin kuuluu ainakin ylläpitää aivojen aineenvaihduntaa varastoimalla energiaa ja poistamalla valveen aikana kerääntyneitä aineita sekä muovata hermosolukkoa (muisti ja oppiminen) ja säädellä immuunijärjestelmän tasapainoa[2].

 
Yhdysvaltain hallituksen levittämä juliste toisen maailmansodan ajalta.

Unettomuushäiriöstä tai primaarista unettomuudesta (eli ei muun sairauden aiheuttamasta) kärsivä ei yleensä pysty nukkumaan päiväunia, mutta sekundaarisesta kärsivä pystyy. Pitkäaikainen unettomuus heikentää tapahtuma- ja työmuistia, ongelmanratkaisukykyä, tarkkaavaisuutta, keskittymiskykyä ja lisää ärtyisyyttä, uupumusta, virhealttiutta, onnettomuuksia ja kaatumisia.[2] Unettomuuden lisäksi sen hoidossa käytettävät hypnoottiset ja sedatiiviset lääkkeet vaikuttavat kognitioon ja liikenneonnettomuusriskiin[14]. Unettomuus aiheuttaa myös tinnitusta ja oppimisvaikeuksia ja on yhteydessä huonontuneeseen elämänlaatuun ja sosiaalisiin suhteisiin.[18] Pitkään jatkuneen unettomuuden on todettu muuttavan DNA:n metylaatiota, erityisesti hermoston toimintaan ja kehitykseen yhdistetyllä geenipolulla.[19]

Pitkäaikainen unettomuus näyttää lisäävän joidenkin mielenterveyden häiriöiden (ainakin depressio ja itsetuhoisuus), päihdehäiriöiden ja somaattisten sairauksien (ainakin tyypin 2 diabetes, sepelvaltimotauti, eteisvärinä, infektiot ja pitkäaikaiset kiputilat) sekä kuoleman riskiä eri väestöissä.[2]

Unihäiriöiden ja psyykkisten oireiden välinen yhteys on kaksisuuntainen: psyykkisiin häiriöihin liittyy usein muutoksia unen määrässä ja laadussa, mutta myös liian lyhyt tai huono yöuni ja unettomuus voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Puuttumalla aktiivisesti lasten unettomuuteen voidaan todennäköisesti vähentää monien lasten psyykkisiä oireita merkittävästi.[20]

Ehkäisy muokkaa

  • Yleisterveyden edistäminen ja sairauksien hoito[2]
  • Ravitsemus: Ravitsemussuosituksen noudattaminen sekä lounasaikainen nopeiden väsyttävien hiilihydraattien ja myöhäisen raskaan aterian välttäminen. Tietämys ravintolisien vaikutuksista on vähäistä tai ristiriitaista.[2]
  • Liikunta: Kohtuullinen liikunta nopeuttaa nukahtamista, lisää syvää unta, parantaa unen laatua ja voi ehkäistä unihäiriöitä. Vastoin aiempaa käsitystä myös myöhäinen raskas liikunta voi edistää unta tai olla vaikutukseltaan neutraali.[2]
  • Nautintoaineiden kohtuukäyttö: Vähäinenkin piristeiden käyttö voi alttiilla heikentää unta, jolloin käyttö voi olla edullista ainakin rajoittaa aamupäivään.[2]
  • Työ-leposuhteen parantaminen ja työaikajärjestelyt[2]
  • Päiväaikainen ongelmien käsittely[2]
  • Säännöllinen nukkumisaika[2]
  • Sosiaaliset suhteet, mukaan lukien riittävä perhe- ja ystäväaika[2]
  • Harrastukset[2]
  • Rentoutuminen[2]
  • Tarpeettoman unilääkehoidon välttäminen[2]

