USS Hornet (1940)

yhdysvaltalainen lentotukialus
Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltain laivaston Yorktown-luokan lentotukialuksesta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

USS Hornet (runkonumero CV-8) oli Yhdysvaltain laivaston Yorktown-luokan lentotukialus, joka osallistui toiseen maailmansotaan.

USS Hornet
USS Hornet
USS Hornet
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding
Kölinlasku 25. syyskuuta 1939
Laskettu vesille 14. joulukuuta 1940
Palveluskäyttöön 20. lokakuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä 27. lokakuuta 1942
Loppuvaihe upposi 27. lokakuuta 1942 Santa Cruzin saarten taistelussa
Tekniset tiedot
Pituus 253 m
Leveys 33 m
Syväys 8,8 m
Koneteho 120 000 hv (90 MW)
Nopeus 32,5 solmua
Miehistöä 2 919
Aseistus
Aseistus 8 × 5" (127 mm) ilmatorjuntatykkiä
16 × 1,1" (28 mm) ilmatorjuntatykkiä
24 × .5" (12,7 mm) konekivääriä
90 × lentokonetta

Valmistus muokkaa

Alus tilattiin Newport News Shipbuilding & Dry Dock Companyltä Newport Newsistä Virginiasta, missä köli laskettiin 25. syyskuuta 1939. Alus laskettiin vesille 14. joulukuuta 1940 kumminaan Yhdysvaltain laivastoministeri Frank M. Knoxin puoliso ja otettiin palvelukseen 20. lokakuuta 1941 Norfolkissa ensimmäisenä päällikkönään Marc A. Mitscher.[1]

Palvelus muokkaa

Aluksen miehistö oli koulutettavana Norfolkin edustalla ennen keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien hyökkäystä Pearl Harboriin. Alus lähti 2. helmikuuta 1942 Norfolkista kannellaan kaksi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien keskiraskasta B-25 Mitchell-pommikonetta. Merelle päästyään aluksen kannella olleet koneet käynnistettiin ja ne nousivat ilmaan lentotukialuksen miehistön hämmästykseksi. Lentotukialus palasi Norfolkiin valmistautuakseen taistelutehtäviin.[2] Alus lähti 4. maaliskuuta Norfolkista Panaman kanavan kautta Yhdysvaltain länsirannikolle. Se saapui 20. maaliskuuta San Franciscoon.[1][3]

Alus otti kannelleen eversti James H. Doolittlen kuudentoista kaksimoottorisen B-25 koneen sekä 70 upseerin ja 64 miehistönjäsenen laivueen, joka pommitti 18. huhtikuuta 1942 Tokiota ja muutamaa muuta japanilaista kaupunkia. Hyökkäykseen osallistuneet pommikoneet lensivät lopuksi Kiinaan, jonka rannikolle useimmat joutuivat tekemään pakkolaskun polttoaineen loputtua.[4] Hornet lähti 2. huhtikuuta San Franciscosta aluksen päällikön saatua ohjeet operaatiosta sinetöidyssä kirjeessä.[1][5]

Alus kohtasi 13. huhtikuuta Midwayn edustalla USS Enterprisen johtaman Task Force 16:n kääntyen kohti Japania. Enterprisen lentokoneiden suojatessa alukset purjehtivat syvälle japanilaisten hallitsemalle alueelle. Keisarillisen Japanin laivaston partioalus No 23 Nittomaru havaitsi 18. huhtikuuta osaston ja vaikka risteilijä USS Nashville upotti partioaluksen se ehti raportoida havainnostaan. Doolittle sai välittömästi lähtömääräyksen, vaikka matkaa oli lähes 600 merimailia suunnitellun 400 sijasta.[1][6]

Pommikoneiden noustua kannelta Hornetin omat hävittäjät siirrettiin kannelle valmiiksi mahdollisen taistelun varalta. Alus sai Pearl Harboriin matkatessaan tiedon iskun onnistumisesta. Alus saapui Pearl Harboriin 25. huhtikuuta[7][1][8]

Alus lähti 30. huhtikuuta avustaakseen USS Yorktownia ja USS Lexingtonia Korallimeren taistelussa, mutta taistelu päättyi ennen sen saapumista toiminta-alueelle. Alus palasi 26. toukokuuta Havaijille, josta se lähti jälleen merelle kaksi päivää myöhemmin sisaralustensa kanssa torjuakseen japanilaisten odotetun hyökkäyksen Midwaylle.[1]

