Ulla Tapaninen
Ulla Maija Tapaninen (s. 19. marraskuuta 1955 Suomussalmi) on suomalainen näyttelijä, laulaja, koomikko ja ääninäyttelijä. Tapaninen tunnetaan vahvana näyttelijänä, joka on esittänyt sekä koomisia että vakavia rooleja. Hän on myös suomalaisen stand up -komiikan edelläkävijöitä.[2] Hän on Nasevien kurttujen keulahahmo.
| Ulla Tapaninen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ulla Maija Tapaninen |
| Syntynyt | 19. marraskuuta 1955 Suomussalmi |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1973– |
| Merkittävät roolit |
Muumimamma (Muumilaakson tarinoita & Muumipeikko ja pyrstötähti) Lava-ammuntaa I–IV |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| ” | Kaikki vouhkaa jonkun stand upin perään – – näin pienessä maassa, ja näin pienillä näyttelijävaroilla, ja näin pienillä stand up -lahjakkuuksilla, niin esitykset on yleensä kammottavia. | ” |
– Ulla Tapaninen 2001. [1] | ||
Elämä ja ura muokkaa
Suomussalmella ja Kuhmossa nuoruuttaan viettänyt Ulla Tapaninen jätti lukion kesken ja meni töihin myymäläautoon. Hän pääsi harjoittelijaksi ja sitten kolmeksi vuodeksi vakinaiseksi näyttelijäksi Kajaanin kaupunginteatteriin 1970-luvun lopulla. Hän ei olisi halunnut lähteä Kainuusta, mutta työtovereiden yllyttämänä hän haki Teatterikorkeakouluun, jonne pääsi ja josta valmistui 1982.[1] Opiskeluvuosina Tapaninen näytteli muun muassa Puckin roolia Suomen Kansallisteatterin Kesäyön unelmassa 1980.[3] Hänen myöhemmistä teatteritöistään tunnetaan erityisesti Ryhmäteatterin monologinäytelmien sarja Lava-ammuntaa, joka alkoi 1995 ja sai viidennen osansa vuonna 2017. Hän on myös kirjoittanut monologit yhdessä Raila Leppäkosken kanssa.[4] Vantaan Tikkurilan Silkkisalissa Tapaninen on esittänyt näitä monologeja nimellä Hämmennystä.[5][6] Vuonna 2013 Tapaninen oli mukana Helsingin Kaupunginteatterissa vanhenevien naisten bridge-joukkueesta kertovassa komediassa Vielä ehtii.[7]
Elokuvissa Ulla Tapaninen on nähty muun muassa Pakastaja-Elvin roolissa kolmessa Risto Räppääjä -elokuvassa. Ääninäyttelijänä hän on antanut äänensä muun muassa Muumimammalle ja Pienen merenneidon (1989) Ursulalle.[8]
Tapaninen on tullut tunnetuksi myös musiikin saralla, sekä kajaanilaisen H-Bandin laulusolistina että teatterikorkeakoululaisten yhtyeprojektista, Kake Singersistä.[9] Hän on esiintynyt 2010-luvulla laulusolistina kokoonpanossa Ulla Tapaninen & Nasevat Kurtut. Häntä säestävässä naiskvintetissä soittaa muun muassa harmonikkataiteilija Merja Ikkelä.[10] Keväällä 2011 Tapaninen osallistui Yle TV1:n Maestro – tikusta asiaa -sarjaan, jossa julkisuuden henkilöt opettelivat johtamaan orkesteria.[11]
Tapaninen vietti 30-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 2005. Vuonna 2020 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[12]
Tapaninen on vapaaehtoisesti lapseton.[13][14]
Filmografia muokkaa
Elokuvat muokkaa
Televisiosarjat muokkaa