Diagnostiikka muokkaa

Strategia muokkaa

Unettomuuden ja unettomuushäiriön tunnistaminen ja varmistaminen perustuvat potilaan uni-valverytmin kartoittamiseen haastattelun, kyselylomakkeiden ja unipäiväkirjan avulla. Unihäiriön epäily herää, jos potilas haastatellen kärsii vähintään kolmena päivänä viikossa nukahtamisvaikeuksista, häiriintyneestä yöunesta tai päiväväsymyksestä tai oireisto on huonontanut päiväaikaista toimintakykyä. Kliinistä statustutkimusta ja laboratoriotutkimuksia tarvitaan lähinnä unettomuuden lukuisten eri sekundaaristen syiden poissulkemisessa. Epäselvissä, vaikeissa ja pitkittyneissä tapauksissa voidaan hyötyä unilääketieteen tai erikoissairaanhoidon diagnostiikasta, mutta muuten diagnostiikka onnistuu perusterveydenhuollossa.[2]

Kliiniset tutkimukset muokkaa

Kyselylomakkeisiin kuuluu esimerkiksi pohjoismainen unikysely BNSQ ja unettomuuden vaikeusasteen arviointiasteikko ISI (engl. Insomnia Severity Index). Toimintakykyä voidaan arvioida tarkemmin esim. SOFAS-kyselyn ja elämänlaatua WHO-5-kyselyn avulla. Vähintään viikon kestoisen unipäiväkirjan avulla nukkumisesta saadaan muistiin perustuvaa käsitystä täsmällisempi kuva. Kliinisessä tutkimuksessa arvioidaan vähintään uniapnean tunnistamiseksi ylähengitystiet (esim. Mallampati-luokitus), paino, pituus, vyötärönympärys ja leuanalusrasva.[2]

Fysiologiset tutkimukset muokkaa

Pitkäkestoinen aktigrafiarekisteröinti liikeanturilla voi auttaa unen määrän ja laadun arvioinnissa tai vuorokausirytmin häiriön epäilyn jatkoselvittelyssä. Muihin mahdollisiin tutkimuksiin kuuluvat esimerkiksi laaja unipolygrafia unilaboratoriossa, melatoniinieritystutkimus, toistuvat kehonlämpömittaukset, sydämen sykevaihtelun seuranta, jatkuva verenpaineen mittaus ja lääkeainepitoisuuksien mittaukset.[2]

Hoito muokkaa

Strategia muokkaa

Hyvässä hoitosuhteessa tapahtuva seuranta on unettomuuden hoidon lähtökohta. Kognitiivis-behavioraalinen eli tiedonkäsittely- ja käytösmalleihin kohdistuva hoito sekä liikuntaharjoittelu ja kirkasvalohoito ovat ensisijaisia hoitovaihtoehtoja. Lääkehoitoa suositellaan käytettäväksi pääosin tilapäisesti, kun lääkkeetön hoito ei ole riittävää.[2]

Unettomuuden hoito ei pääsääntöisesti vaadi erikoissairaanhoitoa, mutta kuuluu kaikille terveydenhuollon tasoille; unettomuus on yleistä sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Unenaikaisen hengityshäiriön epäilyssä voidaan tarvita keuhkosairauksien tai korva-, nenä- ja kurkkutautien konsultaatiota, unenaikaisen liikehäiriön epäilyssä neurologian konsultaatiota, mielenterveyden häiriöissä psykiatriaa ja lasten ja nuorten tapauksissa lastenneurologiaa tai lasten- tai nuorisopsykiatriaa. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvä unettomuus voi myös usein vaatia mainittujen erikoisalojen osaamista. Raskauteen, imetykseen, kuukautisiin ja vaihdevuosiin liittyvässä unettomuudessa raskausneuvolan tai gynekologin osallisuus voi olla hyödyksi. Tarvittaessa käytössä ovat myös unilääketieteen ja yksityisten uniklinikkojen erityisasiantuntijat.[2]