Kontra-amiraali Frank J. Fletcherin lentotukialus osasto sai 4. kesäkuuta tiedon Midwaytä kohti lentävistä japanilaiskoneista. USS Hornet, USS Enterprise ja USS Yorktown lähettivät koneensa iskeäkseen Japanin laivaston osastoon lentokoneita vastaanotettaessa. USS Hornetilta noussut viidentoista koneen 8. torpedolaivue löysi japanilaisosaston aloittaen hyökkäyksen. Japanilaisosaston suojana olleet hävittäjät ampuivat kaikki hyökänneet koneet alas. Vain kuusi amerikkalaisaluksilta nousseista 41:stä torpedokoneesta palasi hyökkäyksestä.[1][9]

Hornetin sisaraluksilta nousseet syöksypommittajat upottivat kolme Japanin laivaston lentotukialusta yhdessä sukellusvene USS Nautiluksen kanssa. Lentotukialus Hiryū upotettiin seuraavana päivänä, mutta Yorktown upposi japanilaisten iskiessä takaisin.[10][11][1][9]

Hornetilta nousseet koneet jahtasivat 6. kesäkuuta pakoon pyrkivää japanilaisosastoa, jolloin ne osallistuivat risteilijä Mikuman upottamiseen, vaurioittivat yhtä hävittäjää ja muuttivat risteilijä Mogamin palavaksi hylyksi.[1][12]

Aluksen palattua Havaijille sille asennettiin CXAM-valvontatutka [10] sekä 30 kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntatykkejä. Palvelukseen palattuaan alus oli koulutettavana Pearl Harborin vesillä. Se lähti 17. elokuuta valvomaan Guadalcanalia. Syyskuun puoleen väliin mennessä Hornet oli ainoa palveluskelpoinen Yhdysvaltain laivaston lentotukialus eteläisellä Tyynellä valtamerellä. Alukseen liittyi 24. lokakuuta Uusien Hebridien luoteispuolella telakalta palannut Enterprise, jonka jälkeen alukset lähtivät yhdessä torjumaan japanilaisen laivasto-osaston pääsyn Guadalcanalille.[1]

Santa Cruzin saarten taistelu alkoi 26. lokakuuta 1942 ilman pinta-alusten kohtaamista. Taistelun alkaessa Enterprisen koneet pommittivat lentotukialus Zuihōa ja Hornetin koneet vaurioittivat pahoin lentotukialus Shōkakua ja risteilijä Chikumaa. Hornet joutui saman aikaisesti japanilaisten syöksy- ja torpedopommittajien maaliksi. Alukseen osui neljä pommia ja kaikkiaan kuusitoista torpedoa.[13][14] Aluksen miehistö määrättiin jättämään alus ja hävittäjät poimivat pelastuneet merestä.[1]

Hävittäjät USS Mustin ja USS Anderson määrättiin upottamaan palava lentotukialus, joka pysyi pinnalla 9 torpedon ja 400 viisituumaisen kranaatin jälkeenkin.. Japanilaiset hävittäjät laukaisivat siihen vielä neljä torpedoa. Alus upposi 27. lokakuuta ja se poistettiin alusluettelosta 13. tammikuuta 1943.[1]

Hylky muokkaa

Aluksen hylky löytyi Tyynenmeren pohjasta viiden kilometrin syvyydestä.[15]

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Hornet (1940).
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • van der Vat, Dan: The Pacific Campaign. New York: Simon & Schuster, 1992. ISBN 0-671-79217-2. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Books Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l DANFS - USS Hornet
  2. Polmar, Norman s. 202–203
  3. Polmar, Norman s. 204
  4. Arni, Erkki s. 65–66
  5. Polmar, Norman s. 202
  6. Polmar, Norman s. 202–206
  7. Polmar, Norman s. 226.
  8. Polmar, Norman s. 206
  9. a b Polmar, Norman s. 227–246
  10. a b Chesneau, Roger s. 209
  11. Arni, Erkki s. 96–99
  12. Polmar, Norman s. 248–249
  13. Chesneau, Roger s. 209–210
  14. Arni, Erkki s. 158–159
  15. Hylynmetsästäjät löysivät 2. maailmansodassa uponneen kuuluisan lentotukialuksen yli 5 kilometrin syvyydestä. Tekniikanmaailma.fi 14.2.2019, viitattu 16.2.2019