| Vuosi | Tv-sarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1982 | Tatsia! Tatsia! | |
| Linnani on kotini | ||
| Teatterituokio | Sirpa | |
| 1984 | Yökyö-peli | useita rooleja |
| 1983 | Ulosmittaajat | |
| Naimisissa, naimisista, naimisiin | ||
| 1987 | Fakta homma | toimittaja |
| 1989 | Kielipeli | |
| 1990 | Valehtelu virkistää | |
| 1991 | Nyhjää tyhjästä | |
| 1992 | Luonnonmukainen rakastaja | Lea Käkelä |
| 1993 | Pimennys | ohjaaja |
| Hynttyyt yhteen | Terttu | |
| 1994 | Napaseutu | |
| 1995 | Takaisin kotiin | Ritva Pärssinen |
| 1996–1997 | Ammuntaa – Ulla Tapaninen | monia rooleja |
| 1998 | Konstan koukkuja | |
| Ihmeidentekijät | Aina Kananen | |
| Putkinotko | Maunon Pertta | |
| 1999 | Trasselirakastaja | Viivi |
| 2001 | Korkeajännitystä – eli sähköä kotiin kuljetettuna | Kukka-Maaria Barre |
| 2002 | Sänky | Sanni |
| 2010 | Tonttu Toljanteri | Konnamuori |
| 2011 | Maestro – tikusta asiaa | Oma itsensä |
| 2014 | Putous | Elastisen äiti (3. Jaksossa) |
| 2019 | Maanantai | Marjatta |
| 2020 | Onnela | pappi |
| 2022 | Kämppikset | Marjo |
Dubbaukset muokkaa
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Moilanen, Anne: Nainen koomikkona. Naiskoomikon elämänvaiheet, sisäinen vamma ja ruumiillisuus, s. 19, 45, 56. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, Humanistinen tiedekunta, 2003. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2014).
- ↑ Mykkänen, Suvi-Jonna Helena: Naiskomiikka – Huumorista stand upiin, naurusta valtaan, s. 10, 12, 23. Opinnäytetyö. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, Esittävä taide, 2006.
- ↑ Tapaninen, Ulla, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 20.12.2014.
- ↑ Lava-ammunta palaa (Arkistoitu – Internet Archive), Ryhmäteatteri 2013, viitattu 20.12.2014.
- ↑ Hämmennystä, Ulla Tapaninen (Arkistoitu – Internet Archive), Teatteri Rio 2013, viitattu 20.12.2014.
- ↑ Ulla Tapaninen tuo uusimman Lava-ammunnan Tikkurilaan (Arkistoitu – Internet Archive), Vantaan Sanomat 14.9.2014, viitattu 20.12.2014.
- ↑ Leppälä, Anni-Helena: Iloittelua ikääntymisellä Helsingin kaupunginteatterissa, Kansan Uutiset 7.11.2013, viitattu 20.12.2014.
- ↑ Ulla Tapaninen Elonetissä.
- ↑ Lindfors, Jukka: Kake Singers: Ollaan kahden lällällää, Yle Elävä arkisto. Viitattu 20.12.2014.
- ↑ Ulla Tapaninen & Nasevat Kurtut (Arkistoitu – Internet Archive), Teatterin tiedotuskeskus 2014. Viitattu 20.12.2014.
- ↑ Tapio Liinoja tahtoo kapellimestariksi (Arkistoitu – Internet Archive). Iltasanomat.fi 22.2.2011.
- ↑ Pro Finlandia -mitali muun muassa Ulla Tapaniselle, Aulikki Oksaselle ja Tuomas Kyrölle Helsingin Sanomat. 2.12.2020. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ Tunnetut naiset kertovat uutuuskirjassa, miksi eivät halua lapsia: ”Kaikki, mikä minua on ikinä kiinnostanut, olisi vaikeampaa lapsen kanssa” Me Naiset. 13.10.2018. Viitattu 6.8.2019.
- ↑ Näyttelijä Ulla Tapaninen: ”Olen usein ollut suhteissani levoton” Anna.fi. 26.5.2016. Viitattu 6.8.2019.