Kognitiivis-behavioraalinen hoito muokkaa

Kognitiivis-behavioraalisia eli tiedonkäsittely- ja käytösmalleihin kohdistuvia menetelmiä pidetään pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa ensisijaisina, koska ne vaikuttavat yleensä unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin ja vaikutus säilyy hoidon lopettamisen jälkeenkin (eräissä ohjelmissa ainakin 12 kk[2]). Lääkkeettömän hoidon avulla vältetään myös lääkkeiden haittavaikutukset, kuten sivuvaikutukset ja lääkeriippuvuus.[8] Unettomuuden varsinaisen kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian suhteen ongelmana voi olla, että unettomuuden hoitoon pätevöityneitä terapeutteja on riittämättömästi ja terapia on kallista, kuten Suomessa[6].

Psykososiaalinen tuki ja neuvonta ovat keskeinen osa kaikkea unettomuuden hoitoa. Erityisesti tunnetun stressitekijän aiheuttaman tilapäisen sopeutumisunettomuuden hallinnassa ensisijaista on luoda turvaa ja antaa tietoa, sillä reaktio on hyvin tavallinen, satunnaiseen unettomuuteen voi sopeutua, eikä tällä ole taipumusta pitkittyä. Muihin kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin kuuluvat unirytmin säännöllistäminen, häiritsevien ärsykkeiden vähentäminen, unen rajoittaminen, unihygienian parantaminen, vuoderajoitukset, rentoutusmenetelmät, psykoterapia, paradoksaaliset tehtävät, oppimiseen perustuva uudelleenjäsentely sekä unesta huolehtimisen ja yliyrittämisen muokkaaminen.[2][21]

Vuoderajoituksiin kuuluvat esimerkiksi ns. uniärsykkeiden hallinta, jossa maksimaaliseksi nukahtamisyrityksen kestoksi vuoteessa sallitaan 15 minuuttia, sekä ns. vuoteessa olon rajoittaminen, jossa vuodetta ei käytetä muuhun kuin nukkumiseen ja rakasteluun. Rentoutusmenetelmiin kuuluvat muun muassa progressiivinen lihasrentoutus, meditaatio, autogeeninen rentoutus (itsesuggestio) ja hypnoosi.[2] Kognitiivis-behavioraalisessa psykoterapiassa tutkitaan potilaan mielen toimintamallien ja niistä johtuvan toimintatavan vaikutusta unettomuuteen sekä sitä, mitä terapian myötä tulevat muutokset kokemisen tavassa ja käyttäytymisessä vaikuttavat hyvinvointiin. Terapiassa pyritään löytämään ja katkaisemaan ne mekanismit, jotka ylläpitävät juuri kyseisen potilaan unettomuuden noidankehää. Hoito tapahtuu yleisimmin 5–8 hengen ryhmissä ja tapaamiskertoja on 4–8.[8]

Noin 50 % pitkäaikaisesti unettomista saavuttaa kliinisesti merkitsevän hoitotuloksen kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian avulla, osa jatkaen samalla unilääkkeiden käyttöä, ja noin 33 %:lla uni palautuu hyväksi.[8] Hoitovaste on paras silloin, kun unettomuus johtuu ahdistuneisuudesta tai masennuksesta[8]. Kognitiivis-behavioraalinen terapia ei nopeuta nukahtamista, mutta voi vähentää yöheräilyä. Rentoutusterapia voi pienentää nukahtamisviivettä.[21] Hyviä tuloksia on saatu myös vanhempien ja nuoren opastuksesta säännöllisten nukkumaanmenoaikojen noudattamiseen[22].

