Musta kivi (novelli)
Musta kivi on teksasilaisen pulp-kirjailija Robert E. Howardin kosminen kauhunovelli, joka julkaistiin Weird Talesin marraskuun 1931 numerossa. Suomennos ilmestyi antologiassa Musta kivi vuonna 1995.
| Musta kivi | |
|---|---|
| The Black Stone | |
 Weird Talesissa julkaistun novellin ensiaukeama. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Robert E. Howard |
| Kuvittaja | Joseph Doolin |
| Kieli | englanti |
| Genre | kauhu, Cthulhu-tarusto |
| Julkaistu | Weird Tales, marraskuu 1931 |
| Ulkoasu | pulp-lehti |
| Sivumäärä | 12 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | Musta kivi, 1995 |
| Ulkoasu | taskukirja, antologia |
| Sivumäärä | 19 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juoni muokkaa
Kertomus alkaa kuvauksella edesmenneen saksalaisen okkultistin Friedrich Wilhelm von Junztin elämästä ja tämän salaopillisesta kirjasta Vaietut kultit. Nimetön minäkertoja kiinnostuu Junztin mainitsemasta mustasta monoliitista, joka kohoaa Unkarin vuorilla. Samaisen monoliitin näki myös maineikas runoilija Justin Geoffrey, joka kirjoitti sen innoittamana suurteoksensa Monoliitin kansa ja kuoli myöhemmin mielisairaalassa.
Kertoja matkustaa Unkarin syrjäseuduilla sijaitsevaan kylään nimeltä Stregoicavar (’Noitakaupunki’) ja tutustuu mustan kiven historiaan tarkemmin. Kerrotaan, että jokainen sen läheisyydessä nukkuva kärsii lopun elämäänsä kauheista painajaisista. Ne, jotka vierailevat mustan kiven läheisyydessä kesän lyhimpänä yönä tulevat hulluiksi ja kuolevat. Kyläläiset pelkäävät ja vihaavat mustaa kiveä, mutta tuhoamisyritykset ovat epäonnistuneet.
Kylän lähellä käytiin vuonna 1526 suuri taistelu Suleiman II Suuren joukkojen ja kreivi Boris Vladinoffin välillä. Turkkilaisosaston päällikkö Selim Bahadur, maineikas oppinut ja historioitsija, sai taistelussa surmansa ja kreivi otti itselleen Selimin hallussa olleen lakatun rasian. Perimätieto ei kerro rasian sisällöstä, mutta kreivi piti sitä kovin pelottavana. Pian taistelun jälkeen kreivi sai surmansa tykistötulessa, ja hänen ruumiinsa lepää yhä luhistuneen linnoituksen raunioiden alla.
Stregoicavarin koulun opettaja kertoo, että kylän alkuperäinen nimi oli Xuthltan ja sen asukkaat toimittivat mustan kiven äärellä pakanallisia menojaan. He kuuluivat tuntemattomaan rotuun ja ryöstelivät unkarilaisten kyliä siepaten naisia ja lapsia. Opettaja arvelee, etteivät xuthltanilaiset itse rakentaneet kiveä vaan se on vielä paljon vanhempi. Turkkilaiset surmasivat kaikki Xuthltanin pakanat vuoden 1526 valloitusretken aikana.
Kesäpäivänseisauksen lähestyessä kertoja päättää itse vierailla mustan kiven luona. Se on kahdeksankulmainen, korkeudeltaan noin viisi ja halkaisijaltaan puoli metriä, ja sitä peittävät merkilliset kaiverrukset. Kertoja nukahtaa ennen puolta yötä mutta havahtuu kiven ympärillä tanssivien ja messuavien ihmisten meteliin. Palvontamenoja johtaa suden päästä tehtyyn naamioon pukeutunut miespappi, joka murskaa kiveä vasten pikkuvauvan pään. Kiven laelle ilmestyy sammakkomainen hirviö, jonka edessä alaston nainen alkaa tanssia ekstaattisesti susipapin ruoskiessa samalla ruoskiessa naista.
Kertoja ei kykene liikkumaan ja lopulta pyörtyy. Myöhemmin hän havahtuu ja järkeilee näkynsä olleen unta, mutta epäilykset kalvavat häntä. Hän päättää saada asiasta varmuuden ja käy kaivamassa kreivi Boris Vladinoffin ruumiin esiin raunioista. Ruumiin viereltä hän löytää Selim Bahadurin rasian ja sen sisältä Selimin omakätisen kirjoituksen Xuthltanista ja mustasta kivestä. Turkkilaiset valloittivat kylän ja tappoivat inhon vallassa kaikki sen asukkaat. Luolasta he löysivät hirviön, joka surmasi monta turkkilaista ennen kuin se lopulta saatiin hengiltä Muhammedin siunaamilla aseilla. Rasiasta löytyy myös kultainen veistos, joka esittää unessa ilmestynyttä hirviötä.
