Umbilikaali

Umbilikaali (kirjaimellisesti napanuora) eli kaapeliletkuyhde on sukeltamisen apuväline, jota käytetään pääasiassa öljyteollisuuteen liittyvässä sukeltamisessa.

Umbilikaalissa yhdistyvät turvakaapeli sekä yhteys-, hengityskaasu- ja voimajohdot.

Tavallisimmin umbilikaaliin kuuluu hengityskaasuletku, 2–3 hydrauliikkaletkua, useita sähköjohtoja, valokaapeleita yhteydenpitovälineisiin sekä joitakin muita tarvittavia johtoja. Kaikki on asennettu tiiviiksi yhtenäiseksi nipuksi, jota ympäröi noin tuuman vahvuisesta erikoisteräsvaijerista punottu sukka. Ympäryssukka hoitaa varsinaisen kantavan osan tehtäviä sekä suojaa arempia valokaapeleita ja hydrauliikkaletkuja ulkoisilta vahingoilta. Sukellusveneiden ja -kellojen umbilikaalit varustetaan yleensä kevennyspoijuilla rasituksen vähentämiseksi; poijut sijoitetaan paikalleen ja nostettaessa kerätään pois nosturin kärkeen asennetusta erillisestä työkorista käsin.

Umbilikaalia käytetään etupäässä pintasyöttöisten pienoissukellusveneiden yhteydessä ja huomattavasti kevytrakenteisempana myös sukeltajien tarpeisiin; tärkein vm. käyttötapa on paineistetun sukelluskellon ja kestosukeltajan välisessä yhteydessä; silloin 5 mm vaijerista tehdyn suojasukan sisällä ovat hengityskaasuletku, sukeltajanpuvun lämmittämiseen tarkoitettu kuumavesiletku, valaisimien sähköjohdot, sukeltajan elintoimintoja tarkkailevien laitteiden telemetriakaapelit sekä sukelluskypärään liittyvän televisiokameran valokaapelit; pehmusteena on kelluvaa materiaalia sen verran, että yhde on vedessä painoton, koska muuten sen mukana raahaaminen olisi tarpeeton rasitus sukeltajalle. Näin siksi, että raskaammissa umbilikaaleissa käytettävät kevennyspoijut tekisivät yhteen käsisyötön liian vaikeaksi.

Tällaisen umbilikaalin maksimipituus on sata metriä, kun raskaampien pituus riippuu sitä käyttävän sukellusvälineen syvyysrajoista.

Sukellusveneiden ja -kellojen umbilikaaleihin liittyy aina erillisellä yhden käsiventtiilin takana olevalla käsipumpulla toimiva titaanista tehty kiinteä leikkuri, jolla yhteen voi hätätilassa katkaista; näin esimerkiksi silloin, jos alus täytyy hinata kauemmas nostoa varten ja oma umbilikaali olisi paitsi tarpeeton myös vaaratekijä. Tämä ei ole haitaksi, koska kaikissa aluksissa on vähintään kolmen vuorokauden hätävarasto hengitysilmaa.

Paineistetussa sukelluskellossa, jolla ei ole omaa kelluvuutta, on myös oma umbilikaali, mutta toisin kuin sukellusveneissä, sitä ei käytetä nostoon vaan suuremman rasituksen vuoksi kellossa on erillinen ripustuslenkki johon on kytketty normaali nosturi. Koneistoon liittyy myös keinunnanvaimennus: nosturin vaijeri ja umbilikaali menevät erillisen raskaaseen painoon kytketyn hydraulisen koneiston läpi. Jos aluksen perä jossa nosturi on laskee aallokossa, koneisto kelaa täsmälleen tarvittavan määrän vaijeria ja yhdettä niin että sukelluskello pysyy tarkasti paikallaan; vastaavasti perän palatessa ylös tai noustessa aallokossa molempia lasketaan lisää. Menetelmä on osoittautunut tarkkaan toimivaksi ja äärimmäisen tarpeelliseksi. Sitä käytetään myös laskettaessa tai nostettaessa pienoissukellusveneitä.

Lähteet muokkaa

Jacques Cousteau: Merten salaisuudet - Sukellus syvyyksiin^selvennä

Aiheesta muualla muokkaa

PARKER CABLES & UMBILICALS (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
Engineering and Technologies - Umbilical Systems )pdf) (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)