Työterveyshuolto muokkaa

Yötyötä tekeville tehdään työhönsijoitustarkastuksia työhön tullessa ja määräväliajoin. Työterveyshuolto edistää työpaikkojen terveellisyyttä työnantajien ja esimiesten neuvonnan ja työpaikkaselvitysten avulla. Työaikojen kuormittavuutta voivat vähentää esimerkiksi eteenpäin kiertävät vuorotyöjärjestelmät, maksimityöajan rajoittaminen (esim. alle 55 tuntia viikossa ja alle 16 tuntia kerrallaan), työntekijän vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, yövuoroon sijoitetut unitauot ja ennen klo 5:ttä alkavien työvuorojen välttäminen.[2]

Lääkehoito muokkaa

Unettomuuden lääkehoidon vaihtoehtoina on pääsääntöisesti tilapäisesti käyttää melatoniinia, pientä määrää bentsodiatsepiinia (esim. tematsepaami) tai niiden kaltaista ns. Z-lääkettä (esim. tsolpideemi), sedatiivista masennuslääkettä (esim. doksepiini) tai H1-antihistamiinia (esim. hydroksitsiini). Psykoosilääkettä eli neuroleptiä (esim. ketiapiini) voidaan käyttää unettomuuden hoidossa lähinnä niiden virallisten käyttöaiheiden yhteydessä (esim. psykoosit ja kaksisuuntainen mielialahäiriö).[2]

On huomattavaa, että unilääke-termillä tarkoitetaan tyypillisesti vain tiettyjä bentsodiatsepiinijohdoksia, vaikka ATC-luokituksen unilääkeluokkaan (N05C) kuuluu näiden lisäksi melatoniini, rohtovirmajuuri ja deksmedetomidiini, ja unen lääkehoidossa voidaan käyttää monia muita lääkkeitä.

Lapsilla ja nuorilla pyritään ensisijaisesti lääkkeettömään hoitoon ja raskaana oleville ja imettäville ei suositella ollenkaan unilääkehoitoa.[2] Jos uni- tai mielialalääkkeitä käytetään säännöllisesti raskauden aikana, on vaarana, että vastasyntyneellä ilmenee voimakkaita vieroitusoireita[23].

Tavallisimpiin lääkehoitoihin kuuluvat tarkemmin seuraavat:

  • Melatoniini samaan aikaan klo 18-23 annoksella 0,5-6,0 mg on hyödyllinen aikaerosta johtuvan unettomuuden, viivästyneen unijakson ja pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa[2]. Melatoniinin teho kuitenkin katoaa pitkäaikaiskäytössä; pitkävaikutteinen melatoniini nopeuttaa nukahtamista kolmen kuukauden käytön jälkeen enää 10 prosentilla tutkittavista, ja kuuden kuukauden kuluttua kukaan ei enää hyödy melatoniinilisästä.[24] Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa melatoniini nopeutti lasten, joilla oli unettomuutta ja Aspergerin oireyhtymä, nukahtamista keskimäärin 18 minuutilla, mutta lisäsi unen katkonaisuutta, ja tuloksissa oli hyvin paljon yksilöllistä vaihtelua.[25][26]
  • Bentsodiatsepiinit: Keskipitkävaikutteinen bentsodiatsepiini (ensisijaisesti tematsepaami) tai Z-lääke (ensisijaisesti tsolpideemi) voi olla hyödyllinen käytettynä parina iltana alle 2 viikon ajan ja aloitettuna pienellä annoksella, kun potilaalla on tilapäinen vaikea unettomuus ja lääkkeettömät hoidot ovat riittämättömiä. Bentsodiatsepiinien haitat saattavat kuitenkin olla hyötyjä suuremmat aikuisten pitkäaikaista unettomuutta hoidettaessa. Z-lääkkeiden haittaprofiili vastaa pääosin bentsodiatsepiinien haittoja. Pidempiaikainen bentsodiatsepiinin tai Z-lääkkeen käyttö voi olla hyödyllistä harvoissa tapauksissa alle 60-vuotiailla vaikean ahdistuneisuushäiriön yhteydessä tai keskushermostoperäisessä idiopaattisessa unettomuudessa. Käyttö lopetetaan hitaasti annosta vähentäen viikkojen tai tarvittaessa kuukausienkin aikana.[2] Muita bentsodiatsepiinejä ovat esimerkiksi diatsepaami, klooridiatsepoksidi, midatsolaami, tematsepaami, triatsolaami ja oksatsepaami, ja muita Z-lääkkeitä tsaleploni ja tsopikloni.
  • Antihistamiinit: Hydroksitsiinin ja doksylamiinin hyötyvaikutuksista unettomuuteen on niukasti tutkimusnäyttöä, mutta antikolinergisia, sedatiivisia ja dopamiiniantagonismiin perustuvia haittavaikutuksia ainakin pitkäaikaiskäytössä esiintyy. Hydroksitsiini on vaihtoehto tilapäiseen käyttöön varsinkin, jos potilaalla on allergiaa. Erityisesti doksylamiinia käytetään korkeintaan 2-7 päivän ajan, missä se lienee varsin turvallista.[2]
  • Sedatiiviset masennuslääkkeet: Pieniannoksinen doksepiini (1-6 mg), trimipramiini, mirtatsapiini (3,75-7,5 mg) ja tratsodoni ovat ilmeisesti hyödyllisiä primaarin ja pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa, jolloin vaikutus välittyy pääosin histamiini-1-reseptoreiden kautta. Doksepiinin hyötyvaikutus saattaa olla parempi yöheräilyyn kuin nukahtamisvaikeuteen. Pieniä annoksia saa apteekin erikseen valmistelevana ex tempore -valmisteena.[2] Myös masennuslääkkeisiin liittyy sivu- ja vieroitusoireiden ja riippuvuuden riski.[27][28].

