USS Intrepid (CV-11)

Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain laivaston Essex-luokan lentotukialusta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

USS Intrepid (runkonumero CV-11) oli Yhdysvaltain laivaston Essex-luokan lentotukialus, joka oli palveluskäytössä vuosina 1943–1974. Vuodesta 1982 alus on ollut museona New Yorkissa Manhattanilla.

USS Intrepid
USS Intrepid marraskuussa 1944
USS Intrepid marraskuussa 1944
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding & Dry Dock Co, Newport News, Virginia
Kölinlasku 1. joulukuuta 1941
Laskettu vesille 26. huhtikuuta 1943
Palveluskäyttöön 16. elokuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä 15. maaliskuuta 1974
Tekniset tiedot
Uppouma 27 200 t (standardi)
34 880 t (kuormattu)
Pituus 265,79 m
Leveys 28,35 m (runko)
29,26 m (lentokansi)
Syväys 7,01 m
Koneteho 150 000 hv
Nopeus 32,7 solmua
Miehistöä 2 682
Aseistus
Aseistus 12 × 5" tykkiä
32 × 40 mm tykkiä
46 × 20 mm tykkiä
91 lentokonetta

Toinen maailmansota muokkaa

Intrepid valmistui 26. huhtikuuta 1943 ja se otettiin palvelukseen 16. elokuuta kapteeninaan Thomas L. Sprague.

Alus liitettiin tammikuussa 1944 kontra-amiraali A. E. Montgomeryn Task Group 58.2:een, jonka muut alukset olivat lentotukialukset USS Essex ja USS Cabot, ilmatorjuntaristeilijä sekä yhdeksän hävittäjää. Aluksella palveli yöhävittäjäosasto, jossa oli kolme F4U-2 Corsairia, joihin oli asennettu AN/APS-6-tutka ja ainoastaan viisi konekivääriä. Laivasto-osasto osallistui 29. tammikuuta 1944 alkaen Marshallinsaarten valloitukseen. Suojatakseen hyökkäystä Eniwetokille osasto määrättiin valtaamaan 17.-18. helmikuuta Truk-saariryhmä, jossa sijaitsi Japanin tukikohta. Alukseen osui 17. helmikuuta lentokoneesta laukaistu torpedo, joka surmasi 11 ja haavoitti 17 miehistön jäsentä. Osuman seurauksena aluksen peräsin vaurioitui niin, että ohjaaminen tapahtui moottoreilla.[1][2]

Kun amiraali Halsey nimettiin kesäkuussa Yhdysvaltain 3. laivaston komentajaksi niin samalla osastot nimettiin uudelleen. Intrepid liitettiin yhdessä USS Bunker Hillin, Cabotin ja USS Independencen kanssa Task Group 38.2:een. Tällöin aluksella palveli 50 hävittäjää, 4 yöhävittäjää, 24 tiedustelu/syöksypommittajaa ja 18 torpedokonetta.[3]

TF38 hyökkäsi 6.-8. syyskuuta Palaulle, ja sen jälkeen osasto hyökkäsi 9. syyskuuta Mindanaolle Filippiineillä, jossa tiedustelun mukaan oli ainakin yhdeksän lentotukikohtaa. Tukikohtien konevahvuus oli pienempi kuin odotettiin, ja yllätyksen turvin monet japanilaisten koneista tuhottiin maahan. Taistelupurjehdus jatkui Leytelle, Samarille, Cebulle, Negrosille, Panaylle ja Boholiin, joissa tuhottiin japanilaisten lentotukikohdat. Matkaa jatkettiin menestyksen seurauksena edelleen Luzonille. Osasto oli 21. syyskuuta noin 70 merimailin päässä Luzonista.[4]

