Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff

Enno Friedrich Wichard Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff (22. joulukuuta 1848 Markowitz, Posen25. syyskuuta 1931 Berliini) oli saksalainen kielentutkija.[1] Hän oli 1900-luvun merkittävimpiä antiikintutkijoita ja kreikkalaisen filologian erityisosaaja.

Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff

Wilamowitz oli sotilassukua, tilanomistajan poika. Hän pääsi ylioppilaaksi 1867 Schulpfortan opistosta, opiskeli Bonnin yliopistossa 1867–1869 ja valmistui tohtoriksi Berliinin yliopistosta 1870.[2] Opintojen jälkeen Wilamowitz palveli sotilaana Saksan-Ranskan sodassa (1870) ja matkusti Italiassa ja Kreikassa 1872–1874.[1][2] Opintomatkan jälkeen hän siirtyi Berliiniin ja sitten vuosiksi 1876–1883 professoriksi Greifswaldin yliopistoon. Hän toimi professorina Göttingenissä 1883–1897 ja Berliinissä 1897–1922.[2]

Vaikka Wilamowitz oli ensi sijassa kirjallisuudentutkija, hänellä oli laajat tiedot myös muista tutkimusaloista, joita antiikintutkimuksessa käytetään. Hän tunsi klassisen kreikankielisen kirjallisuuden läpikotaisin ja pystyi siksi taitavasti yhdistelemään tietojaan ja luomaan uutta tiedettä. Wilamowitz kirjoitti esim. historiatutkimuksia, kirjallisuushistoriallisia teoksia ja filologisia julkaisuja.

Valikoima julkaisuja muokkaa

  • Homerische Untersuchungen (1884)
  • Aristoteles und Athen (1893)
  • Griechisches Lesebuch (1902)
  • Staat und Gesellschaft der Griechen (1910)
  • Sappho und Simonides (1913)
  • Einleitung in die griechische Tragödie (3. p. 1921)
  • Pindaros (1922)
  • Hellenistische Dichtung (1924)
  • Kyrene (1928)
  • Der Glaube der Hellenen (1931–1932)

Lähteet muokkaa

  1. a b Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff Britannica.com. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  2. a b c Fowler, Robert L.: WILAMOWITZ-MOELLENDORFF, Ulrich Friedrich Wichard von Database of Classical Scholars. Rutgers, The State University of New Jersey. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)