Tiettyjen unettomuutta aiheuttavien tilojen lääkehoitoon kuuluvat esimerkiksi seuraavat:

  • Rauta: Levottomien jalkojen aiheuttamassa nukahtamisvaikeudessa mahdollinen kudosraudan puute korjataan rautalääkkeellä[14].

Seuraavia lääkeaineita on taas historiassa, tutkimuksissa tai harvinaisemmissa tapauksissa käytetty unettomuuden hoidossa:

Muut hoidot muokkaa

Unettomuutta on hoidettu myös ääniterapialaitteiden avulla. Eräässä tutkimuksessa ääniterapialaitteet toimivat unettomuuden hoidossa lähes yhtä hyvin kuin reseptilääkkeet.[30]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Matti Huttunen: Unettomuus Terveyskirjasto. 2018. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 14.12.2020.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 18.19.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  3. ↑ “Pitkittynyt stressi tuhoaa aivoja” – Tutkija Katri Saarikivi kertoo, miten erotat harmittoman stressin haitallisesta yle.fi. Viitattu 12.9.2020.
  4. ↑ a b Ohayon, M.M. and Partinen, M. (2002), Insomnia and global sleep dissatisfaction in Finland. Journal of Sleep Research, 11: 339-346. doi:10.1046/j.1365-2869.2002.00317.x
  5. ↑ Miksi masennus vie eläkkeelle? Eläketurvakeskuksen raportteja 2007:1. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129421/Miksimasennusvieelakkeelle.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  6. ↑ a b c d Satu Kaaria: Unettomuus ei aina ole korvien välissä. Helsingin Sanomat 11.1.2010, D1.
  7. ↑ Yetish, Gandhi, et al. "Natural sleep and its seasonal variations in three pre-industrial societies." Current Biology 25.21 (2015): 2862-2868.
  8. ↑ a b c d e f g h Soili Kajaste: Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito. Lääkärilehti 2005;60(22):2453-2457
  9. ↑ a b c d Singareddy R, Vgontzas AN, Fernandez-Mendoza J ym. Risk factors for incident chronic insomnia: a general population prospective study. Sleep Med 2012;13:346–53. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3319648/
  10. ↑ a b Tiina Lautala: Unettomuus on yhteydessä harmaan aineen vähenemiseen. 29.1.2010. http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/unettomuus-on-yhteydessa-harmaan-aineen-vahenemiseen/
  11. ↑ Masennuksesta toipuminen ja masennushoidot muokkaavat aivojen rakennetta laakarilehti.fi. 6.5.2022. Lääkärilehti. Viitattu 3.12.2023.
  12. ↑ MS and Dementia Risk. http://ms.newlifeoutlook.com/ms-and-dementia-risk/2/
  13. ↑ Le-wei Tang, Hui Zheng, Liang Chen, Si-yuan Zhou, Wen-jing Huang, Ying Li, and Xi Wu. Review Article: Gray Matter Volumes in Patients with Chronic Fatigue Syndrome. https://www.hindawi.com/journals/ecam/2015/380615/
  14. ↑ a b c Käypähoito.fi
  15. ↑ Meyer, F. P. ym.: Time course of inhibition of caffeine elimination in response to the oral depot contraceptive agent Deposiston. Hormonal contraceptives and caffeine elimination. Zentralbl Gynakol, 1991, 113. vsk, nro 6, s. 297–302. (englanniksi)