Alukseen osui 28. lokakuuta kamikaze, joka osui 20 millimetrin ilmatorjuntatykin asemaan surmaten kymmenen miehistön jäsentä ja haavoittaen kuutta. Alus oli toimintakyvytön ainoastaan hetken aikaa.[5] Maihinnousujoukot joutuivat 25. marraskuuta raskaan ilmahyökkäyksen kohteeksi, ja kaksi kamikazelentäjää osui alukseen. Se ei kuitenkaan menettänyt liikkumiskykyään, ja alle kahdessa tunnissa törmäysten aiheuttamat liekit oli sammutettu. Osuman seurauksena aluksen lento- ja hangaarikannet olivat tuhoutuneet, 69 miehistön jäsentä saanut surmansa ja 85 haavoittunut.[6]

Korjausten jälkeen Intrepid otti osaa sotatoimiin maalis–huhtikuussa 1945 Okinawan saaren ja Japanin edustalla. Alukseen osui 18. maaliskuuta lähelle osuneen pommin sirpaleita, jotka tuhosivat kaksi kannella ollutta lentokonetta, aiheuttivat tulipalon hangaarikannella, surmasivat kaksi miehistön jäsentä ja haavoittivat 43:a. Myöhemmin samana päivänä alukseen osui lähellä olleen aluksen 5 tuuman kranaatti, joka surmasi yhden miehistön jäsenen.[7] Alukseen osui 16. huhtikuuta kamikaze-lentokone, joka läpäisi kannen ja sytytti massiivisen tulipalon. Kymmenen miehistön jäsentä sai surmansa ja 87 haavoittui. Alus oli telakalla korjattavana toukokuusta heinäkuuhun.[8][1]

Palattuaan palvelukseen Intrepid iski 6. elokuuta Waken saarelle.[9]

Japanin antautumisen jälkeen Intrepid, USS Antietam ja Cabot sekä suojaavat hävittäjät muodostivat 3. laivaston alaisuudessa Task Force 72:n. Osasto purjehti Keltaiselle merelle, ja se suojasi syyskuun alusta lokakuun puoleenväliin Yhdysvaltain joukkojen maihinnousua Kiinaan ja Koreaan.[10]

Aika toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

 
Intrepid vuoden 1956 modernisoinnin jälkeen Etelä-Kiinan merellä vuonna 1968.

Intrepid siirrettiin vuonna 1947 reserviin, kunnes se poistettiin helmikuussa 1952 aktiivipalveluksesta ja siirrettiin Norfolkin laivastotukikohtaan modernisoitavaksi (SCB-27C), jonka jälkeen se luokiteltiin CVA:ksi. Modernisoinnin aikana alukselle asennettiin maalinosoitustutka SPS-6, korkeuden määritystutka SPS-8 sekä lähestymisjärjestelmä CCA. Tutkajärjestelmät vaativat maston korotuksen. Lisäksi alukselle asennettiin suurempien lentokoneiden vaatimat hissit sekä katapultit. Modernisoinnin jälkeen heinäkuussa 1954 alus palasi reserviin. Lokakuussa siitä tuli Yhdysvaltain ensimmäinen lentotukialus, jossa oli höyrykäyttöinen katapultti lentokoneiden lähettämistä varten, ja se palasi aktiivipalvelukseen Atlantin laivastoon.[1]

Syyskuussa 1956 Intrepid siirrettiin seitsemäksi kuukaudeksi modernisoitavaksi (SCB-125), jonka aikana alukseen rakennettiin kulmittain sijoitettu laskeutumisalue, joka mahdollistaa turvallisemman operoinnin sekä yhtäaikaiset nousu- ja laskeutumisoperaatiot.[1]

Alus luokiteltiin 31. maaliskuuta 1962 uudelleen sukellusveneentorjunta-alukseksi (CVS-11), jolloin sen laivueen kokoonpanoon liitettiin Grumman S-2F Tracker, AD-5W -lentokoneet ja HSS-2-helikopterit. Alus telakoitiin maaliskuussa 1962 huoltoa ja käyttötarkoituksen muutosta varten.[1]

NASAn tukialuksena muokkaa

Alus valittiin harjoitusten jälkeen NASAn Mercury-projektin neljännen lennon pelastusjoukkueen pääalukseksi, ja 24. toukokuuta 1962 astronautti Scott Carpenter pelastettiin merestä alukselta lähetettyyn helikopteriin yli 400 kilometrin päästä aluksesta.