Kertoja tajuaa, ettei hänen näkynsä ollutkaan uni, vaan hän näki haamujen palvovan haamua. Hän heittää Selimin rasiasta löytyneen jumalankuvan ja paperin jokeen. Hän ei kuitenkaan saa rauhaa, sillä vaikka mustan kiven kansa on tuhoutunut, Vaietuissa kulteissa kerrotaan myös monista muista irvokkaista ja yliluonnollisista asioista. ”Ihminen ei ole aina ollut maailman valtias — ja onko hän sitä tänäänkään? Mitkä nimettömät varjot mahtavat juuri tälläkin hetkellä vaania maapallon pimeimmissä kolkissa?”
Kirjoittaminen ja julkaisu muokkaa
Robert E. Howard aloitti kirjeenvaihdon H. P. Lovecraftin kanssa vuonna 1930 ja kirjoitti ”Mustan kiven” pian sen jälkeen.[1] Vuoden loppuun mennessä hän oli jo saanut sen myytyä pulp-lehti Weird Talesille.[2] Novelli ilmestyi marraskuun 1931 numerossa.[3]
”Mustassa kivessä” on monia Howardille ominaisia teemoja: vuosituhansien halki periytyvät ”rotumuistot” (engl. racial memories), unohdetut kansat ja ihmisrodut sekä sivistyneen ihmisen taantuminen barbarismiin. Howard esittelee myös käsitystään siitä, kuinka kansanperinne syntyy ja muuttuu ajan myötä.[2] Cthulhu-tarustolle tyypillisiä aineksia ovat kuvitteellisen kirjallisuuden pikkutarkka kuvailu sekä oppinut päähenkilö, jonka ainoa motivaatio on tiedonjano, ja joka joutuu katumaan uteliaisuuttaan.[4] Novellissa on vaikutteita myös Arthur Machenilta.[2]
Vastaanotto muokkaa
Elämäkerturi Mark Finnin mukaan ”Musta kivi” on Howardin Lovecraft-pastisseista paras ja hänen asemansa Cthulhu-kirjallisuuden klassikoiden joukossa perustuu tähän tarinaan. Finnin mielestä Howard ja Clark Ashton Smith olivat varhaisten Cthulhu-kirjailijoiden joukossa poikkeuksia, sillä he eivät toistaneet Lovecraftin tarinoiden kaavaa sellaisenaan vaan tulkitsivat tämän luomaa mytologiaa omiin tyyleihinsä ja teemoihinsa sopivaksi. Finn pitää ”Mustan kiven” pitkää unikohtausta kerronnallisesti onnistuneena ratkaisuna, sillä näin päähenkilö voi todistaa hirvittäviä kauhuja ilman, että kertojan toimettomuutta tarvitsee selittää kauhusta kangistumisella tai vastaavilla väkinäisillä juonenkäänteillä. Tapahtumien pelottavuutta ei tarpeettomasti korosteta, ja vasta aivan kertomuksen lopussa kertoja yhdistää salaperäiset tapahtumat ja johtolangat toisiinsa paljastaen kammottavan totuuden.[2]
Howardin koottujen teosten toimittaja Rusty Burke kirjoittaa ”Mustan kiven” olevan ”monien mielestä paras muun kuin Lovecraftin kirjoittama Cthulhu-kertomus”.[5]
Tor.com-verkkosivustolla julkaistussa arvostelussa Ruthanna Emrys ja Anne M. Pillsworth näkevät kertomuksessa hienovaraista parodiaa Lovecraftin tuotantoa kohtaan mutta pitävät sitä myös aidosti pelottavana. He kehuvat varsinkin pakanoiden sadistista ja eroottissävytteistä ihmisuhriseremoniaa, jonka todistaja kätevästi pyörtyy juuri kun kohtaus kävisi niin rohkeaksi, ettei se enää läpäisisi sensuuria. Kiinnostavana yksityiskohtana Emrys ja Pillsworth pitävät muslimien nostamista kertomuksen sankareiksi, kun taas kristityt kyyristelevät peloissaan ja antavat pakanoiden ryöstellä lapsiaan.[4]
Lähteet muokkaa
- Weird Tales, Nov. 1931, 18. vsk, nro 4. Indianapolis, Ind.: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
- The Horror Stories of Robert E. Howard. Toim. Rusty Burke. New York: Ballantine Books, 2008. ISBN 978-0-345-49020-9. Google-kirjat (viitattu 8.3.2023). (englanniksi)
- Finn, Mark: Blood & Thunder. The Life and Art of Robert E. Howard. Introduction by Joe R. Lansdale. The Robert E. Howard Foundation Press, 2013. ISBN 978-1-304-03152-5. Google-kirjat (viitattu 8.3.2023). (englanniksi)
- Sadelehto, Markku (toim.): Musta kivi. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20103-0.