  16. ↑ Kristiaan B. Van der Heijden, Marcel G. Smits, Eus J.W. Van Someren & W. Boudewijn Gunning (2005) Idiopathic Chronic Sleep Onset Insomnia in Attention‐Deficit/Hyperactivity Disorder: A Circadian Rhythm Sleep Disorder, Chronobiology International, 22:3, 559-570, DOI: 10.1081/CBI-200062410
  17. ↑ Soili Kajaste: Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito. Lääkärilehti 2005;60(22):2453-2457
  18. ↑ Hyvinvointi, Mtv3
  19. ↑ Aivot kärsivät unettomuudesta pahemmin kuin on luultu, paljastaa suomalaistutkimus. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005991960.html
  20. ↑ Paavonen, J., Stenberg T. ym. (2008) Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen Lääkärilehti no 15. vsk 63
  21. ↑ a b Aikuisten kroonisen unettomuuden ilmeneminen ja hoito. Tiivistelmä tutkimusraportista[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Gangwisch, J. E.; Babiss, L. A.; Malaspina, D. ym. Earlier parental set bedtimes as a protective factor against depression and suicidal ideation. SLEEP 2010;33(1):97–106.
  23. ↑ Heli Malm, Kirsi Vähäkangas, Anna-Liisa Enkovaara ym. (2008). Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana. laakelaitos.fi.[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Circadin valmisteyhteenveto. Euroopan lääkeviraston lääkevalmistekomitea. http://www.ema.europa.eu/docs/fi_FI/document_library/EPAR_-_Product_Information/human/000695/WC500026811.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ E. Juulia Paavonen, Taina Nieminen-von Wendt, Raija Vanhala, Eeva T. Aronen, Lennart von Wendt. Effectiveness of Melatonin in the Treatment of Sleep Disturbances in Children with Asperger Disorder. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology. March 2003, 13(1): 83–95. http://www.liebertonline.com/doi/abs/10.1089%2F104454603321666225
  26. ↑ Paavonen Juulia (2004) Sleep disturbances and psychiatric symptoms in school-aged children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/paavonen/sleepdis.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
  28. ↑ Dependence on Antidepressants & Halting SSRIs. Dr David Healy
  29. ↑ Reijo Laatikainen: Ravinto ja uni. Uniuutiset-lehti 2/2016, sivu 37. http://www.uniliitto.fi/fi/UNIUUTISET.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Consumerreports.org (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Pihl, Susan & Aronen, Anna-Mari: Unentaidot. Löydä uni ilman lääkkeitä (Onni-sarja). Duodecim, 2020. ISBN 9789523600171.
  • Dyregrov, Atle: Hyvän unen opas. (Den lille søvnboken: håndbok for folk som vil sove bedre, 2001.) Suomennos: Salla Korpela. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-872-7.
  • Partinen, Markku & Huovinen, Maarit: Terve uni. Miten voit -sarja. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31215-5.
  • Kajaste, Soili & Markkula, Juha: Hyvää yötä. Apua univaikeuksiin. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-144-4.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unettomuus.


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Unettomuus&oldid=22259985”