Toiminta NASAn tukialuksena jatkui myöhemminkin erittäin tärkeänä osana NASAn ensimmäistä miehitettyä Gemini-lentoa, Gemini 3:a. 23. maaliskuuta 1965 astronautit John Young ja Virgil Grissom noudettiin helikoptereilla alukseen noin 80 kilometrin päästä heidän tehtyään historian ensimmäisen hallitun maan ilmakehään palaamisen. Astronautit sekä heidän kapselinsa Molly Brown kuljetettiin Cape Kennedyyn, minkä jälkeen alus siirtyi huhtikuussa Brooklyniin New Yorkissa, jossa se oli Brooklynin laivastotelakan viimeinen muutostyö (FRAM II) ennen yli 150 vuotta palvelleen telakan sulkemista.[1]

Viimeiset vuodet palveluksessa muokkaa

Intrepid palasi lokakuussa palvelukseen lähinnä Atlantille, kunnes alus poistettiin 15. maaliskuuta 1974 viimeisen kerran aktiivipalveluksesta ja määrättiin romutettavaksi.[1] Venäläissyntyisen hyväntekeväisyyden harrastajan Zachary Fischerin ja Intrepid-museosäätiön johtama kampanja pelasti kuitenkin aluksen, ja se avattiin maaliskuussa 1982 museona nimeltä Intrepid Sea-Air-Space Museum.

Intrepid Sea-Air-Space Museum muokkaa

Neljä vuotta museon avaamisen jälkeen, vuonna 1986, museo nimitettiin kansalliseksi historialliseksi nähtävyydeksi. Aluksella järjestetään myös useita erilaisia tapahtumia, ja se toimii tarvittaessa myös kaupungin ja osavaltion viranomaisten kriisikeskuksena. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen vuonna 2001 FBI:n komentokeskus sijaitsi melko lähellä New Yorkin World Trade Centeriä sijaitsevalla Intrepidillä.

Museo on kerännyt useiden viime vuosien aikana uudistus- ja restaurointirahastoa, ja projektin alkamisesta ilmoitettiin kesäkuussa 2006. Aluksen kunnostuksen valmistelu aloitettiin, ja museo suljettiin yleisöltä 1. lokakuuta. Alus piti hinata Bayonneen New Jerseyhin 6. marraskuuta, mutta hinaajien yhteenlaskettu 30 000 hevosvoiman teho ei päihittänyt 24 vuoden aikana aluksen ympärille kerääntynyttä liejua, ja siirtoa jouduttiin siirtämään myöhemmäksi.

Yhdysvaltain laivasto ilmoitti 11. marraskuuta sijoittavansa 3 miljoonaa dollaria Intrepidin sijaintipaikan ruoppaukseen. Ruoppausprojekti kesti kolme viikkoa, ja työllisti sitä johtaneiden laivaston sukeltajien lisäksi asiantuntijoita muun muassa Yhdysvaltain rannikkovartiostosta sekä useita yksityisiä alihankkijoita.

Ruoppauksen seurauksena aluksen ja sen neljän valtavan potkurin ympäriltä poistettiin lähes 30 000 kuutiometriä mutaa, ja lähes kuukausi ensimmäisen yrityksen jälkeen Intrepid irtosi laituristaan ja hinattiin 5. joulukuuta Bayonneen. Aluksen ollessa korjattavana myös sen sijaintipaikka, Laituri 86, kunnostettiin. Alus palasi alkuperäiselle paikalleen Laituri 86:een vuonna 2008.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Intrepid (CV-11).
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g Chesneau, Roger s. 227
  2. Polmar, Norman s. 371
  3. Polmar, Norman s. 409–410
  4. Polmar, Norman s. 412
  5. Polmar, Norman s. 440
  6. Polmar, Norman s. 442
  7. Polmar, Norman s. 470
  8. Polmar, Norman s. 481
  9. Polmar, Norman s. 514
  10. Polmar, Norman s. 525

Aiheesta muualla muokkaa